 |
| Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke Pixabaystä |
Koulukiusaaminen on kielletty, mutta silti sitä epäilemättä tapahtuu. Säännöt on ja taho, jonne voi valittaa, mutta kiusattu ei ehkä uskalla kertoa asiasta, koska altistuu kiusaajan rangaistukselle. Mikään valvontajärjestelmä ei tuo täydellistä suojaa. Opettaja ei voi olla joka paikassa kiusatun turvana. Syyllistä ei ehkä sanktiotkaan pysäytä.
Saako valtio kiusata toista? No ei saa, mutta Ukrainassa tapahtuu vielä paljon pahempaa.
Valtiot tekevät keskenään sopimuksia, mutta koska täydellistä valvonta- ja sanktiojärjestelmää ei ole, sovittuja sääntöjä rikotaan. Vahvemman oikeus jyrää.
Venäjä ei saa hyökätä Suomeen. Se voi silti tulla ja siksi olemme hakeneet Naton täysjäsenyyttä. Näin voimme saada voimaa suojaksemme. Naton jäsenyydellä katsotaan olevan myös ennalta ehkäisevä vaikutus mahdollisiin hyökkäyksiin.
Emme voi olla varmoja, että Naton sääntöjen viides artikla toimii, jos tosipaikka tulee. Sitä ei ole vielä kunnolla koeteltu. Oma vahva puolustus on säilytettävä. Naton jäsenmaat saattavat riitaantua, minkä seurauksena hyökkäyksen kohteeksi joutuneen puolustaminen ei toimikaan toivotulla tavalla. Voisiko esimerkiksi Turkki sabotoida yhteisiä toimia kriisitilanteessa, kuten se tekee nyt Suomen ja Ruotsin hakuvaiheessa? Valtioilla on taipumus varjella ensisijaisesti omia etujaan erilaisissa tilanteissa.
Lännessä katsotaan, että jokaisella valtiolla - pienelläkin - on oikeus rakentaa oma turvallisuusjärjestelmänsä. Näin ollen Ukrainalla on oikeus hakeutua sekä EU:n että Naton jäseneksi, vaikka Venäjä katsoo turvallisuutensa näin vaarantuvan. Tämäkin suopeus voi olla tilannekohtaista. Olisi toki toivottavaa, että periaatteesta tulisi universaalisti hyväksytty ja kunnioitettu.
Koemme voimakasta solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan, ja aiheesta. Sen itsemääräysoikeutta on häikäilemättömästi ja raakalaismaisesti rikottu.
Mutta kuinka pitkälle solidaarisuutta olisi ulotettava? Onko Suomen suljettava itärajansa, jotta venäläiset eivät pääsisi tänne ostoksille, siirtymään tätä kautta muualle Schengen-alueelle tai tekemään bisnestä, jonka tuotoista osa voi päätyä Putinin sotakassaan.
Onko Suomen syytä katsoa pitkälle tulevaisuuteen, aikaan, jolloin Ukrainan sota on ohi? Olisiko meidän syytä yrittää omaksi eduksemme säilyttää jonkinlaiset suhteet ainakin Venäjän kansaan?
Jos voimme luottaa sääntöpohjaisuuteen ja uskomme olevamme turvassa, voimme noudattaa tiukkaa linjaa solidaarisuudessamme ukrainalaisia kohtaan. Ehkä se on jopa velvollisuutemme.
Onko mahdollista olla tekemättä minkäänlaisia kompromisseja turvallisuuden ja moraalin välillä? Olemme luultavasti aika pian Naton jäsenvaltio. Olemme silloin Turkin liittolainen, maan, jonka kaikki toimet eivät kestä päivänvaloa. Myös USA tulee olemaan liittolaisemme. Sen käymien sotien pommituksissa on kuollut siviilejä. Se on syyllistynyt myös kiduttamiseen.
Täydellisiä ratkaisuja ei ole olemassa. Venäjä on arvaamaton ja siksi Suomen hakeutuminen Natoon tuntuu luontevalta ratkaisulta. Venäjän läheisenä kumppanina on moraalin ja oman turvallisuuden näkökulmasta tällä hetkellä mahdotonta toimia.
On hyvä yrittää edistää sääntöpohjaista yhteiskuntaa, mutta samalla varautua siihen, että kaikki eivät ole missiossa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti