Miten sähkön hinta haltuun?

 

Kuva fancycrave1 Pixabaystä

En ole sosialisti, mutta nyt pohdin, olisiko sähköntuotanto ja -jakelu parempi antaa kokonaan yhteiskunnan huomaan. Markkinatalous on on voimakas ajuri ja sopii moneen asiaan, mutta jossakin on kohtuullisuuden raja. 

Muistissamme on taannoiset Caruna-kaupat, jotka aiheuttivat paljon polemiikkia. Luonnollinen monopoli myytiin markkinoiden armoille. 

Suomi ei ole täysin omavarainen sähkön suhteen. Pulatilanteessa joudutaan pyytämään Ruotsilta apua ja markkinat määrittävät hinnan, joka on kilpailutilanteessa luonnollisesti korkea. Kun Olkiluodon kolmonen saadaan vakaaksi, tilanne paranee entisestään. 

Tällä hetkellä sähköyhtiöt tahkoavat hurjaa tulosta ja kuluttajat kärsivät. Hallituksen piirissä on ollut ylisuurien voittojen verottaminen. Minne ne rahat menisivät? Tuskin ainakaan kuluttajille, jotka nyt apua kaipaisivat. Jonkinlaisen takaisinjyvitysjärjestelmän luominen tuskin kannattaa. Aikaa menisi ja varmaan maksaisikin.  

Professori Peter Lund puhuu muuten Ruben Stillerin ohjelmassa viisaita sähköyhtiöiden yhteiskuntavastuusta ja muustakin energiaan liittyvästä. Hän kannattaa kattohinnan määrittämistä. Se kuulostaa hyvältä, koska olisi nopea järjestää ja apu kohdistuisi kuluttajille. Jostakin kuitenkin kuulin, että kuviossa on ongelma. Järjestely voisi johtaa sähköpulaan. Sähköyhtiöt joutuisivat sähkösään ollessa hankala ostamaan markkinoilta kallista täytesähköä, mutta voisivat ottaa kuluttajilta vain kattohinnan. 

Kuva Alexandra_Koch Pixabaystä

Voi olla,  että kokonaisuuden kannalta kattohintaratkaisu voisi silti toimiva, jos täytesähköä tarvitaan vain ajoittain. 

Käsittääkseni ja omaan kokemukseen perustuen Helsingin kaupungin omistama sähköyhtiö Helen Oy on palvellut asiakkaitaan luotettavasti, siedettävin hinnoin ja silti tuottanut voittoa kaupungille. Toki se olisi voinut siirtyä nopeammin vihreisiin energialähteisiin (ml. ydinenergia).

Valtion enemmistöomistama, mutta pörssissä oleva Fortum, on ottanut kovia riskejä Venäjällä ja Saksassa. Pääomistaja haluaa välttää puuttumista yhtiön bisneksiin.  

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on antanut meille kovan opetuksen. Keskinäisriippuvuus ei takaakaan naapurimme kaltaisen kumppanin toimien rehtiyttä ja sujuvaa integroitumista lännen arvoihin. 

Olisiko aika miettiä energiapeli uusiksi? Sähkö on vähän kuin vesi. Nykyinen yhteiskunta tarvitsee sitä jatkuvasti ja luotettavasti. 

Tulee mieleen malli, joka kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta jossa on puolensa. Ehkä Suomenkin kannattaisi pyrkiä täyteen omavaraisuuteen. Sähköyhtiöt voisivat olla valtion ja kuntien omistamia. Sähköllä ei pelattaisi eikä pyrittäisi riskialttiisiin pikavoittoihin. Tietysti toiminnan pitäisi olla kannattavaa, mutta voitot ohjautuisivat yhteiseen hyvään. 

Poliittisia järjestelyjä kuten kaasuputki vältettäisiin. Yhteistyötä voitaisiin tehdä varmasti luotettavien kuten Pohjoismaiden kanssa. 

Tämä ei tietenkään tapahtuisi hetkessä, mutta voisi pitkällä tähtäyksessä johtaa vakaampaan tilanteeseen sähkön suhteen. 

Valon polku Aurajoella 2

 

Osa Valon polun teoksista oli näkyvissä vain muutaman päivän. Tämä Teatterisillan komistus piristää näkymää pidempääkin. 

Kannattaa klikata kuvia niin näkyvän suurempina. 

 

Valon polku Aurajoella 1

 

Punaiset ovat museonostureita. Taustalla siintää Suomen Joutsen. Vaalea valo lähtee Hostelli- ja museolaiva s/S Borelta. 

Klikkaa kuvia niin näet ne suurempina. 

Museolaiva Sigyn

Museolaiva Sigyn

Wäinö Aaltosen museo

Föri

itsenäisyys on suhteellista

 

Kuva Merja Partanen Pixabaystä

Voiko jokin maa olla täysin itsenäinen?

Kyse on itsemääräämisoikeudesta. Suvereeni valtio ei ole muiden hallittavana. 

Voiko itsenäinen valtio tehdä mitä lystää?

Kiina lienee maailman toiseksi mahtavin valtio, mutta se joutuu harkitsemaan kaksi kertaa ennen kuin yrittää ahmaista Taiwanin. Kaikkein mahtavin eli Yhdysvallat todennäköisesti puuttuisi asiaan. Tietysti Taiwan itse valmistautuu panemaan kiivaasti hanttiin. 

Mitä suurempi ja vauraampi maa, sitä helpommin se voi ryövätä maita naapureiltaan. Vai voiko? Riippuu ainakin tilanteesta. Venäjä imaisi elegantilla liikkeellä Krimin itseensä melkein ilmaiseksi, mutta ratifiointijonosta puuttuu monia tärkeitä maita. Isokin valtio voi menettää suhteellisuudentajunsa kuten kävi samalle hyökkääjälle, kun se lähti soitellen valtaamaan koko Ukrainaa. 

Suurellakin on uhkansa. 

Kuva AI Leino Pixabaystä

Pieni Suomi on ollut teoriassa itsenäinen vuodesta 1917 lähtien. Sillä on siitä lähtien ollut oma yhteiskuntajärjestelmä, parlamentti, vapaat vaalit ja riippumaton tuomioistuin, mitkä ovat suvereenin maan tunnusmerkkejä. Suomen todellisen suvereniteetin aste on kuitenkin vaihdellut. 

Jo kansalaissodassa Venäjä toimi punaisten tukena ja Saksa toi jopa sotajoukkonsa Suomeen auttamaan valkoisia. Suomi oli sitten jo valitsemassa saksalaista kuningasta, mikä olisi todennäköisesti tehnyt maastamme Saksan vasallivaltion. Suomi haki turvaa kuten se nyt hakee Natosta ja on lupauksia jo saanutkin ainakin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa romutti kuningashankkeen. 

Talvisodan syttyessä Suomi oli itsenäinen, mutta heikko. Maamme taisteli urhoollisesti ilman merkittävää ulkoista tukea ja selvisi alueluovutuksilla. Itsenäisyys rajoittui suppeammalle maa-alueelle. 

Kuva Tapani Hellman Pixabaystä

Saksa oli jo aikaisemmin napannut osan Puolaa ja talvisodan päätyttyä se valtasi Tanskan ja Norjan. Suomi ja Ruotsi olivat Saksan ja Neuvostoliiton piirittämät. Taas turvauduttiin ulkopuoliseen apuun, joka tosin oli samaa laatua kuin Putinlandia nyt. Revanssihenkeäkin varmaan oli. Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mikä olisi ollut toimivin vaihtoehto. Saksa olisi luultavasti tavalla tai toiselle varmistanut Suomen itärajan käyttöönsä Barbarossa-suunnitelmansa toteuttamiseen. 

Jatkosodan jälkeen Suomen itsenäisyys oli hyvin näennäistä. Valvontakomissio pomotti maassa. Neuvostoliiton kanssa liittouduttiin tekemällä YYA-sopimus sen kanssa. Neuvostoliitto sorkki vuosikymmenet Suomen sisäisiä asioita. Se puuttui hallituksen kokoonpanoon, kauppapolitiikkaan ja mihin kaikkeen. Pariisin rauhansopimus rajoitti asehankitojamme. 

50-lopun tilannetta kutsuttiin yöpakkasiksi. Tuolloin Neuvostoliitto painosti Suomen hajottamaan sille epämieluisan hallituksen. 60-luvun alussa Suomi meni sekaisin, kun Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, kun toisen Tynkä-Saksoista katsottiin uhkaavan sitä. No taustalla oleva Nato toki sai itäisen housunpuntit tutisemaan. Todellinen syy luultavasti oli Suomen edessä olevat presidentinvaalit. Kekkonen haluttiin jatkoon. 

Noina aikoina Kekkonen oli lujilla. Kun oli pakko kumartaa itään, oli vaikea olla pyllistämättä länteen, jossa Kekkoseen ei oikein luotettu. Suu piti olla supussa, kun eri ilmansuuntiin puhuttiin. Britannia ja myöhemmin myös Yhdysvallat käynnisti operaation, jossa Kekkosta ja samalla Suomea haluttiin vetää länteen. Suomelle alettiin toimittaa salaista tiedustelutietoa jne.  Suomen itsenäiseen toimivaltaan pyrittiin siis vaikuttamaan kahdelta suunnalta. 

Kekkonen sai jatkoaikansa ja sitten uudestaan ja ...

Neuvostoliiton painostus näkyi maamme sisäpolitiikassa. Neuvostoliitto-suhdetta käytettiin kaikenlaiseen sisäiseen junailuun. Kokoomus pidettiin pitkään hallituksen ulkopuolella. Kansa ei siis saanut itse vaikuttaa vaalien kautta valtioneuvoston kokoonpanoon. 

Kuva Anastasia Borisova Pixabaystä

Maahan kehittyi merkillinen kulttuuri. Poliittisella usealla eliitin jäsenellä oli kotiryssänsä Neuvostoliiton lähetystössä, johon pidettiin läheisiä suhteita. Jopa Kekkonen asioi vieraan vallan salaisen palvelun edustajien kanssa. Länteenkin tosin pidettiin yhteyksiä, mutta hienovaraisemmin. Itänaapurimme puuttui asiaan, kun se tunnisti maassamme ns. neuvostovastaisuutta. 

Kekkonen osasi kuitenkin pelata Suomelle läntisiä kauppasuhteita. Lupa erilaisiin liittoumiin piti kuitenkin saada idästä. 

Vuonna 1974 piti pidettämän presidentin vaalit. Kekkonen ei halunnut osallistua vaaleihin. Niinpä eduskunta sääti vuonna 1973 hänelle kuuden vuoden jatkoajan. Kansalaisten mielipide ohitettiin. Nyt kauhistelemme, kun Putin saa pitää valtansa ilmeisesti tappiin saakka. Kekkonenkin jatkoi niin kauan, kunnes joutui lopulta sairauslomalle. 

Suomella oli menestystäkin punaisten viivojen asettelussa. Esimerkiksi yhteiset sotaharjoitukset onnistuttiin välttämään. 

Kuva Maria Pixabaystä 

Kylmä sota päättyi aikanaan. Neuvostoliitto romahti. Suomi alkoi lännettyä. 90-luvulla liityimme Euroopan yhteisöön (EU). Minä äänestin puolesta ja painavin syy oli Suomen turvallisuus. 

Suomi on luovuttanut omaa päätäntävaltaansa Euroopan unionille, mutta se on tehnyt sen omasta tahdostaan ja omaa turvallisuutta varmistaakseen. 

Suomi hankki 90-luvulla amerikkalaiset Hornetit. Maamme on myös asteittain hiipinyt niin lähelle Natoa kuin se on ollut mahdollista ilman täysjäsenyyttä. Nyt on jo hakemus sisällä ja vain kaksi ratifiointia enää puuttuu. 

Suomi avaa puolustuksensa entistä kiinteämpään yhteistyöhön enimmäkseen samanhenkisten valtioiden kanssa. Tämän voidaan katsoa rajaavan toimintamahdollisuuksiamme. 

Mielestäni maan, joka on väestöltään suunnilleen Pietarin kokoinen, kannattaa tasapainoilla itsemääräämisoikeuden ja liittoutumisen välimaastossa. Itsenäisyys ja kyky sen ylläpitämiseen on suhteellista. 

Olen sotaorvon ja evakon poika. Kannan heidän kauttaan sodan taakkaa. Ukrainan kohtalo tuo  vanhempieni kokemukset iholleni. Pidän ukrainalaisten auttamista tärkeänä. He taistelevat nyt puolestamme. Ilman heidän kohtaloaan saattaisimme kokea itse samoja kauhuja. 

Jos päättäisimme olla nyt täysin puolueeton maa, kokisin oloni turvattomaksi. Millaista olisi sellaisen maan naapurissa, joka ei pidä sopimuksia, häiriköi eri tavoin muita maita, valehtelee, pyrkii laajentumaan sotimalla, murhaa ihmisiä omassa ja muissa maissa, tappaa ja raiskaa siviilejä, kiduttaa ja manipuloi nettiä. 

Liittoutumattomana Suomi tuskin selviäisi pitkälle. Se joutuisi antautumaan Venäjälle tai ainakin solmimaan jonkinlaisen YYA-sopimuksen sen kanssa. Sitten alkaisi taas kotiryssämeno. En halua noita aikoja takaisin, vaikka olenkin kiitollinen, että käytetyillä konsteilla selvisimme.

Venäjä on nyt polvillaan, mutta se kerätä voimia ja tulla taas. Vaikka armeijamme on suhteellisen vahva, kuinka pitkälle se jaksaa suurvaltaa vastaan.  

Kekkonen, jos kuka, ymmärsi toimintaympäristön merkityksen. Luultavasti nykyisissä  olosuhteissa hän olisi isänmaallisena miehenä viemässä Suomea Natoon. 

Kuva Pasi Mämmelä Pixabaystä

Olen hyvin suomalainen ja isänmaallinen mies. Suometuin aikoinaan kuten oli tapana. Suomettumista voi pitää menestystarinana, koska sotimaan emme joutuneet. Mielestäni on kuitenkin aika voida tarkastella avoimesti niitä haittavaikutuksia, mitä harjoitettuun ulkopolitiikkaan liittyi. Emme luultavasti saa koskaan varmuutta, oliko jotkin ilmiöt todella tarpeellisia, mutta mielestäni itsenäisessä valtiossa on voitava arvioida näitäkin asioita. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kunnia Suomelle

Slava Ukraini

Tekikö Keskusta sankariteon vai petoksen?

 

Kuva Sarah Richter Pixabaystä

Keskusta junaili ympäristövaliokunnassa käsittääkseni hallituksen piirissä sovitun luonnonsuojelulakiehdotuksen opposition tuella osittain uusiksi. 

Minun on vaikea arvioida muutosten tulosta maamme kannalta, mutta paneudun toimintatapaan. 

Onko politiikassa erilainen etiikka kuin muualla yhteiskunnan toiminnassa? Ainakin eduskunnan puheenvuoroista päätellen tuntuisi vähintään älyllisen epärehellisyyden olevan sallittua. 

Vertaukseni varmaan ontuu, mutta tuntuisi tuomittavalta, jos sotatilanteessa oman puolen jokin yksikkö tekisi vihollisen kanssa jonkun sopimuksen, joka poikkeaa omien kokonaisstrategiasta. Jos kaksi yhtiötä tekisi yhteistarjouksen kolmannelle ja toinen sitten sopisi mahdollisen asiakkaan kanssa jotakin, josta ei ole kumppanin kanssa puhuttu, tuntuisi kummalliselta.

Jos lakiehdotuksessa ilmenee valiokuntavaiheessa jokin ilmeinen valuvika, arkijärjen mukaan asia pitäisi käsitellä hallituksen kesken uudestaan. Näin myös, jos vika olisi vaikutuksiltaan suuri. 

Näin ulospäin asia näyttää siltä, että Keskusta käytti vaativaa maailmantilannetta hyväkseen saadakseen etua itselleen. Se ehkä laskelmoi, että vastuulliset hallituskumppanit mukautuvat tapahtuneeseen, koska maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Yhteistyössä ollut oppositio saattoi päätellä samoin. 

Jos kuvani tästä manööveristä ei ole oikea, olkaa hyvät ja oikaiskaa. 

Nimi Kakola ei tullut vangeista

 

Kotoamme näkyy paikkaan, jolla on hurja nimi. Kakolanmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Se on tunnettu vankilasta, jossa oli karut oltavat. 

Nimi Kakola ei kuitenkaan tule vangeista vaan ilmeisesti kukkulan lähettyvillä olleesta köyhäintalosta, jossa oli jälkeenjääneitä ja mielisairaita. 

Kakolanmäellä on nykyään asuntoja, hotelli ja kylpylä, joka ei kuulemma ole kylpylä. 

Jos olet joskus lusinut Kakolassa, voit kenties varata yön Hotel Kakolasta omasta sellistäsi. "Vapaudu arjen kahleista", kehotetaan kyseisen majoituslaitoksen sivuilla. 

Kun katsot tarkkaan yllä olevaa kuvaa, huomaat punatiilisen rakennuksen oikeassa päädyssä ristin. 

Jos sinä ja morsiaimesi/sulhasesi olette joskus nauttineet Kakolan vankilan asiakaspalveluista, haluatte kenties vihityttää itsenne paikassa, jolla on teille merkitystä. Kyllä, Kakolassa on kirkko.  Siellä et kenties voi osallistua messuun, mutta kirkollisia toimituksia ja muistotilaisuuksia voidaan järjestää. Käsittääksen Kakolan kirkko on yhä kirkollinen tila. 

Jos pariskunta on "asunut" Kakolassa ja vihitty siellä, sarjaa voisi jatkaa järjestämällä lasten ristiäiset ja säätää oman muistotilaisuudenkin pidettäväksi tutussa paikassa. Perhekunta voi toki olla näiden perhetapahtumien välilläkin Kakolanmaellä. Tästä pääset tutustumaan paikan asuntotarjontaan. Hinnat tosin ovat luultavasti suolaisia. Kanta-asukkaana voi käteväsi vetäytyä keräämään voimia ja muistelemaan selliaikoja Kakola Span tiloihin. "Kakola Spa on ainutlaatuinen kokemus elämästä nautiskelijoille ja omaa aikaa haluaville."

No nyt tiedämme, mistä sitä aikaa saa. 

Jos olet liikkeellä jalan, mutta et viitsi kiivetä Kakolanmäelle, voit säästää jalkojasi turvautumalla Turun kuuluisaan jumikulaariin, jos se sattuu olemaan kunnossa. 

Kakola on tois pual jokke, joten jos satut olemaan täl pual, voit nauttia lossimatkasta yli satavuotiaalla förillä siirtyessäsi funikulaarin tienoille.

Sodan hinta

 

Talvisodan alkamisesta on tänään 83 vuotta.  

Isoisäni sai kutsun ja lähti palvelukseen. Hän puolusti isänmaatamme ensin Pelkosenniemessä ja Sallassa. Sodan loppuvaiheessa Viipurinlahden eteläpuolelta hyökkäävät venäläiset saivat sillanpääaseman Säkkijärven Vilajoelta, josta he olisivat voineet pyrkiä levittäytymään itään ja länteen. 

Ruotsalaiset vapaaehtoiset vapauttivat pohjoisen joukkoja ja isoisäni siirtyi Vilajoelle torjumaan venäläisiä. Isoisäni haavoittui 11.3. eli kaksi päivää ennen sodan päättymistä. Hänen siirrettiin kenttäsairaalaan Haminaan, jossa hän kuoli samana päivänä. 

Sota päättyi ja isää odotettiin kotiin. Viestiyhteydet toimivat kuten tuolloin toimivat. Eräänä päivänä äitini Raili oli asioilla kaupassa ja näki siellä postinjakajan. Äiti tiedusteli, onko heille jotakin. On, mutta tuon itse.

Lopun arvaatkin. Äitini kipaisi kotiin ja oli siellä ennen jakajaa. Kotonakin arvattiin, mitä on tulossa. 

Minä kannan luissani tätä tapahtumaa. Se ilmenee tarpeena puhua äitini ja myös isäni kohtalosta. Isäni oli Kannaksen evakko. Olen myös halunnut selvittää isoisäni sotataivalta eri lähteistä. Kyseessä lienee taakkasiirtymä.

On murheellista, että tämä sama toistuu nyt Ukrainassa. Miksi emme opi näin tärkeää läksyä?

Muistetaan ja autetaan ukrainalaisia. Heillä on nyt talvisota. 

Kuvat teoksesta Matkalla - Porin rauhanyhdistys ry 110 vuotta (2004). 

Onko sinulla samanlainen outo ominaisuus kuin minulla?

 

Kuva Chen Pixabaystä

Kerroin asiasta vaimolleni vasta äskettäin. 

Alitajunnallani on tapana lähettää yllättäen tietoisuuteni jonkin sattumanvaraiselta kuulostavan  sanan, joka ei liity mitenkään tilanteeseen. 

Istuin äskettäin vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä, kun mieleeni juolahti sana vaskooli. Kaukana oltiin Lapin kultamaista enkä tunnistanut mitään virikettä, joka olisi voinut liittyä tuohon rikastumisen toiveeseen liittyvään työvälineeseen. 

Sittemmin olin hääräämässä jotakin tiskialtaan vieressä ja jostakin syvyyksistä pulpahti mieleeni nimi Odovakar. Mikä ihme kaivoi tuossa hetkessä tuon keskiaikaisen germaaniheimopäällikön nimen tietoisuuteeni?

Tuntuu, että tällaiset juolahdukset liittyvät usein johonkin aivan arkiseen toimeen. Ne tuntuvat täysin tarpeettomilta.

Mitä hyötyä tällaisesta piirteestä on voinut olla, jotta se on säilynyt evoluutiossa?

Kuva Oberholster Venita Pixabaystä

Voiko tämä liittyä jotenkin de Bonon lateraaliseen ajatteluun? Tämä tarkoittaa suunnilleen ratkaisun hakemista johonkin ongelmaan boxin ulkopuolelta. 

Tuttavani Tapani Savolainen kehitti aikoinaan luovuusohjelman (Idegen++), jossa määriteltiin jokin vaikka työhön liittyvä ongelma, ja ohjelma antoi jonkin asian (esimerkiksi aurinko) virikkeeksi ideoinnille. Miten ratkaiset tämän ongelman auringon avulla? Mieleen saattaa tulla ennakkoluulottomia ratkaisuja, joista jokin saattaa olla kehityskelpoinen. 

Minulla ei ole päässäni mitään automaattista luovuusohjelmaa, koska mystinen sana ei yleensä ilmaannu, kun pähkäilen jotakin ongelmaa. 

Olen ajatellut, että ehkä aivoissani jokin tapahtuma vain fyysisesti aktivoi jonkin aivan muuhun liittyvän muiston. 

Onko sinulla tällaisia kokemuksia? Tuleeko sinulla mieleen, mihin tällainen ominaisuus voisi liittyä? Kuulisin mielelläni. 

Thrillerin kirjoitusopas

 

Kuva Marla Pixabaystä

Olen kuunnellut tänä syksynä miesten satukirjoja eli thrillereitä, enimmäkseen Ilkka Remestä (oik. Petri Pykälä). Yhä puhutaan kirjoista, vaikka tässä tapauksessa se on ääntä netistä. 

Nyt olen kurkkua myöten täysi. Olen toki viettänyt aikaa muunkinlaisen kirjallisuuden parissa.  Ehkä nekin kuten myös Hesari ja eri medioiden uutissivut netissä ovat osasyyllisiä infoähkyyni. Lisäksi meneillään on kaikkien thrillereiden äiti eli Ukrainan sota.

Kuva Silke Pixabaystä

Thrillereiden konsepti tuntuu sisältävän seuraavanlaisia asioita (ainakin Remeksellä):

• tapahtumat seuraavat toisiaan tiheässä tahdissa
• kudelmassa on rinnakkain monta juonta
• mikään ei suju suunnitellusti, aina tapahtuu jotakin yllättävää
• välillä henkilöitä on niin paljon, ettei lukija tahdo pysyä kelkassa
• tarina päättyy kuin kesken, lukija saa itse kuvitella mitä tapahtuu ratkaisutilanteen jälkeen
• tarina istutetaan todellisen tuntuiseen elämään ja ympäristöön
• tarinassa voi olla mukana oikeitakin ihmisiä, presidentti Niinistö tai jopa Ronald Reagan
• aina välillä joku kuolee vastakkaisissa leireissä
• käytettyjen välineiden ja järjestelmien ominaisuuksia kuvataan uskottavan tuntuisesti (luultavasti useinmiten todenmukaisesti)
• kertomusta  rikastetaan ja istutetaan arkeen kuvaamalla tilanteissa toisarvoisia asioita kuten henkilöiden ulkonäköä, vaatetusta, lintujen ääniä, säätä ja muuta sellaista, näilläkin on lukijalle oma merkityksensä
• juoniin sisällytetään väkivaltaa, mutta sillä mässäilemistä ilmeisesti yritetään välttää
• luvut lopetetaan usein siten, että yllättävä tilanne jää auki.

Voisin kuvitella dekkaristin sommittelevan ensin rinnakkaiset (ja välillä yhtyvät) juonet karkeasti tapahtumanimityksinä (ehkä vuokaavioina), Sen jälkeen voi ruveta rakentamaan tekstiä repliikkeineen näihin alkioihin. 

Remeksellä vauhti on hengästyttävän kovaa. Lukija joutuu jatkuvasti orientoitumaan uudestaan.  

Thrillerit tempaavat mukaansa ja kuuntelemista haluttaa jatkaa. Voi ottaa välillä lomaa muista puuhista. Mahdolliset murheetkin voi siirtää ainakin väliaikaisesti hyllylle.

Olen saanut uuden maalausidean, jota voisin soveltaa useaan työhön. Toivottavasti saan kangetuksi itseäni enemmän niihin puuhiin. 

Tosin luultavasti kuuntelisin samalla kirjoja :) 

Näkymä Ranskasta

 

Olimme eilen kuopuksemme perhettä tapaamassa synttärien merkeissä. "Vauvamme" täytti 38 vuotta.

Istuimme pöydässä. Heillä on esillä maalauksiani. Miniän mieleen juolahti teos, joka löytyi sohvan takaa. Ehkä se pääsee joskus seinälle. 

Teoksesta taitaa puuttua signeeraus ja tekovuosi. Ikää maalauksellani taitaa olla kymmenkunta vuotta. 

Olli Jalosen romaani Stalker-vuodet

Kuva Doodlart Pixabaystä

Olli Jalosen Stalker-vuodet on ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Kirjailija on voittanut jo kaksi kertaa kyseisen mittelön.

Tarina kulkee 70-luvulta some-aikaan. 

Kuuntelin eepoksen. Jalonen on kanssani samaa vuosimallia, joten hän kuvaa maailman suunnilleen sellaisena kuin minäkin olen sen kokenut. 

Teoksen 70-luku on vaikuttavan uskottava. Suomettuneisuus ja äärivasemmisto kukoistavat. 

Päähenkilö ajautuu kohorttitukimukseen, jossa hän joutuu nuuskimaan entisten koulutoveriensa elämää hakeutumalla heidän kaverikseen. Hän ei saa paljastaa, mikä on yhteydenpidon motiivi. Hänen pitää haistella muun muassa heidän poliittisia näkemyksiään. 

Nuuskiminen alkaa vaivata sankaria. Hän yrittää rauhoittaa itseään ajattelemalla, että tämä on vain työtä. Kestää aikansa ennen kuin hän onnistuu rimpuilemaan irti tilanteesta. 

Paljon myöhemmin paljastuu, että tutkimuksessa oli stasimaisia piirteitä. Tällaista kyseenalaista tutkimusta tuskin on oikeasti ollut, mutta arvioni mukaan olisi voinut olla, ainakin jos suomettuminen olisi vielä syventynyt. Motiivi jää epäselväksi, mutta suomettumisen ja vasemmiston asialla ilmeisesti oltiin. 

Päähenkilössä ihmetyttää hänen jatkuva valehtelunsa. Hän puhuu pehmoisia suojellakseen itseään tarkkailijan roolissa. Tuntuu kuitenkin, että hän narraa myös tilanteissa, joissa se erityisesti ei tunnu reilulta, esimerkiksi keskustellessaan isänsä kanssa.

Valmistuttuaan yliopistosta hän työllistyy lopulta tiedottajan tehtäviin Indonesian suurlähetystöön. Indonesia toimi monessa suhteessa vastoin ihmisoikeuksia. 

Hän rimpuilee irti stalkerin hommista. Se on vaikeaa, mutta lopulta onnistuu. 

Sankarimme tehtävänä lähetystössä oli viestittää musta valkoiseksi. Ristiriita alkaa vaivata häntä. Lopulta hän saa potkut siksi, että hänet katsottiin epälojaaliksi. 

Protagonistimme päätyy senttaamaan eli toimimaan freelancer-kirjoittajana. Hän tuntuu saavan hyvin työtehtäviä ja erikoistuukin. Tosin myös kaupalliseen viestintään liittyy moraalisia haasteita. 

Keskushahmo tuntuu usein ajautuvan tilanteesta toiseen, Hänen on vaikea sanoa ei. Häneltä puuttuu moraalista selkärankaa, mutta tiukan tullen onnistuu ryhdistäytymään. 

Hän kokee velvollisuudekseen paljastaa uhreilleen tarkkailutoimintansa, mutta ei kuitenkaan pysty siihen. 

Sankarimme elämä on vaikuttaa jotenkin nuhjuiselta ja valheessa elämiseltä. Ihmissuhteet ovat pinnallisia. 

Sulkeutunut päähenkilömme päätyy lopulta parisuhteeseen yhden seurattavansa kanssa. Lukijalle syntyy käsitys, että elämä asettuu raiteilleen. Hän oppii puhumaan avoimemmin. Kumppanilleen hän saa kerrotuksi stalkeroinnistaan. 

Yksi Jalosen keskeisistä teemoista on ilmeisesti kuvata yhteiskunnan rakenteeseen liittyvää painetta valehteluun. 

Teoksessa avautuu myös näkymä tulevaisuuteen, jota me elämme ja jossa me avaamme elämämme vapaaehtoisesti some-alustoille.

Päähenkilö tuskin pääsee freelanserin hommissaan irti ainakaan asioiden kaunistelusta. 

Romaania voinee kutsua kasvukertomukseksi. 

Boikotoidako Qatarin futiskisoja?

 

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä

Ristiriitaiset ovat tunteet. En juuri seuraa urheilua, mutta tällaisia isoja kisoja on kiva seurata. Messi ja muut tähdet tositoimissa. 

Järki sanoo, etteivät muutamat muutkaan kisajärjestäjämaat ole olleet pulmusia, joten miksi välittäisin. 

Oman boikotin merkitys olisi hiiren haukotus erämaassa. 

Korruptio ja erityisesti ihmisoikeuksien törkeä loukkaaminen ovat kuitenkin todella tuomittavia asioita. 

Kisoja ei olisi pitänyt järjestää Qatarissa ollenkaan. Mikä olisi riittävän puhtoinen järjestäjämaa, onkin vaikea kysymys. 

Järjestäjää ei valita moraalisin perustein. Ehkä sana tarkoituksenmukaisuus kuvaa asiaa parhaiten.  Kyseessä lienevät poliittiset ja taloudelliset intressit, valta, maabrändin kiillottaminen ...

Nyt vain tuntuu siltä, että en haluaisi hämmentää keppiäni tässä haisevassa liejussa. Jalkapallo sinänsä on hieno laji ja seuraaminen kutkuttaa.  

Vaihtoehdot: 

• boikotoin
• katselen jotakin ja arvioin, miltä tuntuu
• seuraan niin paljon kuin jaksan ja on mahdollista.

Saa nähdä kuinka käy. 

Yliluonnolliselle löytyi selitys

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Vaimolla oli jokin ongelma läppärinsä parissa. Pyysi apua ja nousin sohvalta tutkailemaan tilannetta. Jotakin apua pystyin antamaan, vaikka perusasia ei ratkennut.

Ajattelin tutkailla asiaa omalla koneellani, mutta ensin lähdin vessaan.

Palattuani olohuoneeseen, hämmästelin, kun en nähnyt omaa läppäriäni missään. Sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla sohvan edessä olevan Aalto-kärryn päällä. Ei ollut. Eikä näkynyt muuallakaan.  

Ei näkynyt makuuhuoneessamme, ei kolmannessa huoneessamme. Ei myöskään vessassa.

Olin ymmälläni. Alkoi tuntua yliluonnolliselta. Miten läppäri voi noin kadota?

Olin olettanut, että olin käyttänyt läppäriä ennen apukeikkaa. Siinä tapauksessa se olisi ollut ilman muuta Alvarin päällä tai ehkä ruokapöydällä. 

Läppärini viettää tavallisesti yönsäkin Alvarilla.

Mutta minähän olin vasta eläkeläisen aamun Hesari-vaiheessa. Olin jättänyt läppärin illalla makuuhuoneeseen sänkymme alle, koska latasin siitä kännykkääni. 

Tämä episodi kertoo muistin luotettavuudesta. Oletin käyttäneeni läppäriä ja siten sen olisi pitänyt olla sohvan tai vaimoni pöydän lähettyvillä.

Toivottavasti en joudu koskaan todistajaksi oikeuteen. 

 

Melkein valmis

 Aika pitkällä jo. Jotain tuunausta vielä niin se on siinä. 

Ilmastonmuutos: Ollako vai eikö olla?

Kuva Peggychoucair Pixabaystä

Kiitos kommenteistanne ja antamistanne linkeistä liittyen tiistaiseen postaukseeni Ilmastonmuutos: Uskoako YK:n pääsihteeriä vai lustotutkijoita?

Yritän kompastella asiassa eteenpäin, vaikka taitaa olla kyseessä Sisyfoksen haaste.

Tarjolla olevan informaation määrä on häkellyttävä. Ilmiö on laaja ja monimutkainen. Sen ymmärtäminen vaatii soveltuvaa koulutusta. Oma kauppatieteellinen taustani ei tässä pitkälle kanna. Tilanne on ongelmallinen, koska ymmärtääkseni asian merkitys on suuri - riippuen tietenkin arvioivasta tahosta. 

Luulen edustavani sitä suurta enemmistöä, joka on muiden antaman tiedon armoilla tässä kysymyksessä. Miten saada asiasta selvää, kun ilma on sakeanaan kaikenlaista. 

Mietin miten käy jälkeläisilleni, jos IPCC on oikeassa? Lapseni, jotka alkavat olla jo keski-ikäisiä, lienevät turvassa. 18 lastenlapsestani en ole varma ja enkä varsinkaan heidän tulevista lapsistaan. Onko minulla lupa mennä huolettomana hautaan piittaamatta jälkeläisteni tulevaisuudesta. He eivät saa hautaani yhteyttä, jos haluaisivat antaa palautetta. 

Kultainen sääntö antaa meille ohjenuoraa siitä, miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Ne toiset ovat minun lisäkseni maailman kaikki muut ihmiset. Kai sääntö velvoittaa meitä myös tulevin sukupolvien suhteen. Vai velvoittaako?

Saanko asiasta rauhan, jos vain päätän tukeutua dendrologeihin? Eivätkö he ja IPCC voi molemmat olla oikeassa? Jospa kehitykseen vaikuttaa sekä ihmisten aiheuttamat että luonnolliset muutokset. 

Mauri Timonen:

• Kiitos kutsusta.
• Liityin mainitsemaasi Suomen ilmasto 2040 -foorumiin Facebookissa. Saa nähdä, auttaako se minua eteenpäin. 
• Sanoit, että foorumilla on mukana joitakin ns. alarmisteja. Tarkoitatko, että lähes kaikki muut ovat denialisteja?

Jyrki Itkonen:

• Nytkö vasta mieleesi tuli, että luultavasti kaltaisistani taviksista suuri osa on pihalla asiasta?
• Kirjoitin huolimattomasti kylmenemisennusteesta. Mielessäni oli, että kyseessä saattoi olla tulevaisuuden ilmiö, mutta tulin laittaneeksi noin. Pyydän anteeksi sinulta ja muilta lukijoilta. 
• Drendrologia on varmasti pätevä tieteenala, jolla on paikkansa myös ilmastotutkimuksessa. Eikä synteesi tämän ja muiden aiheeseen liittyvien tieteenalojen välillä ole varteenotettava tavoite?
• Vertauksesi lysenkolaisuuteen on aika reipas. Tarkoitatko, että maailman mahdit ovat yhdessä päättäneet vetää kahdeksaa miljardia ihmistä nenästä?
• Olen joskus tutkaillut millaisia asiantuntijoita IPCC:llä on käytettävissään. Minusta he vaikuttivat edustavan tiedemaailmaa. Eikö Guterres tukeudu asiassa heihin? Minusta ad hominem -tyyppinen vertauksesi ei kolahtanut. 

Anonyymi 1:

• En muista koskaan kuulleeni auringon kahdesta dynamosta. Tärkeää varmaan, mutta taitaa mennä yli taviksen hilseen. 

Anonyymi 2:

• Mitä mieltä sinä olet IPCC:n ilmastomalleista?
• Kaupunkien lämmitysvaikutuksella on varmaan oma merkityksensä, mutta lieneekö kovin suuri. 

Kiitos kovasti teille paneutumisesta ongelmaani ja vaivannäöstänne! Jatketaan keskustelua.

Kuva ThePixelman Pixabaystä

Toivottavasti dendrologit ovat oikeassa!

Sláva Ukrayíni!

 

Halusin tehdä jotakin Ukrainaan liittyvää. 

Tällainen kirkko lienee Kiovassa. Seinissä ja kupoleissa toistuvat sopivasti Ukrainan lipun värit. 

Oli vaikea keksiä taustaväriä. Sininen taivas näyttäisi monotoniselta. Tällaiseen päädyin. Ehkä sen voisi ajatella kuvaavan Venäjän aggressiota. Värit tosin ovat pikemmin neuvostoliittolaiset. 

Työ on tehty akryyliväreillä. 

Näkymä Porvoosta tulollansa

 

Lyijykynä ja vesiväri

Ilmastonmuutos: Uskoako YK:n pääsihteeriä vai lustotutkijoita?

 

YK:n ilmastokokous on meneillään Egyptissä. Pääsihteeri António muistutti maailmaa kovin sanoin ilmastonmuutoksen dramaattisesta uhasta (video). Katso myös HS 7.11. (voi olla maksumuurin takana).

YK.n alainen IPCC on perustaa uhkaavan tulevaisuuden ennusteensa hyvin laajaan alan asiantuntemukseen.

Kuva Ri Butov Pixabaystä

Kuitenkin, lustotutkijat väittävät jotakin aivan muuta. He katsovat, että ilmasto pikemmin viilenee kuin lämpenee. He perustelevat kantojaan hyvin perusteellisesti sivustolla Puulustojen kertomaa ilmastosta.  He ovat löytäneet ikivanhoja runkoja, joiden perusteella ovat tehneet päätelmiä ilmaston vaihtelusta. Ihan vakuuttavalta vaikuttaa, vaikka olenkin vain silmäillyt.

Tässä kaksi otetta kyseiseltä sivustolta:

Poliittisen päättäjän on välttämätöntä laajentaa tieteellistä tietotasoaan ilmasto-asioissa. Poliittisen ”ilmastotieteen” oppien soveltaminen on johtanut järkyttäville harhapoluille. Massiivisella propagandalla on onnistuttu sumentamaan tavallisen kansalaisen ajattelu perin pohjin, jonka

seurauksena heistä on tehty poliittisen ilmastouskonnon sanansaattajia. Hyödyn siitä kuorivat ilmastopeloilla omaisuuksia ansaitsevat liikemiehet ja valtioiden vastuuntunnottamat hallitukset

– valitettavasti Suomi muiden mukana!

21. Poliittisen päätöksentekijän on – välttyäkseen ilmastoaivopesulta - opittava tarkastelemaan ilmastoasioita tieteellisestä ilmastonäkökulmasta, jolloin voitaisiin välttyä ainakin pahimmilta manipulaatioilta. Simo Ruohon avauksiin on jokaisen ilmastoasioista oikeasti kiinnostuneen syytä perehtyä!

    
    

    

    Kuva Sam Williams Pixabaystä

    
    

    Voisiko kyseessä siis olla massiivinen tutkijoiden, median, yritysten ja poliitikkojen salaliitto, joka ensisijaisesti pyrkii ohjaamaan rahaa toivotuille tahoille?

    Mitä mieltä olet?

    Jos tiedät jotakin asiasta, please, kerro minullekin!

    
    

    Toivottavasti lustotutkijat ovat oikeassa!