Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 5. lokakuuta 2018

Kannatti muuttaa

Muutimme Helsingistä Turkuun kesällä viime vuonna. Asunnon myyminen, uuden ostaminen, remontti ja muutto olivat olivat hurja koitos. Kannattiko?

Hankettamme puolsi usea seikka.

Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.

Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.

Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.

Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.

Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.

Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.

Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.

Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.

Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.

Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.

Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.

Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.

Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.

En ota kantaa.




1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...