Veriryhmäni on muuttunut

Uusi veriryhmäni on A RhD positiivinen. En osaa täysin tulkita saamani tietoa. Yritän selvittää, mitä kaikkea tuohon sisältyy. Uusi vereni on peräisin joltakulta jossakin. Sydämelliset kiitokset sinulle sinne missä olet!


Tässä on esimerkki erinomaisesta markkinoinnista. Sain oikeaan aikaan postitse mainoksen katsastusfirmalta, jolla on yksi toimipiste sopivasti lähellä tuossa Herttoniemen teollisuusalueella. Varasin tänään ajan netin avulla huomisiltapäivälle. Yrityksen nettipalvelu oli erittäin helppokäyttöinen. Pisteet siitäkin.

Kävin kävelyllä Tammisalossa ja vastarannalla pohjoispuolella, tai oikeastaan toisinpäin.

Hessupappa marimekossa, ei kun Marimekossa

Tässä on kangasta. Kerron kohta, miten se liittyy minuun.

Lähdetään liikkeelle tästä. Löysimme viime vuonna auton, joka on hyvä ja halpa. Nyt joudun totuttautumaan siihen, että näitä vekottimia joutuu katsastuttamaan joka vuosi. Onneksi muistutusjärjestelma pelaa. Katsastusaika alkoi kesäkuussa ja loppuu pian. Sain äsken tekstiviestin asiasta.

Aloin perjantaina penkoa netistä vapaata kastsastusaikaa ja löysin hyviä vaihtoehtoja läheltä. Ongelmaksi nousi se, etten muistanut automme rekisterinumeroa, jotta olisin voinut tehdä varauksen. Vaimokaan ei muistanut.

Meillä oli samana iltana kirjakerhomme kokoontuminen ja sitä vaimoni kanssa laiteltiin. Kävi ilmi, että pöytäliinamme oli kulahtanut, eikä vaimoni löytänyt vaihtoehtoja. Ajattelin sitten nitistää monta kärpästä yhdellä iskulla. Kävisin samalla reissulla tarkistamassa rekisterinumeromme, veisin roskat ja   piipahtaisin läheisessä Marimekon outletissä ostamassa meille uuden pöytäliinan. Kulkemalla jalan pääsisin pienellä päiväkävelylle.

Hissin luona mieleeni tuli rekisterilaatan kirjaimista suuntaa antava ehdotus ja oikeat numerot. Toinen ja kolmas kirjain osoittautuivat vääriksi. Keksin myöhemmin muistisäännön kirjamille joten olen nyt paremmin valmistautunut pitämään huolta kärrystämme. H ja c ovat hard core eli hoo cee ja z on zeta, hoo-cee-zeta. Numerot luulen muistavani.

Muistin laittaa roskat sinne minne ne kuuluvat. En vienyt roskia mukanani Marimekkoon. Kerran kävi niin, että olimme lähdössä Ranskaan lomalle koko perhe. Pakkasin matkatavaroita auton katolle. Vaimoni toi roskapussin maassa olevien kamppeiden joukkoon tai lähelle. Ne roskat tulivat sitten mukaamme Ranskaan.

Laitan tähän näitä varikkokuvia, vaikka otin ne vasta käytyäni Marimekossa, koska ne sopivat tähän kohtaan paremmin. Jostakin syystä tällaiset näkymät viehättävät minua. Voisin maalatakin niitä.

Silmäilin Marimekon hyllyissä olevia pöytäliinavaihtoehtoja. Nyt kirjoitin ensiksi "Silmäilin pöytäliinavaihtoehtoja Marimekon hyllyissä", mutta huomasin sanoman koomiseksi kuin muinaisessa äidinkielen oppikirjassani ollut esimerkki "Hän katsoi kuvaansa lähteessä".

Myymälässä oli asiakkaita, jotka puhuivat ranskaa keskenään. Toivoin, että olisi tapahtunut jotakin, jotta olisin voinut sanoa excusez-moi. Ei tullut mitään pientä törmäystä tai sen tapaista.  Jos minulle olisi vastattu de rien, olisin varmaan ymmärtänyt. Juuri sen pidemmälle en ranskaksi selviäisikään.

Vakstuukit olivat mielestäni kalliita, mutta niin olivat kankaatkin. Tutkin sitten halpapöydän tarjontaa. Näiden kankaiden hinta oli 15 euroa per metri, mikä oli sopiva minulle. Löysin aika hyvän vaihtoehdon, mutta sitten löysin vielä paremman, jota kuitenkin oli kovin vähän jäljellä. Olin saanut vaimoltani mitaksi kaksi ja puoli metriä. Vein jämärullan myyjälle. Ilokseni myyjä haki alemmalta tasolta rullan, jossa oli tavaraa runsaasti jäljellä.

Kangas oli minusta paras myymälässä näkemistäni vaihtoehdoista. Samoja kahta kangasta tutki eräs äitikin, jolla oli tytär mukanaan. Äiti osti minun suosikkiani itselleen mekkokankaaksi, mutta hän osti sitä toistakin.

Kankaan värit riitelevät jännittävän sopivasti. Ostin paluumatkalla K-supermarketista kankaaseen sopivat kaksi kimppua ruusuja.

Illemmalla juttelin erään vieraamme kanssa kankaasta ja käytin sanaa tuuki. Kun hän ei ole samalta murrealueelta kuin äitini, sana oli hänelle outo.

Eikös jokaisessa kunnon blogissa ole sisustuskuvia?

Höperehtimistä

Kai sitten tupakoidakin saa ja tulitikun sytyttää

Viime yö meni poskelleen, mutta pitäähän sitä elääkin. Yritin ensin puolellatoista pillerillä. Noin kolmen aikaan otin puolikkaan lisää. On tämä outo vaiva.

Kirjallinen iltamme onnistui oikein hyvin, paitsi että kahvi oli myöhässä, koska töppäilin hajamielisyyttäni sen keittämisessä. Olin kysynyt, ketkä voisivat ottaa kofeenitonta espressoa. Pienen tuumauksen jälkeen muutama ilmoittautui. Tarkoitukseni oli keittää myös tavallista kahvia.

Olin ottanut valmiiksi esiin lasisen espressoastian. Laitoin suodattimen kahvinkeittimeen. Sitten kävi niin, että huomaamattani laitoin espressojauheen keittimeen laittamaani suodattimeen. Laitoin keittimen päälle. Laitteessamme ei ole valoa, joka ilmaisee milloin keitin on päällä ja josta voi päätellä, että se saa myös sähköä. Kuulosti siltä, että laite ei tee työtään. Seinässä olevistä pistorasioista toinen ei toimi. Vaihdoin töpselin paikkaa.

Kun palasin keittöön, hämmästyin, kun keittimessä oleva kahvi oli hyvin mustaa. Sitten huomasin, että espressoastia on tyhjä. Laitoin siihen jauhetta ja vedenkeittimen päälle. Taisin palata olohuoneeseen.

Kohta tulin takaisin keittiöön ja kaadoin veden espressoastiaan, johon olin laittanut jauhetta. Palasin olohuoneeseen.

Sitten tulin hakemaan espressoa, mutta huomasin, että astia ei ole kuuma. Varmistin asian kaatamalla pikkuisen edessäni olevaan kermanekkaan ja maistamalla. Olin unohtanut laittaa vedenkeittimen töpselin toimivaan pistorasiaan. Korjasin tilanteen.

Tyhjensin kylmän espresson lavuaariin. Latasin uudet pöönat.

Vaimoni oli lämmittänyt maitoa espressoon sekoitettavaksi, otti kermanekan ja totesi ettei se ole puhdas. Selitin mitä oli tapahtunut. Vaimo peri nekan.

Jossakin vaiheessa huomasin hellan päällä olevassa kattilassa maitoa. Ihmettelin, että sitä on niin vähän. Kaadoin sen kaapista ottamaani pienehköön savikuppiin. Kovin niukalta näytti. Keitin lisää maitoa ja kaadoin kuppiin.

Viedessäni kuppia pöytään, kuulin, että lämmintä maitoa oli jo tarjolla. Laitoin kupin kuitenkin pöytään.

Suunnilleen näin se meni. Lopulta asiat olivat kunnossa. Espressoani kehuttiin hyväksi. Yksi vieraista täydensi, että erityisesti kuuman maidon kanssa.

Ennen kuin vieraat olivat tulleet, olin asioilta tullessani astunut hissistä väärässä kerroksessa. Huomasin asian, kun avaimeni ei tuntunut toimivan. Postiluukussa oli oikea sukunimi, mutta se ei ollut Honkala.

Mikähän on seuraava seikkailuni töppäilyjeni ihmeellisessä maailmassa.

Löytäisinpä nukkumatin

Kuuntelumetodi ei nukuttanut minua illalla. Otin puolitoista unipilleria, mutta noin tunnin päästä olin yhä hereillä. Puolikas lisää auttoi. Voi olla, että kuuntelemani ohjelma oli liian mielenkiintoinen. Kirjailija Tommi Melender keskusteli Kalle Haatasen kanssa aiheesta Onni on elämän sivutuote. Toissa iltana taisin onnistua puolellatoista uninapilla.

Onneksi olen saanut kutsun Meikkuun tapaamaan sellaista asiantuntijaa, joka toivottavasti osaa auttaa tässä ja muissakin mahdollisisesti lääkkeiden yhteisvaikutuksista johtuvissa oireissa. Toivon myös arviota käyttämäni 1,5-2:n pillerin vahingollisuudesta.

Musiikki saattaa toimia puheohjelmia paremmin nukkumattina.

Kirjapiirimme kokoontuu tänään meillä, pitkästä aikaa. Kirjaviisaiden läksynä on Antti Hyryn Maatuuli. Aiheemme on tällä kertaa poikkeuksellinen, koska tunsin Antin ja tunnen hänen perheensäkin. Teos ei siten ole minulle mikä tahansa kirja. En tuntenut Anttia läheisesti, mutta silti tunnen ikävöiväni häntä. Hän nukkui pois kesäkuussa.

Ensi yönä minulla on varmaan taas uniongelmia, koska ilta menee seurustelun merkeissä. Kokoontumisemme ovat niin mukavia, että mitäpä tuosta.

Rankkoja vaiheita

Vaimoni kertoi minulle leukemiahoitojeni ensimmäisestä kierroksesta, jolloin minä kai kävin kuoleman rajalla.

Minulle tuli keuhkopöhö. Muistan tunteneeni, että en en saa ilmaa kunnolla. Sain ehkä ensin viikset, en ole varma. Vaimollani on kuva, jossa minulla on happikuuppa. Siitä en muista mitään, enkä sen jälkeisistä tapahtumista lukuunottamatta yhtä, mahdollisesti itse luomaani välähdystä. Tilani huononi niin, että näytin kuolleelta. Vaimoani oli pyydetty pitämään minua nilkoista. Se ehkä istutti minua jotenkin olevaisuuteen.

Minulle oli sitten laitettu kasvoilleni isompi laite, jota kautta sain happea kahdella letkulla.

Jossakin vaiheessa huoneessa oli ollut kaksi teho-osaston lääkäriä ja kolme hoitajaa. Toinen lääkäri oli huomattavasti toista nuoremman näköinen. Minä olin raottanut silmiäni ja sanonut, että konsultoi vanhempaa. Nuorempi oli hymyillyt vinosti, toinen ei ollenkaan.

Minut oli viety teho-osastolle. Minulla on muistikuvavälähdys siitä, kun minua vietiin. Se ei ilmeisesti ole aito, koska näkymä on sivustakatsojan. Jokin kai muu muistikuva kuljetuksesta kilpailee tämän kanssa.

Minut vietiin illalla ja tuotiin seuraavan päivän iltapäivällä. En muista retkestäni mitään. Vaimoni kertoi, että olin pidempäänkin muissa maailmoissa.

Jos noutaja olisi saapunut, olisin saapunut rajalle tietämättäni. Se olisi ollut armelias lähtö.

Ymmärrän nyt, kuinka vaikea tuo vaihe oli vaimolleni. Hän joutui pelkäämään jäävänsä yksin.  Se on varmasti ollut kauheaa. Minä olen päässyt vähällä. Meikun väki ei kertonut minulle tapahtuneista juuri mitään.

Vaimoni muistaa toisen tapauksen ajalta, jolloin sairastin lymfoomaa. En muista mitä oireita minulla oli, mutta menimme Meikkuun päivystykseen. Kuumeeni alkoi nousta nopeasti ja se nousikin korkealle. Muistan yllättyneeni lukemastani nousuvaiheessa, koska oloni ei tuntunut kuumeiselta. Vaimoni muistaa minun ripuloineen.

Vaimoni on taistelija. Hän oli vaatinut minun siirtämistäni syöpäklinikalle. Siihen oli suostuttu. Kahdesta lääkäristä nuorempi oli kommentoinut epäasiallisesti. Vaimoni antoi palautetta ja sai tukea vanhemmalta. Vaimoni vaatimukseen suostuttiin.

Minä kirjoitan kokemuksistani omasta näkökulmastani. Vaimoni osa rinnallani on ollut hyvin raskas ja se tahtoo jäädä varjoon. Minä saan paljon hyvää palautetta ja kannustusta. Lämpimät kiitokset niistä. Vaimoani ei moni huomaa tukea. Muistan kuitenkin joidenkin kommentoijien ymmärtäneen hänenkin rooliaan. Kiitos niistäkin.

Nyt kun oma tilanteeni tuntuu toiveita herättävältä, vaimoni tuntee omien rankkojen kokemuksiensa voivan nousta pintaan. Tunnen itseni kovin huonoksi hänen tukemisessaan. Hän näkee päinajaisia syöpieni vaiheista. Hänelle nämä taistelut ovat varmaan psyykkisesti koettelevampia kuin minulle, joka olen saanut jatkuvasti hoivaa. Kuinka voisin kyllin kiittää siitä, mitä hän on tehnyt vuokseni.

Erikoinen linjaus

Eilen oli mukava päivä, koska Pasilassa tapaamassa työkavereitani. Lämmitti mieltä, kun olivat niin ilahtuneita tapaamisesta. Ilo oli molemminpuolista.

Juttelin pomon kanssa. Hän kertoi, että voisin saada keväällä avoimen oppimisympäristön hommia. Yksilöllinen ohjaaminen sopisi siinäkin mielessä, että en altistu niin infektioille kuin luokkatyössä. Saan silti varmaan tuntejakin pidettäväkseni.

Kävin samalla Haaga-Helian kirjastossa selvittämässä palauttamatonta lainaa. Minut olikin jo vapautettu vastuusta. Tarjouduin maksamaan, mutta ei tarvinnut. Olin ajatellut etsiä kirjaa tavaroistani koululla. Minulle osoitetussa kaapissa oli vain osa niistä. Loput ovat luultavasti varastossa. Minun ei tarvinnut ruveta etsimään niitäkään.

Lähdin sitten kävelylenkille Pasilan suuren rakennustyömaan liepeille. Tarkoitukseni oli kuvata kohdetta blogiani varten. Kävi ilmi, että tätä projektia operoivalla yhtiöllä on aivan erilainen linja kuin Kalasataman kauppakeskusta ja tornitaloja rakentavalla. Pasilan yhtiö oli asettanut useita henkilöitä ohjaamaan kevytliikennettä työmaan liepeillä.

Kun olin tullut radan alitse, eräs ohjaaja kertoi minulle, että kuvia saa ottaa vain omaan käyttöön. Hän varmisti kuvaamisen luvallisuutta vielä ohikulkevalta työkaveriltaan, jonka oletti olevan paremmin perillä kuvausperiaatteista. Tämä sanoi, etteivät voi mitään, jos kuvataan julkisessa paikassa. Jutustelimme hetken ohjaajan kanssa.

Kun jatkoin lenkkiäni Hartwall Arenan suuntaan, pysähdyin ottamaan kuvia VR:n henkilöautojen lastauspaikan suuntaan. Sen ja pysähdysalueen välillä oleva alue on julkista tilaa. Olin ohittanut juuri erään ohjaajan. Hän huusi minulle etten saisi ottaa kuvia. Perusteluna oli, että ihmisiä ei saa kuvata työssään. Kohdealueella oli yksi ohjaaja rakennusuniformussaan. Taisi olla kypäräkin päässä. Häntä ei olisi tunnistanut juuri kukaan. Ehdin jo ottaa kuvia kuten olin ottanut edellisenkin ohjaajan luota. Tämä viimeinen kielto kuulostaa kummalliselta.

Kun olin viimeksi kuvaamassa Kalasatamassa, kysyin eräällä portilla olevilta työmiehilstä, saisinko ottaa kuvia portin sisäpuolelta. Sain luvan. Olen aiemmin saanut viestin henkilöltä, joka saattoi olla töissä Rediä rakentavan yrityksen viestinnässä. Oli jotenkin löytänyt blogini kuvat. Hän vain kommentoi, että hyviä kuvia tai sinnepäin.

Tämän sivun kuvat ovat samalta lenkiltä.

Pieleen meni

Yritin nukahtaa illalla kuuntelemalla ensin Areenasta Perttu Häkkisen ohjelman luterilaisuuden vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin ja sitten Youtubesta Beethovenin 9. sinfonian.

Säädin läppärin äänenvoimakkuuden pienimpään. On jännää, miten kuuloaisti terästäytyy niin, että ensin hyvin hiljaiselta kuuluvasta alkaa pian saada kohtuullisen hyvin selvää. Puheäänet kuulostivat lopulta jo liian äänekkäiltä. En hoksannut, että volyymia olisi voinut vielä pienentää ohjelmien katselualustan säädöstä. En nukahtanut, vaikka olin ottanut unipillerin.

Ajattelin, että musiikki olisi parempaa unikuunneltavaa. Beethovenin yhdeksäs ("Ilolle") on pitkä ja riittävän tuttu. Siitä on muuten peräisin EU:n tunnussävel. Volyymi sopi oikein hyvin. Pianissimoja en kuullut ollenkaan, mutta toisaalta fortet eivät häirinneet. Sinfonia kestää toista tuntia. Mielestäni se kehittelee lopun melodiaa alusta lähtien.

Kun vaimoni tuli nukkumaan, kroppani oli vaipunut unitilaan, mutta pääni ei.

Jossakin vaiheessa otin puolikkaan unipillerin lisää.

Kahden tienoinna otin puolikkaan lisää. Se riitti.

Tällainen on joskus toiminut. Outoa tämä on.

Häkkisen ohjelmassa muuten kerrottiin, että luterilainen käsitys yleisestä pappeudesta on vaikuttanut suomalaisten suhtautumiseen tasa-arvoon. Tämä ei tarkoita, että esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo olisi toteutunut jo aikoja sitten. Haastateltava kertoi, että suomalaiset suhtautuvat mutkattomasti korkea-arvoisiin henkilöihin. Varmaan samanlaista muissakin pohjoismaissa. Sitä en tiedä, sinuttelevatko ruotsalaiset kuningastaan. Englannissa ei kuningatarta taatusti sinutella.

Siitä, miten minä ymmärrän yleisen pappeuden, voin ehkä kirjoittaa joskus toiste.

Voisin kuvitella ehkä sinuttelevani pääministeriä, mutta en presidentti Niinistöä. Jälkimmäinen ei varmaan olisi edes hyvien tapojen mukaista. Minun voisi olla vaikea mukautua siihen, että Niinistö sinuttelisi minua. Tämä on varmaan myös persoonallisuuskysymys. Sipilä vaikuttaa olevan hyvin mutkaton tyyppi.


Juha Sipilää haastateltiin eilen A-studiossa. Toimittaja pani hänet tilille siitä, ettei tämä ollut heti ottanut selkeästi kantaa rasistiseen väkivaltaan. Pääministeri kertoi, miten hankalassa tilanteessa hän oli ollut, tulossa ulkomailta, lentokoneessa ei voinut edes käyttää nettiä. Hän oli kirjoittanut lyhyen päivityksen blogiinsa ja tuominnut siinä väkivallan, joka tietysti sisältää myös rasistisen sellaisen.

Sipilä antoi palautetta haastattelussa. Hän kehotti mediaan olemaan tahallaan ymmärtämästä väärin toisten sanomisia. Hän lisäsi tämän koskevan myös poliitikkoja. Toimittaja ei reagoinut tähän mitenkään. Media ei takuulla käsittele tätä aihetta muuallakaan, tuskin poliitikotkaan.

Miksi raitista ilmaa?

Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa Redin työmaata.

Olen unohtanut erään hyvän nukahtamiskeinon. Kuuntelen illalla sängyssä kännykästä nappi korvassa jotakin Areenan asiaohjelmaa tai musiikkia netistä. Laitan äänen hiljaiselle. Korva saa kyllä selvää. Jos/kun olen nukahtanut, ohjelma katkeaa aikanaan. Voisin aloittaa viimeistään, kun otan napin.

 

Kuulen usein, että minun pitäisi saada runsaasti raitista ilmaa tässä vaiheessa. Kuka osaisi kertoa minulle, miten sisäilma poikkeaa ulkoilmasta? Eikö se ole samaa tavaraa? Lämpimämpää vain. Ulkoahan sekin tulee. 

Joku asiantuntija sanoi tänään, että Suomen kannattaisi ottaa elvytysvelkaa, koska maamme saisi jopa viideksikymmeneksi vuodeksi lainaa yhden prosentin korolla. Uskon että aikoinaan on panostettu velkarahoja kasvun edistämiseksi paljon korkeammalla korolla. Esitetty kanta on mielenkiintoinen.

Vaikka yhden prosentin korko on varmasti korkeampi kuin millä valtio saisi lyhytaikaista velkaa, pitkä laina-aika antaa suojaa korkokatastrofia vastaan.

Nykyään toistellaan mantran omaisesti uhkaa valtiovelan kasvusta, vaikka sen taso ei ole huolestutta. Sen kasvu toki lienee nopeaa. Epäilen että velkatorjuntapuhetta on kuultu niin kauan, että se on muuttunut ainoaksi totuudeksi. Nyt poliitikot joutuvat ehkä pitäytymään siihen tullakseen valituiksi uudestaan.

Valtiota ei pidä verrata velanotossa yksityistalouteen, koska sillä on verotusoikeus.

Mielestäni on mahdollista, että nykyinen velantorjuntapolitiikka on olla myrkkyä. Voi se olla oikeatakin. Kukaan ei pysty varmuudella sanomaan.

Voi olla, että pitkä heikko kasvu tarvitsee jonkin kunnon stimulaation, kääntyäkseen nousuun. Verrataan vaikkapa raittiiseen ilmaan. Se ainakin piristää mieltä, varsinkin kun myös aurinko paistaa.

Asiantuntijan varaus oli perusteltu. Mahdollista lisävelkaa ei pidä sijoittaa kestämättömien rakenteiden suojeluun. Paperiteollisuutta ei kannata tekohengittää, koska se on melko varmasti auringonlaskun ala.

 

Onko halkolaituri oikeasti halkolaituri?

Olen nyt onnistunut löytämään hyvän juomisrytmin, joka perustuu puolen litran pulloihin. Juon yhden puoleen päivään mennessä, seuraavan kolmeen, sitten kuuteen ja viimeinen illalla, noin suurin piirtein. Kun juon lisäksi aterioilla, aamu- ja iltapalalla sekä välipalalla kaksi lasillista vettä, tulee tavoite täyteen. Tuntuu toimivan hyvin.

Kumpa löytäisin vielä nukkumiseen yhtä hyvän keinon. Voi olla, että minun on vain hyväksyttävä unilääkkeiden käyttö toipumiseeni liittyvänä vaiheena. Jospa pääsen niistä vähitellen eroon. Tunnistan, että asia liittyy myös ikääntymiseen. Jos kyläilemme illalla, on melko varmaa, että seuraava yö menee pilalle. On syytä rauhoittua kotona muutama tunti, jotta uni tulee. Kun vielä onnistuisin lopettamaan netin käytön riittävän ajoissa.

Vuorokausirytmin vaihteleminen taitaa haastaa enemmän ikääntyviä kuin muita.

Olen kirjoittanut rakkaustarinani kolmattatoista lukua, mutta jumittunut yhteen kohtaan, josta en tahdo keksiä jatkoa. Tällainen aaltoliike kuuluu tämänhetkiseen olemiseeni - syystä tai toisesta. Välillä on ideapaisumus, välillä vallitsee kuivuus. Jotkut kirjoittajat saavat kuulemma aikaan vaikkapa viisi sivua päivässä, oli olo mikä oli. Elina Karjalainen taas kertoi aikoinaan, että hänen kirjansa ei valmistuisi ikinä, jos kustantaja ei antaisi hänelle määräaikaa. Vaimoni joutuu sopeutumaan pitkiin mainikeihin kirjoittamisessaan. Tekstin tuottaminen on hankalaa pitkään ja sitten tulee solkenaan. Tämä on varmaan hyvin yksilöllistä.

Vein vaimoni Bulelle tänään. Poikkesin paluumatkalla halkolaiturilla, jossa on vanhoja paatteja. Tämä oli aikoinaan Helsingin lämmityksen yksi solmukohta. Kaupunki lämpeni puulla. Logistisen ketjun yksi solmu on ollut ainakin joskus ollut Hakaniemen tori. Jonkin suuren mielenosoituksen tai muun yhteiskunnallisesti haastavan tapahtuman yhteydessä torilla olleet halkopinot paloivat. Niitä lienee ollut paljon. Eivät ehkä syttyneet itsestään tai vahingossa.

Halkolaituri on ollut joskus puurakenteinen. Nyt se lienee suurelta osin betonia Pinnassa on kiveys. Olisikohan nimi vähän keinotekoinen? Lieneekö betoniaikana enää kuljetettu halkoja tätä reittiä?  

Kuka tietää, mitä nämä airon näköiset esineet ovat? Minä en sitä tiedä.

Ei tässä näin pitänyt käydä

(mininovelli)

Nuori isä ja nelivuotias poika kävelivät jalkakäytävällä Topeliuksenkadulla. He aikoivat poiketa kauppaan ja mennä sitten kotiin. Kauempana tuli vastasuuntaan setä, joka oli päiväkävelyllä. Hän oli hetki sitten pysähtynyt Mannerheimintiellä tutkimaan vanhoja tulliportin pylväitä, jotka on joskus siirretty kauemmaksi toisistaan ja ovat nyt tien kahdella puolella jalkakäytävien reunassa.

Kun setä oli tullut lähelle, pikkumies siirtyi tämän reitille ja levitti kätensä portiksi.

Ahaa, nyt pitää maksaa tullia, sanoi setä. Hän kaivoi housuntaskuaan ja löysi kolikoita. Hän tarjosi pojalle euroa, mutta tämä ei ujostukseltaan ottanut rahaa vastaan. Kun näin kävi, setä antoi rahan isälle. Tämä hymyili pojan saamasta huomiosta otettuna. Toivottavasti kolikko päätyy pojan pankkiin tai sillä ostetaan hänelle jotakin hyvää, setä ajatteli. Tuolla Mannerheimintiellä on oikean tulliportin pylväät, hän sanoi isälle, joka oli sen näköinen, että tiesi paikan. Sitten matkat jatkuivat.

Isä ja poika tekivät kauppaostoksena. Kassan jälkeen isä pelasi tapansa mukaan hedelmäpeliä. Sitten he palasivat kotiin.

Seuraavan päivän iltana poika pyysi euroansa isältään. Tämä kaiveli taskujaan ja kukkaroaan, mutta ei löytänyt yhtään euroa. Hän sanoi antavansa euron huomenna sitten, kun hänellä on sopivaa rahaa.

Mä haluun sen oman euron, jonka se setä anto, sanoi poika itkuisena.

Ei tässä näin pitänyt käydä.

Olen saanut elää

Oli mukava viikonloppu. Lauantaina saimme viettää aikaa kahden lapsemme, heidän isänsä ja erään ystävämme seurassa. Eilen vierailimme veljeni, hänen vaimonsa ja perheensä luona.

Lähdimme eilen kotiin kohtuullisen ajoissa, mutta vielä aikaisemmin olisi pitänyt. Illaksi olisi hyvä jäädä riittävästi tasaantumisaikaa ennen nukkumaanmenoa. Toki minun on tunnustettava tehneeni eilisen blogipostaukseni liian myöhään.

Nukahtamiseni viivästyi. Yksi pilleri ei riittänyt vaan jouduin ottamaan puolikkaan lisää. Nyt puolilta päivin oloni on kuin lievän koomainen.

Syöpähoitoni eivät ehkä selitä kaikkea. Kai tämä on vanhenemistakin. Pitäisi onnistua aikatauluttamaan omat toimet uniystävällisesti.

Lääkäri Seppo Leppänen kertoo Päivämies-lehden artikkelissaan, että solujen toiminta heikkenee, kun 30. ikävuosi on saavutettu. Ajan mittaan hitaan muutoksen huomaa. Lihasmassa vähenee, reaktiot hidastuvat, kuulo huononee ja mitä kaikkea.

Kälyni totesi eilen, että kaikki eivät saa mahdollisuutta elää vanhuuttaan. Näin se on. Elämä kremppojen lisääntyessä on kuitenkin elämää. Alle vuoden ikäisenä kuollut veljeni ei saanut elää edes lapsuuttaan eikä nuoruuttaan. Minä synnyin runsaan kuukauden hänen kuolemansa jälkeen.

Tässä jonakin päiväna kaivoin tietoja sukukansioistani. Jostakin välistä oli huomaamattani pudonnut kuva veljestäni, kun hän makaa arkussaan. Kuva kosketti minua ja koskettaa nytkin, kun katselen sitä. Veljeni makaa pää kallellaan kuin nukkuen. Ottaisin hänet syliini, jos voisin. Mikä riipova kokemus on ollut vanhemmilleni saatella maan poveen tuo pikkuinen.

Minä olen ainoa sisaruksistamme, joka on ollut lähellä Martti-veljeämme. Olen ollut samassa sylissä. Hänen painonsa on täytynyt tuntua minua vasten ja hän on aistinut minut äitimme pyöreässä mahassa.

Martti laskettiin Ylitornion kirkkomaan poveen. Vanhempani miettivät jossakin vaiheessa hänen hautansa siirtämistä etelään. Eräs hautausmaa-ammattilainen kertoi heille, että tuskin haudassa on enää mitään. Martti oli jo muuttunut maaksi.

Minä olen saanut elää kremppaikään, mutta Martti on tallessa.

Maailman mullistus?

Kuulin autossa osan tämänpäiväisestä Politiikkaradiosta, jossa puhuttiin robotiikasta. Joku keskustelijoista kertoi, että on kehitteillä muistaakseni kahden litran kokoinen laite, jolla tulisi olemaan ihmisen henkinen kapasiteetti. Projektin pitäisi valmistua vuonna 2020 eli melkein huomenna.

Tuollainen laite ei varmasti kulu meidän tavisten käsissä mainittuna vuonna, mutta jos sellainen joskus valmistuu jossakin laboratoriossa, maailma tulee muuttumaan nopeasti ja paljon. Laite mahdollistaa huikeita sovelluksia.

Ihmettelen voitaisiinko todella jollekin laitteelle luoda jotakin ihmisen luovuuteen verrattavaa? Hämmästyttävä ajatus, mutta niin olisi ollut internetin ideakin isovanhemmilleni ja minulle myös silloin ennen. Nyt se arkea.

Mielessäni on yksi mahdollinen sovellus. Perustelen tätä sillä, että taannoin kehitettiin vanhuksille keinotekoinen lemmikki. Se oli jonkinlainen hylkeen ja koiran välimuoto, jota pidetään sylissä. Jotakin inhimmillisen olennon kaltaista lemmikissä on täytynyt olla, koska vanhusten todettiin pitävän niistä. Ehkä tuotetta ei pystytyä tuottamaan riittävän edullisesti, koska se ei ole levinnyt markkinoille. Suurempi syy voi olla se, että ajatus vanhusten viihtyttämisestä keinotekoisella olennolla tuntuu vieraalta.

Jos markkinat joskus äänestävät joskus vihreää elollisen kaltaisille olioille, ehkä osa lemmikkikissoista ja -koirista korvautuu sellaisilla. Jos alussa mainittu hanke toteutuu, täytyy olla mahdollista tuottaa keinolemmikkejä, joilla on ihmismäistä älykkyyttä. Ne voisivat ehkä hoitaa myös vanhusten kauppareissut ja varmistaa, että nämä ottavat lääkkeensä.

Jonakin päivänä robottiin rinnastettavat järjestelmät varmaan hoitavat suuren osan asiakkaiden puheluista ainakin suuriin yrityksiin. Järjestelmät kehittynevät niin etteivät asiakkaat huomaa puhuvansa jonkin perustaltaan epäinhimillisen kanssa. Mielestäni soittajalle pitää tehdä heti selväksi, että hän on tekemisissä keinoihmisyyden kanssa. Keinoihmisyys kuulostaa pelottavalta.

Jos kuvaamaani järjestelmää kutsutaan vaikkapa Selmaksi, siitä käytettävä pronomini on mielestäni kuitenkin se eikä hän.

Monet robottimaiset sovelukset tulevat varmasti olemaan sellaisia, että emme osaa niitä nyt kuvitella.

Mietin voisivatko hakkerit kaapata arkikäytössä olevien robottien ohjauksen ja tehdä niiden avulla pahaa. Voisiko jopa vieras valtio toimia näin?

Muistaakseni USA:ssa poliisit tappoivat jonkun rikollisen jonkinlaisen robotin avulla tiukassa tilanteessa. Onko jossakin joskus poliisirobotteja, jotka tekevät itsenäisiä päätöksiä tappamisesta?

Radio-ohjelmassa sanottiin, että robotiikka tulee nostamaan esiin monia eettisiä ongelmia ja se on varmasti totta.






Kaappaus?

eivät ihmisen kaltaisia

Juomisen suhde nukkumiseen

Love storyn kirjoittaminen edistyy hitaasti. Tarina ei pursuile ulos päästäni. Kirjoitan nyt pikkuhiljaa. Voi olla, että teksti on parempaa tai sitten ei. Luimme tänään vaimoni kanssa tekstejämme toisillemme. Tämä oli poikkeuksellista. Hän tekee kirjaa ja joutuu kamppailemaan aikaa vastaan. Hänellä on nyt hyvä kirjoitussää. Minun jokeni virtaa hiljalleen. Haluan kuitenkin jatkaa tarinaa, jotta sen parissa viihtyvät saavat lisää luettavaa.


Tänään juomiseni on sujunut paremmin kuin eilen. Kello on nyt yli viiden ja olen saanut tyhjennetyksi kolme puolilitraista. Vielä neljäs ja laskuihin muut juomiset niin karhu on selällään. Eilen sain hyvän alun aamupäivällä. Iltapäivällä unohdin asian. Sitten meillä meni aika pitkään kauppareissulla eikä juotavaa ollut mukana. Olisihan sitä toki saanut, mutta ...

Latkin juotavaa iltaa myöten, mikä kostautui yöllä. Uni katkesi kaksi kertaa, tiedätte miksi. Heräsin vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa en saanut unta. Kävin syömässä aamiaisen. Sitten nukuin.

Minun pitäisi saada juominen ja nukkuminen koordinaatioon.

Testosteroni sittenkin?

Hoippumiseni on melkein loppunut. Sääreni ovat vieläkin sirot joten oireen syyn on täytynyt olla muualla. Jokohan kohta uskaltaisin alkaa pyöräillä. Edistymistä tämäkin.

Kävin apteekissa ostamassa Mycostania ja Testogeliä. Ensimmäinen on suuta suojaava lääke ja maistuu lapsuudelle. Maku muistuttaa penisilliiniä. Jälkimmäinen on testosteronia ja sitä sivellään iholle navan ympäristöön.

Kysyin farmaseutilta tarzansalvan sivuvaikutuksta. Hän löysi tietoja putkelleen. Mukana oli psyykkisiä vaikutuksia. Kun tutkin äsken netistä löytämääni tuoteselostetta, löysin muutakin kiinnostavaa. Yleisiä (yhdestä kymmeneen käyttäjää sadasta) haittavaikutuksia ovat mielialan vaihtelu, päänsärky, huimaus ja muistin heikkeneminen. Muitakin on.

Outoa että minulla on noita kaikkia, vaikka niitä on aika harvoilla. Minun tapauksessani mielialan voisi täsmentää vireyden voimakkaaksi vaihteluksi. Päänsärky on lievää. Muistini heikkeneminen on huolestuttavaa.

Selosteen mukaan testoreniannostusta pitää säätää, jos samaan aikaan käytetään verenohennuslääkettä. Aikaisemmin käyttämäni Klexane on sellainen. Tämä on ehkä otettu huomioon.

Nämä tiedot eivät selitä oireitani itsestäänselvästi, mutta johtolankoja nämä ovat.


Olen jatkanut seuraavan rakkauskertomusluvun tekemistä tänään.

Kohmetta

Onkohan otsikko oikeaa suomea?

Uniongelmani on hankala. En uskalla jättää unilääkettä ottamatta. Illalla otin taas puolitoista pilleriä. Lääkkeestä seuraa, että olen aamupäivät kohmeessa. Aivotyö ei oikein suju. Nukahtelen, mikä ei ole hyvä juttu illan kannalta.

Lukiessani Hesaria aamulla, minulle tuli sellainen tunne, että en jaksa jatkaa lukemista, vaikka lehdessä oli kiinnostavia juttuja. Lepäsin ja luultavasti nukahdin hetkeksi.

Olen käyttänyt sairaalassa unilääkettä pysyäkseni rytmissä. Sairaalan mylly alkaa jauhaa aika aikaisin aamuisin. Olen tullut riippuvaiseksi.

Mieleeni tuli, että minun pitäisi uhrata muutama päivä siihen, että pakotan itseni nousemaan kuudelta aamuisin ja yritän selvitä nukkumatta iltaan asti.

Sain lisää elämää

Tunnen saaneeni lisää elämää, kun luuydinnäytteeni osoittautui puhtaaksi. En todennäköisesti elä kuin muutaman vuoden, mutta miten voi tietää. En tiedä, onko kukaan leukemiasta selvinnyt selvinnyt elänyt poikkeuksellisen vanhaksi.

Elämä jatkuu testi testiltä. Aina kun saan puhtaan tuloksen, uutta elämää aukeaa eteeni. Eteenpäin mentäessa luuydinkokeet harvenevat. En muista, millaisena rytmi jatkuu. Jos seuraava on kolmen kuukauden päästä, tunnen näköalani ulottuvan ainakin sinne. Ehkä niitä on jossakin vaiheessa puolivuosittain ja sitten vuosittain. Silloin ei varmaan tunne näkevänsä yhdeltä tolpalta seuraavaan. 

Moni toteaa minulle, kuinka kuka vain voi kuolla koska vain. Totta se on, mutta äkillinen kuolema on epätodennäköinen. Tunnen painivani eri sarjassa. En osaa erityisemmin ottaa äkillisen kuoleman mahdollisuutta lukuun. 

Elämäni tarkoituksen tietää Luoja. Tunnistan itse erityisen merkityksellisiä hetkiä harvakseen, mutta varmaan muitakin on. Eräs äskettäinen tapahtuma hämmästyttää minua erityisesti, muttei (onkohan tämä kunnon suomea?) siitä tässä enempää.

Menimme tiistaina ensimmäiseksi Turkuun tapaamaan sikäläistä läheishaaraamme. Kun saavuimme, alle neljävuotias pojantyttäremme kietoi kätensä kaulaani ja piti niitä siinä. Se oli ihana hetki. Elämällä on syviä merkityksiä.