Thrillerin kirjoitusopas

 

Kuva Marla Pixabaystä

Olen kuunnellut tänä syksynä miesten satukirjoja eli thrillereitä, enimmäkseen Ilkka Remestä (oik. Petri Pykälä). Yhä puhutaan kirjoista, vaikka tässä tapauksessa se on ääntä netistä. 

Nyt olen kurkkua myöten täysi. Olen toki viettänyt aikaa muunkinlaisen kirjallisuuden parissa.  Ehkä nekin kuten myös Hesari ja eri medioiden uutissivut netissä ovat osasyyllisiä infoähkyyni. Lisäksi meneillään on kaikkien thrillereiden äiti eli Ukrainan sota.

Kuva Silke Pixabaystä

Thrillereiden konsepti tuntuu sisältävän seuraavanlaisia asioita (ainakin Remeksellä):

• tapahtumat seuraavat toisiaan tiheässä tahdissa
• kudelmassa on rinnakkain monta juonta
• mikään ei suju suunnitellusti, aina tapahtuu jotakin yllättävää
• välillä henkilöitä on niin paljon, ettei lukija tahdo pysyä kelkassa
• tarina päättyy kuin kesken, lukija saa itse kuvitella mitä tapahtuu ratkaisutilanteen jälkeen
• tarina istutetaan todellisen tuntuiseen elämään ja ympäristöön
• tarinassa voi olla mukana oikeitakin ihmisiä, presidentti Niinistö tai jopa Ronald Reagan
• aina välillä joku kuolee vastakkaisissa leireissä
• käytettyjen välineiden ja järjestelmien ominaisuuksia kuvataan uskottavan tuntuisesti (luultavasti useinmiten todenmukaisesti)
• kertomusta  rikastetaan ja istutetaan arkeen kuvaamalla tilanteissa toisarvoisia asioita kuten henkilöiden ulkonäköä, vaatetusta, lintujen ääniä, säätä ja muuta sellaista, näilläkin on lukijalle oma merkityksensä
• juoniin sisällytetään väkivaltaa, mutta sillä mässäilemistä ilmeisesti yritetään välttää
• luvut lopetetaan usein siten, että yllättävä tilanne jää auki.

Voisin kuvitella dekkaristin sommittelevan ensin rinnakkaiset (ja välillä yhtyvät) juonet karkeasti tapahtumanimityksinä (ehkä vuokaavioina), Sen jälkeen voi ruveta rakentamaan tekstiä repliikkeineen näihin alkioihin. 

Remeksellä vauhti on hengästyttävän kovaa. Lukija joutuu jatkuvasti orientoitumaan uudestaan.  

Thrillerit tempaavat mukaansa ja kuuntelemista haluttaa jatkaa. Voi ottaa välillä lomaa muista puuhista. Mahdolliset murheetkin voi siirtää ainakin väliaikaisesti hyllylle.

Olen saanut uuden maalausidean, jota voisin soveltaa useaan työhön. Toivottavasti saan kangetuksi itseäni enemmän niihin puuhiin. 

Tosin luultavasti kuuntelisin samalla kirjoja :)