Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 28. marraskuuta 2023

Jouduin poliisin kanssa tekemisiin

 

Mersuvanhuksemme

Viime perjantai-iltana oli – toisin kuin kuvassa – marraskuisen pimeää. Olin palaamassa kirjapiirin tapaamisesta, jo kotinurkilla. Käännyin Käsityöläiskadulta Puutarhakadulle, jolla asumme. 

Havahduin, kun näin takapeilistä hälytysajoneuvon vilkkuvalot päällä. Aloin katsoa paikkaa, johon voisin väistää. Mieleeni tuli sitten, että ovatko poliisit minusta kiinnostuneita. 

Olivat. 

Käänsin viistoparkkiruutuun, joka on kotimme kohdalla, ja maija pysähtyi taakseni. Autosta  tuli tuima keski-ikäinen poliisi, joka alkoi ripittää minua vihaisena.

Ihan aiheesta.

Olin kääntynyt hälytysajossa olevan poliisiauton eteen. En ollut huomannut sitä. Olisin saanut sakot, mutta selvisin huomautuksella, koska heillä oli kyydissään "asiakas". Viranomainen kehotti minua ottamaan luurit korviltani. 

Olin nöyrää poikaa. Olin syyllistynyt varomattomuuteen liikenteessä. 

Mutta pitikö poliisin olla vihainen? Olisin ymmärtänyt asian rauhallisellakin moitteella. Olin syyllinen. Näin asia toki jäi varmemmin mieleeni. Tämä oli minulle noloa. Olen ikääntyvä autoilija, eikä tarkkaavaisuuteni ole entisessä terässä. 

Kerran minulta loppui bensa hankalassa paikassa. Oma vika sekin. Miksi en tankannut ajoissa. Paikalle saapui kaksi poliisia. He kohtelivat minua äärettömän lempeästi. On sekin jäänyt mieleen. Lue lisää tapauksesta blogipostauksestani Enkeleitä Posankan tienoilla.


Pitäisikö minun lopettaa autoilu? 

Ainakin on syytä välttää pimeällä ajoa, ainakin olla ilta-ajossa erityisen varovainen. Muistanko? 

Jossakin kerrottiin, että kuulokkeet vähentävät huomiokykyä. Täytyy alkaa kuunnella suoraan kännykästä. Sehän vastaa autoradiota. Hälytysäänet eivät jää helposti huomaamatta. 

Olen sellaisessa vaiheessa, jolloin tunnistaa vanhenevansa. Elämän käyttöliittymän hallinta heikkenee. 


Kuva Bianca Van Dijk Pixabaystä


Olimme eilen uimassa. Kun olimme lähteneet kotimatkalle, vaimoni kysyi, missä lakkini on. Vedin sen toppatakkini hihasta ja sanoin "simsalabim". Ei tullut kania tällä kertaa. 

Kun olin kotona riisunut takkini, vaimoni ihmetteli, missä pusakkani on.  Oli jäänyt pukukoppiin. Paidan olin huomannut pukea päälleni. Housujen puute olisi epäilemättä selvinnyt nopeasti. 

Ostohousuja en tällä kertaa tarvinnut, mutta jotkut pitkät pöksyt on syytä olla talvella jalassa, ja on siihen muutoinkin syytä. 

Hajamielisyyden lahjan olen saanut jo syntymässä. Ajatella, että jossakin asiassa voi vielä varttuneessa iässä edistyä.



Loppukevennys: Jos kotisi kaipaa siivousta, kutsu paikalle Pölyesteri. 


#poliisi #virkavalta #hälytysajoneuvo #poliisiauto #huomautus #sakko #liikenne  #tarkkaamattomuus #huumori #vanheneminen #turku #auto #heikkihonkala

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei olisi mielestäni tarvinut olla vihainen. Taisi olla poliisilla itsellään vähän huono päivä

Anonyymi kirjoitti...

Hessu, luurit ehdottomasti pois korvilta, ok tärkeä nähdä ja KUULLA , mitä liikenteessä tapahtuu!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! Totta puhutte.

Anonyymi kirjoitti...

Sinua odottaa facebookin messengerissä viesti. Asia koskee sukuasi, mm. Birgstedtiä.