 |
| Kuva Tumisu, please consider ☕ Thank you! 🤗 Pixabaystä |
Norjalainen psykologi ja ekonomi Per Espen Stoknes esittää viisi syytä, miksi meidän on niin vaikea ottaa ilmastonmuutosuhkaa henkilökohtaisesti vakavasti.
Yksi näistä erottavista suojamuureista on etäisyys. Ilmastonmuutoksen haitat toteutuvat uhkaavimmin kaukana meistä. Lisäksi ongelmat äityvät erityisesti vasta, kun esimerkiksi minä olen jo kuollut. Toki soisin, että jälkeläiseni voisivat elää ilman ilmastonmuutoksen aiheuttamia turbulensseja,
Me myös alamme vältellä epämiellyttäviä uutisia ilmastonmuutoksesta. Emmehän halua tavata toistuvasti ikäviä ihmisiäkään. Minustakin tuntuu, että olen jo aika turtunut asiaa koskeville uutisille. Greta Thunberg on vaiennut ja Ukrainan sota vie huomion.
Asiaan vaikuttaa myös dissonanssi-ilmiö. Yhteiskunta on rakentunut siten, että toimemme tuottavat ilmastopäästöjä. Silti ei saisi syödä lihaa, ajaa autoa jne. Kun kuitenkin tuotamme haittoja, alamme väheksyä omaa tai oman maamme merkitystä kokonaisuudessa. Minäkin voisin hankkia kaasuauton, mutta selitän itselleni, että vanha ajokkimme on syytä ajaa loppuun. Kumpi on ympäristön kannalta parempi ratkaisu, sitä minun on vaikea arvioida.
Neljäs tekijä on kiistäminen. Vaikka yksilö tiedostaa ongelman, hän ei rukkaa elintapojaan, koska siitä aiheutuu vaivaa. Hän suojaa itseään selittämällä asian pois (esim. naapuri saastuttaa enemmän) ja vähitellen ristiriita katoaa. Ihminen elää tavallaan kaksoistodellisuudessa. Hän tietää, miten pitäisi toimia, mutta ei muuta tapojaan. Tämän ilmiön tunnistan itsessäni. On niin helppoa pysytellä tutuilla urilla.
Asia on myös identiteettikysymys. Mikä on yksilön, yhteiskunnan ja liike-elämän rooli ilmasto-ongelman ratkaisemisessa. Moni ei halua, että elämäämme rajoitetaan. Kyse on yksilän vapaudesta. Moni ajattelee, että maailma paranee uusien ideoiden ja investointien kautta. Veroja ei haluta lisää. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää kuitenkin mitä ilmeisemmin regulaatiota. Mielestäni nämä eivät sulje toisiaan pois. Jotenkin tuntuu, että tavat muuttuisivat helpommin, jos yhteiskunta pakottaisi niihin.
Lähde: Ilmastoparadoksi. Aivot, itsemme pahin vihollinen. (Areena, linkki alla)
Stoknes on myös julkaissut kirjan "What we think about when we try not to think about global warming: toward a new psychology of climate action".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti