Elämä jatkuu testi testiltä. Aina kun saan puhtaan tuloksen, uutta elämää aukeaa eteeni. Eteenpäin mentäessa luuydinkokeet harvenevat. En muista, millaisena rytmi jatkuu. Jos seuraava on kolmen kuukauden päästä, tunnen näköalani ulottuvan ainakin sinne. Ehkä niitä on jossakin vaiheessa puolivuosittain ja sitten vuosittain. Silloin ei varmaan tunne näkevänsä yhdeltä tolpalta seuraavaan.
Moni toteaa minulle, kuinka kuka vain voi kuolla koska vain. Totta se on, mutta äkillinen kuolema on epätodennäköinen. Tunnen painivani eri sarjassa. En osaa erityisemmin ottaa äkillisen kuoleman mahdollisuutta lukuun.
Elämäni tarkoituksen tietää Luoja. Tunnistan itse erityisen merkityksellisiä hetkiä harvakseen, mutta varmaan muitakin on. Eräs äskettäinen tapahtuma hämmästyttää minua erityisesti, muttei (onkohan tämä kunnon suomea?) siitä tässä enempää.
Menimme tiistaina ensimmäiseksi Turkuun tapaamaan sikäläistä läheishaaraamme. Kun saavuimme, alle neljävuotias pojantyttäremme kietoi kätensä kaulaani ja piti niitä siinä. Se oli ihana hetki. Elämällä on syviä merkityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti