Hessupappa marimekossa, ei kun Marimekossa

Tässä on kangasta. Kerron kohta, miten se liittyy minuun.

Lähdetään liikkeelle tästä. Löysimme viime vuonna auton, joka on hyvä ja halpa. Nyt joudun totuttautumaan siihen, että näitä vekottimia joutuu katsastuttamaan joka vuosi. Onneksi muistutusjärjestelma pelaa. Katsastusaika alkoi kesäkuussa ja loppuu pian. Sain äsken tekstiviestin asiasta.

Aloin perjantaina penkoa netistä vapaata kastsastusaikaa ja löysin hyviä vaihtoehtoja läheltä. Ongelmaksi nousi se, etten muistanut automme rekisterinumeroa, jotta olisin voinut tehdä varauksen. Vaimokaan ei muistanut.

Meillä oli samana iltana kirjakerhomme kokoontuminen ja sitä vaimoni kanssa laiteltiin. Kävi ilmi, että pöytäliinamme oli kulahtanut, eikä vaimoni löytänyt vaihtoehtoja. Ajattelin sitten nitistää monta kärpästä yhdellä iskulla. Kävisin samalla reissulla tarkistamassa rekisterinumeromme, veisin roskat ja   piipahtaisin läheisessä Marimekon outletissä ostamassa meille uuden pöytäliinan. Kulkemalla jalan pääsisin pienellä päiväkävelylle.

Hissin luona mieleeni tuli rekisterilaatan kirjaimista suuntaa antava ehdotus ja oikeat numerot. Toinen ja kolmas kirjain osoittautuivat vääriksi. Keksin myöhemmin muistisäännön kirjamille joten olen nyt paremmin valmistautunut pitämään huolta kärrystämme. H ja c ovat hard core eli hoo cee ja z on zeta, hoo-cee-zeta. Numerot luulen muistavani.

Muistin laittaa roskat sinne minne ne kuuluvat. En vienyt roskia mukanani Marimekkoon. Kerran kävi niin, että olimme lähdössä Ranskaan lomalle koko perhe. Pakkasin matkatavaroita auton katolle. Vaimoni toi roskapussin maassa olevien kamppeiden joukkoon tai lähelle. Ne roskat tulivat sitten mukaamme Ranskaan.

Laitan tähän näitä varikkokuvia, vaikka otin ne vasta käytyäni Marimekossa, koska ne sopivat tähän kohtaan paremmin. Jostakin syystä tällaiset näkymät viehättävät minua. Voisin maalatakin niitä.

Silmäilin Marimekon hyllyissä olevia pöytäliinavaihtoehtoja. Nyt kirjoitin ensiksi "Silmäilin pöytäliinavaihtoehtoja Marimekon hyllyissä", mutta huomasin sanoman koomiseksi kuin muinaisessa äidinkielen oppikirjassani ollut esimerkki "Hän katsoi kuvaansa lähteessä".

Myymälässä oli asiakkaita, jotka puhuivat ranskaa keskenään. Toivoin, että olisi tapahtunut jotakin, jotta olisin voinut sanoa excusez-moi. Ei tullut mitään pientä törmäystä tai sen tapaista.  Jos minulle olisi vastattu de rien, olisin varmaan ymmärtänyt. Juuri sen pidemmälle en ranskaksi selviäisikään.

Vakstuukit olivat mielestäni kalliita, mutta niin olivat kankaatkin. Tutkin sitten halpapöydän tarjontaa. Näiden kankaiden hinta oli 15 euroa per metri, mikä oli sopiva minulle. Löysin aika hyvän vaihtoehdon, mutta sitten löysin vielä paremman, jota kuitenkin oli kovin vähän jäljellä. Olin saanut vaimoltani mitaksi kaksi ja puoli metriä. Vein jämärullan myyjälle. Ilokseni myyjä haki alemmalta tasolta rullan, jossa oli tavaraa runsaasti jäljellä.

Kangas oli minusta paras myymälässä näkemistäni vaihtoehdoista. Samoja kahta kangasta tutki eräs äitikin, jolla oli tytär mukanaan. Äiti osti minun suosikkiani itselleen mekkokankaaksi, mutta hän osti sitä toistakin.

Kankaan värit riitelevät jännittävän sopivasti. Ostin paluumatkalla K-supermarketista kankaaseen sopivat kaksi kimppua ruusuja.

Illemmalla juttelin erään vieraamme kanssa kankaasta ja käytin sanaa tuuki. Kun hän ei ole samalta murrealueelta kuin äitini, sana oli hänelle outo.

Eikös jokaisessa kunnon blogissa ole sisustuskuvia?