Kaihoa sielussa

Olipa rankka päivä. Ajoimme vaimoni kanssa Helsinkiin. Kävimme lounaalla Hakaniemen Rossossa ja menimme sitten lähellä olevaan Helsingin Kaupunginarkistoon. Vaimoni on käynyt siellä usein tutkimassa Elli Rozentalsin (os. Forssell) kirjeenvaihtoa. Suomalainen Elli oli latvialaisen taidemaalari Janis Rozentalsin puoliso. Vaimoni kirjoittaa elämäkertaa Ellistä.

Kaupunginarkisto on sen näköinen kuin arkistot ovat.

Kirjeenvaihtoa on paksu pino. Kuvittelin, että ehtisimme valokuvata koko pinon, mutta ei se onnistunut, vaikka olimme monta tuntia.

Oli ihanaa ajaa Helsingissä. Tunsin syvällä rinnassani kaupungin merkityksen minulle. Nyt ajoin käypäläisenä kaupungissa, jossa ja jonka liepeillä olen viettänyt leijonanosan elämästäni. Tunsin oloni haikeaksi.

Viihdyn Turussa oikein hyvin, enkä kaipaa täällä ollessani Helsinkiin. Pääkaupunkimme on kuitenkin sydämeni kaupunki. Tosin on rinnassani tilaa Turullekin.

Turku tuntuu kovin pieneltä. Keskustasta ajaa muutamassa minuutissa sen ulkopuolelle. Turkuun muutto oli ensisijaisesti järkiratkaisu. Olen asettunut tänne hyvin, mutta tunteet taitavat vielä prosessoida lähtöä seudulta, johon olen kovin kiintynyt.

Kummallista, että viimeksi Helsingissä käydessäni en tuntenut samanlaista kaihoa.

Onneksi kaupunkien välillä on hieno moottoritie.