Olli Jalosen romaani Stalker-vuodet

Kuva Doodlart Pixabaystä

Olli Jalosen Stalker-vuodet on ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Kirjailija on voittanut jo kaksi kertaa kyseisen mittelön.

Tarina kulkee 70-luvulta some-aikaan. 

Kuuntelin eepoksen. Jalonen on kanssani samaa vuosimallia, joten hän kuvaa maailman suunnilleen sellaisena kuin minäkin olen sen kokenut. 

Teoksen 70-luku on vaikuttavan uskottava. Suomettuneisuus ja äärivasemmisto kukoistavat. 

Päähenkilö ajautuu kohorttitukimukseen, jossa hän joutuu nuuskimaan entisten koulutoveriensa elämää hakeutumalla heidän kaverikseen. Hän ei saa paljastaa, mikä on yhteydenpidon motiivi. Hänen pitää haistella muun muassa heidän poliittisia näkemyksiään. 

Nuuskiminen alkaa vaivata sankaria. Hän yrittää rauhoittaa itseään ajattelemalla, että tämä on vain työtä. Kestää aikansa ennen kuin hän onnistuu rimpuilemaan irti tilanteesta. 

Paljon myöhemmin paljastuu, että tutkimuksessa oli stasimaisia piirteitä. Tällaista kyseenalaista tutkimusta tuskin on oikeasti ollut, mutta arvioni mukaan olisi voinut olla, ainakin jos suomettuminen olisi vielä syventynyt. Motiivi jää epäselväksi, mutta suomettumisen ja vasemmiston asialla ilmeisesti oltiin. 

Päähenkilössä ihmetyttää hänen jatkuva valehtelunsa. Hän puhuu pehmoisia suojellakseen itseään tarkkailijan roolissa. Tuntuu kuitenkin, että hän narraa myös tilanteissa, joissa se erityisesti ei tunnu reilulta, esimerkiksi keskustellessaan isänsä kanssa.

Valmistuttuaan yliopistosta hän työllistyy lopulta tiedottajan tehtäviin Indonesian suurlähetystöön. Indonesia toimi monessa suhteessa vastoin ihmisoikeuksia. 

Hän rimpuilee irti stalkerin hommista. Se on vaikeaa, mutta lopulta onnistuu. 

Sankarimme tehtävänä lähetystössä oli viestittää musta valkoiseksi. Ristiriita alkaa vaivata häntä. Lopulta hän saa potkut siksi, että hänet katsottiin epälojaaliksi. 

Protagonistimme päätyy senttaamaan eli toimimaan freelancer-kirjoittajana. Hän tuntuu saavan hyvin työtehtäviä ja erikoistuukin. Tosin myös kaupalliseen viestintään liittyy moraalisia haasteita. 

Keskushahmo tuntuu usein ajautuvan tilanteesta toiseen, Hänen on vaikea sanoa ei. Häneltä puuttuu moraalista selkärankaa, mutta tiukan tullen onnistuu ryhdistäytymään. 

Hän kokee velvollisuudekseen paljastaa uhreilleen tarkkailutoimintansa, mutta ei kuitenkaan pysty siihen. 

Sankarimme elämä on vaikuttaa jotenkin nuhjuiselta ja valheessa elämiseltä. Ihmissuhteet ovat pinnallisia. 

Sulkeutunut päähenkilömme päätyy lopulta parisuhteeseen yhden seurattavansa kanssa. Lukijalle syntyy käsitys, että elämä asettuu raiteilleen. Hän oppii puhumaan avoimemmin. Kumppanilleen hän saa kerrotuksi stalkeroinnistaan. 

Yksi Jalosen keskeisistä teemoista on ilmeisesti kuvata yhteiskunnan rakenteeseen liittyvää painetta valehteluun. 

Teoksessa avautuu myös näkymä tulevaisuuteen, jota me elämme ja jossa me avaamme elämämme vapaaehtoisesti some-alustoille.

Päähenkilö tuskin pääsee freelanserin hommissaan irti ainakaan asioiden kaunistelusta. 

Romaania voinee kutsua kasvukertomukseksi.