Oli mukava viikonloppu. Lauantaina saimme viettää aikaa kahden lapsemme, heidän isänsä ja erään ystävämme seurassa. Eilen vierailimme veljeni, hänen vaimonsa ja perheensä luona.
Lähdimme eilen kotiin kohtuullisen ajoissa, mutta vielä aikaisemmin olisi pitänyt. Illaksi olisi hyvä jäädä riittävästi tasaantumisaikaa ennen nukkumaanmenoa. Toki minun on tunnustettava tehneeni eilisen blogipostaukseni liian myöhään.
Nukahtamiseni viivästyi. Yksi pilleri ei riittänyt vaan jouduin ottamaan puolikkaan lisää. Nyt puolilta päivin oloni on kuin lievän koomainen.
Syöpähoitoni eivät ehkä selitä kaikkea. Kai tämä on vanhenemistakin. Pitäisi onnistua aikatauluttamaan omat toimet uniystävällisesti.
Lääkäri Seppo Leppänen kertoo Päivämies-lehden artikkelissaan, että solujen toiminta heikkenee, kun 30. ikävuosi on saavutettu. Ajan mittaan hitaan muutoksen huomaa. Lihasmassa vähenee, reaktiot hidastuvat, kuulo huononee ja mitä kaikkea.
Kälyni totesi eilen, että kaikki eivät saa mahdollisuutta elää vanhuuttaan. Näin se on. Elämä kremppojen lisääntyessä on kuitenkin elämää. Alle vuoden ikäisenä kuollut veljeni ei saanut elää edes lapsuuttaan eikä nuoruuttaan. Minä synnyin runsaan kuukauden hänen kuolemansa jälkeen.
Tässä jonakin päiväna kaivoin tietoja sukukansioistani. Jostakin välistä oli huomaamattani pudonnut kuva veljestäni, kun hän makaa arkussaan. Kuva kosketti minua ja koskettaa nytkin, kun katselen sitä. Veljeni makaa pää kallellaan kuin nukkuen. Ottaisin hänet syliini, jos voisin. Mikä riipova kokemus on ollut vanhemmilleni saatella maan poveen tuo pikkuinen.
Minä olen ainoa sisaruksistamme, joka on ollut lähellä Martti-veljeämme. Olen ollut samassa sylissä. Hänen painonsa on täytynyt tuntua minua vasten ja hän on aistinut minut äitimme pyöreässä mahassa.
Martti laskettiin Ylitornion kirkkomaan poveen. Vanhempani miettivät jossakin vaiheessa hänen hautansa siirtämistä etelään. Eräs hautausmaa-ammattilainen kertoi heille, että tuskin haudassa on enää mitään. Martti oli jo muuttunut maaksi.
Minä olen saanut elää kremppaikään, mutta Martti on tallessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti