Aletaanko perustuksia murtaa?

Borgin ja Vartiaisen selviämisteeseissä on yksi asia, joka erityisesti häiritsee minua. Vartiaisen mukaan työllistymisasteen nostamisessa yhtenä lähteenä olisivat nuoret äidit.

Ymmärtääkseni nykypsykologia pitää suuressa arvossa lapsen ja äidin välisen välisen kiintymyssuhteen rakentumista terveelle pohjalle. On se lapsen ja isänkin välillä tärkeää, mutta nähdäkseni esimerkiksi erotapauksissa lapset lähes säännöllisesti määrätään äidin ensisijaishuoltajuuteen. Tämä kertonee äitiyden erityisestä merkityksestä pienille lapsille.

Jos Suomen menestyksekäs hyvinvointihistoria on onnistunut tarjoamaan vastasyntyneille äideille mahdollisuuden olla ensimmäiset ratkaisevat vuodet turvaamassa lapsen psyyken kehittymisen perusteita, tuntu surulliselta, että tähän pitäisi nyt iskeä.

Luulisi, että pitkän tähtäyksen taloudelliselle kehitykselle olisi nimenomaan edullista, että ihmiset saisivat eheän perustan kasvulleen.

Kun lyhyen tähtäyksen taloudellinen kehitys pannaan näin tärkeän asian edelle arvojärjestyksessä, tuntuu, että nyt aletaan syömään kuormasta. Jos sotatilanteessa lapset joutuvat kohtuuttomiin olosuhteisiin, kyse on asiasta, jolle ei ehkä vain voida mitään, mutta nyt ei ole sellainen tilanne.

Suomella on varmasti perustaltaan hyvät edellytykset säätää hyvinvoinnin rahoitusta ja mukauttaa toimenpiteitä tilanteeseen, mutta on todella arveluttavaa, jos aletaan sahata oksaa oman takapuolen alta.

Jos talousmies ei ymmärrä juuri mitään talouden ulkopuolelta, olisi kohtalokasta päästää häntä päättämään elämää suuremmista asioista.

Vaikka hätä olisi, ei pidä tehdä tyhmyyksiä.

Takkuamista

Aika rento päivä, vaikka videoita olen editoinut aika intensiivisesti. Tein videon Kirkon Ulkomaanavun vetäjän Antti Pentikäisen syvällisestä Ukrainan tilannetta käsittelevästä analyysista tilaisuudessa Ukraine, Russia and Finland seek peace! 28.2.2015. Harmillisesti en saa videotani tallennettua sellaiseen muotoon, että voisin tuoda sen Youtuben avulla tänne blogiini.

iMovie ilmoittaa, että ei voi jakaa koostetta, koska klipit viittaavat kamerassa olevaan mediaan. Olen ilmeisesti irroittanut videokameran läppäristä ennen kuin tiedostot ovat sulkeutuneet kunnolla läppärissä, josta ne kyllä löytyvät. Kumma, että järjestelmä ei ilmoita, milloin kameran voi irroittaa.

Leikkeiden kuvakkeet eivät näkyneet kunnolla iMoviessa, mutta kun liitin ne kameraan, jossa klipit vielä ovat, kuvakkeet tulivat näkyviin. Osasta klippejä olen kuitenkin saanut videot tehdyksi ja viedyksi Youtubeen.

Tätä takkuamista. Pitääkö minun tuoda leikkeet uudestaan kamerasta? Sitä taidan kokeilla.

Suomen ukrainalaisten puheenjohtajan näkemys Ukrainan sodasta (video, 9 min.)

Kolmas editoitu video Riku Eskelisen vetämästä tilaisuudesta Ukraine, Russia and Finland seeking peace!.

Suomessa toimivan Ukrainalaisten yhdistyksen puheenjohtaja Denis Pertsev esittää näkemyksensä Ukrainan sodasta.

The third edited video of the occasion, chaired by Riku Eskelinen, Ukraine, Russia and Finland seeking peace!

Ksenia Vakhrusheva, Head of Ukrainian Accusation in Finland, tells his view on the war in Ukraine.

Mihin ojentaa kättä?

Kirjoitin kädenojennuksesta irtisanotuille. Sellainen ongelma asiaan liittyy, että heidän piti jättää työsuhdepuhelimensa eivätkä taida voida käyttää enää työsähköpostiosoitettaankaan. Miten saan yhteyden?

Yksi heistä laittoi itse viestin Facebookin yksityisviestinä. Oli mukava kuulla, että hän on tilanteesta huolimatta hyvillä mielin ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Toisellekin lähetin äsken viestin FB:n kautta. Kahden muun tavoittaminen on hankalampaa. Toisella on Facebookissa vain yksi kaveri, joten hän ei varmaan tule huomaamaan lähettämääni kaveripyyntyöä. Toinen saattaa olla FB:ssä, mutta kun on kolme saman nimistä, joista vain yhdellä on kuva ja hän ei ole sama mies. Hänet minulla oli kuitenkin tilaisuus hyvästellä koululla, kun hän kai jätti talon.

Surullinen sukuhistoria

Talvisodan päättymisestä on tänään 75 vuotta. Monelle tämän päivän nuorelle kyseinen sota on varmaan myyttinen kaiku kaukaa menneestä. Voi olla, että joillekin sanasta ei tule juuri mitään mieleen.

Minulle kyseinen sota on hyvin voimakkasta todellisuutta, vaikka en ole sitä itse kokenut. Äitini isä Yrjö Jylhäsaari kaatui talvisodan kolmanneksi viimeisenä päivänä 11.3.1940. Äidistäni sisaruksineen tuli sotaorpoja. Hän oli vanhin lapsista, hieman alle 9-vuotias.

Kun talvisota syttyi 30.11.1939, isoisäni sai kutsun ja lähti samana päivänä. Hän ei päässyt lomalle kertaakaan, palasi ruumina sodan jo päätyttyä. Hän oli ensin reservijoukoissa, mutta komennettiin sitten pohjoiseen, kun venäläiset hyökkäsivät sieltäkin. Hän sai tulikasteensa Pelkosenniemen taistelussa 18.12.1939. Samassa rykmentissä samassa paikassa taisteli myös kahden lapsenlapseni toisen isoisän isä, joka kaatui samassa taistelussa. Toinen isoisä syntyi isänsä kaatumisen jälkeen. Hänelle isä on ollut vain kuva piirongin päällä.

Mielikuva talvisodasta on saanut eeppiset mitat, kun piskuinen kansa pystyi pysäyttämään jättiläisen. Todellisuudessa Suomi oli luhistumaisillaan, kun rauha tuli, eikä tämä ollut puolustuksen ansiota. Stalin joutui nöyrtymään rauhaan, koska liittoutuneet aikoivat tulla Norjan ja Ruotsin kautta apuun 15.3.1940. Norja oli jo myöntänyt läpikulkuluvan. Stalin ei halunnut käynnistää sotaa liittoutuneita vastaan tässä vaiheessa.

Suomi ei ollut varautunut kunnolla puolustautumaan Viipurinlahden pohjoispuolella, koska ei oltu uskottu jään kantavan panssareita ynnä muita. Venäläiset kuitenkin tulivat yli. Suurvallalla ei niin ollut väliä vaikka osa panssareista upposikin. Venäläiset saivat sillanpääaseman lahden pohjoispuolelta Säkkijärven Vilajoella. He olivat päässeet Viipurin ja Helsingin väliselle maantielle, josta pääsisi nopeasti Helsinkiin.

Ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat rintamavastuun pohjoisessa ja siellä taistelleet suomalaiset - isoisäni muiden mukana - vapautuivat siirrettäväksi Viipurinlahdelle.

Isoisäni kirjoitti vielä kirjeen kotiin Oulun asemalla 6.3. yöllä kolmen aikaan junan seisoessa. Tiesi, että he ovat tulossa etelään, mutta ei tiennyt minne. Toivoi pääsevänsä lomalle.

Viimeisen kirjeen (ilmeisesti tuon 6.3. päivätyn) jälkeen tuli vain kortti. Siinä isoisä kertoi ettei pääse lomalle vaan joutuu tulilinjoille.

Hän joutui juuri mainitulle Vilajoelle sillanpääaseman laajenemista torjumaan. Siellä hän haavoittui kuolettavasti ja menehtyi samana päivänä sotilassairaalassa Haminassa.

Sota loppui ja perhe odotti isää kotiin. Tuli suruviesti ja sitten ruumis.

Ihana IT jaksaa nöyryyttää

Tulin koululle tavallista aikasemmin kuin muina perjantaina kuullakseni kymppikahvilla koulun johdon katsauksen yt-tilanteesta. Sellaista puheenvuoroa ei kuitenkaan ollut.


Toinen tarkoitukseni oli tehdä Dream Brokerin alustalla videomateriaalia kevään kursseja varten, kun koululla on sopivampi taustanäkymä ja vapaan luokankin löysin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, kun luokan opettajan koneessa ei ollut Javaa asennettuna eikä minulla ole valtuuksia asentaa sitä. ei onnistunut myöskään työpisteeni koneella.


Nykytekniikan käyttö on kiehtovaa, mutta kysyy totisesti kärsivällisyyttä.

Kädenojennus

Kun näinä aikoina jotkut saavat kutsun neuvotteluun ja sen seurauksena menettävät työnsä, nämä menettävät myös työyhteisönsä, joka on saattanut merkitä heille paljon. Minä tiedän nyt kuuluvani niihin onnellisiin, jotka saavat pitää työnsä. Rehtori oli lähettänyt viisaasti yleisen sähköpostiviestin, jossa kertoi, että kutsut on lähetetty. Näin ne, joille kutsua ei ole tullut, voivat rauhoittua.

Saneeraus herättää ahdistusta niissäkin, jotka saavat pitää paikkansa. Kohta kuitenkin ilmapiiri rauhoittuu ja tilanne palautuu ennalleen. Näin ei käy niille, jotka saivat lähteä, ellei uusi työ löydy nopeasti.

Ajattelin, että voisin lähettää lohduttavan viestin ainakin niille, jotka olen kokenut läheisiksi työtovereiksi. Yhteen, jonka kohtalosta kuulin tänään toiselta työtoveriltani, voisin pitää muutoinkin yhteyttä. Luulen, että hän erityisesti tarvitsee sitä.

Liittyisitkö joukkoon ja tekisitkö samoin, jos sinun työpaikkasi joutuu leikkausten kouriin?

Kovat ajat

Kovat on ajat. Muistan, kun sain 90-luvulla kutsun klassiseen tyylii perjantai-iltapäivän päätteeksi toimitusjohtajan luokse ja potkuthan sieltä tuli. Se johti opiskeluun ja sen kautta seuraavana vuonna opettajan työhön. Hyvin kävi.

Nyt jopa turvalliseksi mielletystä opettajan työstä joudutaan antamaan potkuja. Myös hallinnon puolella on tapahtunut harvennusta. Minä olen nyt onnellisessa tilanteessa, mikä johtuu osa-aikaeläkeanomukseni saamasta myönteisestä päätöksestä työnantajaltani. Kollegojen kohtalo satuttaa. Ei silläkään ole helppoa, joka potkut joutuu antamaan.

Viime vuosituhannen lopun lamassa osa pääsi kuin koira veräjästä. Jos perheen molemmat vanhemmat olivat työssä ja saivat pitää työnsä, lama meni varmaan ohi ilman suurempia huolia. Jos toinen menetti työnsä, oli vaikeampaa, mutta ehkä menoja sopeuttamalla ainakin osa selvisi kohtuudella. Kovaa oli varmasti niissä tilanteissa, joissa molemmat vanhemmat saivat potkut. Meidän tapauksessa tilanne oli samantapainen. Minä olin meiltä ainoana töissä, kunnes kävi kuin kävi. Työnsä menettäneellä sinkulla oli murheensa, kun joutui yksin etsimään ulospääsyä pulasta.

Toivon sydämestäni hyvää tulevaisuutta niille kollegoilleni, joilta nyt työt loppuvat.

Videopähkäilyä

Tarkoituksenani oli tehdä tänä aamupäivänä opastusvideoita viimeisen jakson kurssisarjalle. Kävikin niin, että uni maistui ja nousin sängystä vasta yhdeksän jälkeen. Se oli varmaan toipilaalle tarpeellista.

Ajattelin tehdä kyseiset videot käytössämme olevalla Dream Brokerin palvelulla, jossa videot voi tehdä tietokoneella suoraan nettiin ja editoida siellä. Valitettavasti systeemi olikin muuttunut siten, että en päässyt vanhoilla tunnuksillani sisään. Meni sitten räpellykseksi ja lähden tässä pikkuhiljaa koululle.

Pääsy systeemiin saatiin kuitenkin kuntoon. Sain katsoa systeemissä syöpää edeltänyttä naamaani, kun löysin vanhan kokeiluni.

Aion katsoa, ovatko editointimahdollisuudet mielestäni riittävät. Jos ovat - ja todennäköisesti ovat -, voisin tehdä tämän erän tällä sovelluksella. Dream Brokerin palvelu on kehitty yritysten videointitarpeisiin.

It-puolelta koululla kannustetaan luopumaan vanhoista VHS-videoista. Eivät ne tosiaan olekaan nykyaikaa. Nyt joudumme kantamaan erillistä laitetta luokkaan tarvitessamme. Sen liittämisessä tahtoo taidot ja kärsivällisyys loppua kesken. Harmi vain, että tuntuu aika hitaasti tulevan korvaavia videoita tarjolle. Ajanmukainen ratkaisu olisi, että videoita voisi katsoa suoraan netistä.

Nyt kouluun.

Varovaisin askelin

Nukuin viime yönä hieman enemmän kuin edellisenä. Johtui siitä, että eilen koulu alkoi kahdeksan jälkeen ja tänään kymmeneltä. Olen ollut tänään pirteämpi kuin eilen.

Askellan silti varovasti. Kävelin taas tänään Itä-Pasilasta Sörkkaan, mutta en ruvennut kuvaamaan Vallilan puutaloja, vaikka mielessä kävi. Pääsin nopeammin kotiin eikä intensiivinen puuhailu kuluttanut pääkopan energiaa. Katselin dokumentin Englannin historiasta ja olen lueskellut hieman Facebook-markkinoinnista.

Siirryn lukemaan Herman Lindqvistin mielenkiinstoista kirjaa "Kun Suomi oli Ruotsi". Se valmistaa hyvin levolle.

Huomenna opetus alkaa vasta puolen päivän jälkeen. Aamulla voisin tehdä videoina ohjeistuksia viimeisen jakson kursseille.

Kieli keskellä suuta kohti viimeisen jakson myllerrystä,

iPedagogiikkaa

iPadien käyttökokemus oppitunneilla on ollut varsin hyvä. Sillä on ollut helppo kuvata ja osa opiskelijoista innostui myös editoimaan kuvaamaansa materiaalia iMoviella. Videon saaminen oppimisalustan blogiin ei ollut oleellista. Pääasia, että videot saadaan luokassa valkokankaalle nähtäviksi. Osa on vienyt videonsa pilveen Google Driveen tai vastaavaan ja osa koulun yhteiskäyttölevylle, jonne siirtäminen onnistui kätevästi, kun helpdeskistä saatiin piuha sitä varten
Suurin ongelma iPadien käytössä on ollut se, että äänet eivät tahdo kuulua, vaikka nupit olisivat kaakossa. Yksi vertaisarviointi piti toteuttaa tänään siten, että käsikirjoitus jaettiin videon katsomisen jälkeen opiskelijoille arvioimista varten.

iPadilla kuvattu video saadaan kuulumaan kunnolla, jos ääni vahvistetaan iMoviessa. Tiedänpä nyt ohjeistaa sen seuraavia kertoja varten.


Kun neuvotteluharjoitusvideot katsotaan yhdessä, saattaa tilanne käydä nöyryyttäväksi opiskelijoille, joiden esitykset eivät vastaa riittävästi tehtäväksiantoa eli opittua ei ole osoitettu soveltamalla. Tänään tuli mieleeni tapa varmistaa oppiminen tällaisissa tapauksissa. Sanoin, että kehitetään näitä joukkoistamalla. Pyysin arvioijia antamaan ehdotukset aiheena olleen SPIN-teorian soveltamisesta kyseisiin tapauksiin. Videoiden tekijät saivat tehtäväkseen valita ehdotuksista parhaan ja soveltaa sitä käsikirjoitukseensa, jonka paikka on blogissa. Paras ehdotus julkistetaan seuraavalla tunnilla. En vaadi kyseisiä pareja esittämään uudestaan neuvotteluansa. Katsotaan miten toimii.

Video Venäläinen oppositioaktivisti Ukrainan sodasta (5 min.)

Toiden editoitu video Riku Eskelisen vetämästä tilaisuudesta Ukraine, Russia and Finland seeking peace!.

Venäläinen opposioaktivisti Ksenia Vakhrusheva esittää näkemyksensä.

The second edited video of the occasion, chaired by Riku Eskelinen, Ukraine, Russia and Finland seeking peace!

Ksenia Vakhrusheva, Russian opposition activist tells her view.

Hivuttavaa

Ihmettelin aamulla, kun en löytänyt yhtä kirjaa laukustani, vaikka se oli ollut minulla aivan varmasti mukanani. On varmaan unohtunut luokkaan, ajattelin, pitää käydä katsomassa. Bussimatkalla hoksasin, että se onkin laukkuni sisällä olevassa taskussa. Ei tarvitse näköjään olla iso tila, että onnistun hukkaamaan tavaroita.

Aamun hajamielisyys saattoi olla oire väsymyksestä, jota olen kovasti tänään tuntenut, sinisenmustaa väsymystä. Sain kuitenkin tunnit pidettyä, kun opiskelijat enimmäkseen tekivät videokuvauksia ja viimeistä kurssitehtävää.

Voi olla, että kahden intensiivisen kurssin vetäminen alkaa painaa näin jakson lopun lähestyessä. Jostakin pitäisi saada ruutia, että jaksaa aloittaa viimeisen vielä rankemman jakson.

Aikomukseni oli mennä tänään katsomaan ja kuulemaan Ateneumiin Synaesthesia-näyttelyä sekä kävellä samalla keskustassa. Onneksi pystyin luopumaan vierailusta. Kävelin kuitenkin Itä-Pasilasta Sörkkaan. Kävelykin väsyttää, mutta kai siitä syntyvä on oikeaa sellaista.

Yritän tänään toimia luontoani vastaan ja löysäillä. Illan kruunaa saunavuoro.

Väsyneenä horjuu

Laihduttaminen ei tunnu onnistuvan. Ehkä minun ei vielä pitäisi yrittääkään. Parempi sitten, kun olen toipuneempi syövästä.

Kokemukseni kertoo minulle, että en jaksa taistella mielitekonani vastaan, kun olen väsynyt. Ei siis saisi väsyä. Nyt minulla on niin paljon työtä, että on vaikea välttää väsymystä, kun elämään kuuluu muutakin kuin työtä.

Syksyllä voisi olla helpompaa, kun olen jo osa-aikaeläkkeellä. Jos silloin maltan välttää muita kiireitä, painokin voisi laskea.

En käytä alkoholia. Syömisen vaikea kontrollointi väsyneenä kertoo minulle, että en ehkä pystyisi pysymään kohtuudessa alkoholinkaan suhteen, kun en ole ihan voimissani. Syömisen valvomisessakin on tietämistä. Sitäpaitsi alkoholikin lihottaa.

Jääkaappi pitäisi pitää aika tyhjänä ruuasta. Jos olisi aina eväät korkeintaan aamuun asti. Onnistuisinkohan siten?


Tämä blogini on Blogilistalla sijalla 503. Saattaisi ajatella, että onpa kaukana kärjestä. Kun ottaa huomioon, että listalla on 61.888 blogia, tilanne näyttää toiselta. Blogini mahtuu yhden prosentin kärkijoukon sisään.

Taistelu jatkuu 4 ym.

Vietin taas tänään pitkän tovin Applen asiakaspalvelun kanssa puhelimessa. Näyttää siltä, että pääsen eteenpäin. Nyt opin miten voidaan siirtää valmis video ulkoiseen muistiin sillä tavoin, että iMovie saa siihen kontaktin ja siihen voi ilmeisesti tehdä muutoksia. Videon lisäksi tulee iMovieen näkyviin footage, jossa on leikkeet. Nyt en ole varma, onko leikkeet mukana siten, että niitä voisi pidentää. Se merkitsisi, että leikkeistä karsittu materiaali olisi vielä tallella.

Epäselvää on vielä, miten käy niiden raakamateriaalileikkeiden, joita en ole ollenkaan ottanut videoon. Täytyy selvittää.

iMoveissa käytetään termeja projekti, kirjasto ja tapahtuma. En vielä ymmärrä niiden täyttä merkitystä enkä keskinäistä hierarkiaa.

Videohommat alkavat kyllästyttää nyt. On ollut niin paljon selvitettävää. Ukrainan kriisiä käsittelevä tilaisuus oli mielenkiintoinen. Yritän työstää pikkuhiljaa videomateriaalia, kun tulin luvanneeksi sitä nettiin.

8.3.2015

OP-keskuksen rakennus etenee. Nyt on lovimainen syvennys jo näkyvissä. 

Jaloleinikki on uusi tuttavuus. Naistenpäiväksi ostamani kimpun kukat laajenevat auetessaan. Toivat tuoreina kullerot mieleen. Avautuvat kuin pionit.

Aika mainio työsuhde-etu

Eilen oli aika työpäivä, kun tein alustavat kurssisuunnitelmat viimeisen jakson kursseille. Osalle pitää miettiä vielä lisää ohjelmaa, koska niissä näytti olevan enemmän tunteja kuin muissa.

Kahdeksan kurssia tietää kahdeksaa taidenäyttelykäyntiä. Ei hassumpaa. Niitä voisi yrittäää keskittää siten, että voisin olla parina kolmena päivänä museoissa, tavata niissä oppilasryhmät ja kiertää näyttelyitä. 

Kiasma avautuu taas remontin jälkeen. Siellä on useita näyttelyitä. Jos neljä ryhmää vierailee siellä, kukin voisi keskittyä yhteen näyttelyyn erityisesti ja muihin pikaisemmin. Kukin saisi oman erikoisnäyttelynsä, johon voisin tilata esittelyn. Tarjolla ovat valokuvaaja Robert Mapplethorpen näyttely, Elementit (erilaisia materiaaleja), Face to Face (muotokuvia) ja Ismo Kajander Anarkisti. Täytyy vielä miettiä kunkin näyttelyn soveltuvuutta tarkoitukseen. Joskus näyttelyt voivat olla liian rajuja nuorelle mielelle.

Ateneumin kokoelmanäyttely ja Ismo Höltön valokuvat ovat hyvä yhdistelmä parille ryhmälle. Synaesthesia sopisi hyvin, mutta ehtii päättyä. Pitää varmaan itse käydä. Interaktiivisia ääni- ja valoinstallaatioita.

Ehtisinköhän käydä yhden ryhmän kanssa katsomassa Taidehallin Värin, Viivan ja Neliön? Joku voi kutsua konstruktivisteja liikennemerkkimaalareiksi, mutta aika komeita työt voivat olla. Myöhemmin Taidehallissa on Guggenheimin arkkitehtuurikilpailun loppusuoratöihin ja muihinkin. Hyvä vaihtoehto.

Amos Anderssonilla on kiinalaista nykytaidetta. "Kiinan muuttuvat maisemat" sisältää tussitöitä. Ehdottomasti mielenkiintoista ja sopii tarkoitukseen.

Sinebrychoffista voisi saada ainakin yhden vierailun kokoon, jos ajoitus onnistuu siten, että voidaan nähdä sekä Serlachiuksen ja Sinebrychoffin teosparit että klassiset veistokset. Peruskokoelmassahan on yksi Rembrandt. Luulen, että veistosten taidokkuus voisi kiinnostaa nuoria.

Eiköhän tästä hieno kierros synny ainakin taiteenrakastaja- ja -tekijäopettajalle. Että tästä vielä maksetaan!

Video Ukraine, Russia and Finland seeking peace!, osa/part 1 (6 minuuttia/minutes)

Tässä on ensimmäinen osa tilaisuuden Ukraine, Russia and Finland seeking peace! videoinnista.

Video sisältää avauksen ja Gergian entisen pääministerin Besarion Gugushvilin puheen editoituina.

The first video of the occasion Ukraine, Russia and Finland seeking peace!

This edited part covers opening and the speech of Cesarian Gugushvili, the former Prime Minister of Georgia.

Lämpimästi onnea kaikki naiset!

Epätieteellinen havaninnointini kertoo minulle, että naiseudessa on jotakin, mitä en pysty ymmärtämään. Vaikka kaikki miehiin ja naisiin liitetyt stereotypiat riisuttaisiin, luulen silti jäävän jotakin, jota en tavoita. Siinä on yksi asia, joka tekee elämästä jännittävää.

Naiset ovat selvästi sosiaalisesti miehiä kyvykkäämpiä. Heillä taitaa olla enemmän ystäviä. He ovat avoimempia toisilleen ja tukevat toisiaan.

Kokemuspiirini on tietysti rajallinen, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että ongelman ilmaantuessa ei alkuun olekaan tärkeää löytää ratkaisua vaan jakaa ongelmaa. Ihmettelen välillä, miksi samaa asiaa jaetaan monen kanssa.

Tuossa on jotakin, jota ratkaisukeskeisen - kai tyypillisen maskuliinisen - mieleni on vaikea tavoittaa. On varmaan liian yksioikoinen päätelmä, että tuon takia naiset elävät pitempään, mutta ehkä se on osaselitys.

Ruotsalaiset diskuteeraavat paljon ja pärjäävät hyvin. Ehkäpä ruotsalaiset miehet ovat muita enemmän ottaneet oppia naisilta. Asioista tulee valmiimpia, kun niistä keskustellaan.

Sydämelliset nasitenpäiväonnittelut teille kaikki maailman naiset!

Tervetuloa aikamatkalle!

Ajatelkaa miltä tuntuu tavata kaukana muinaisuudessa tai kaukana tulevaisuudessa eläviä ihmisiä. Tämä virke on tietenkin virheellinen, koska aivan siitä ei ole kysymys.

Maailmassa on primitiivisiä heimoja, jotka elävät samaa aikaa kanssamme, mutta joiden todellisuus on jotakin aivan muuta kuin meidän.

Olen löytänyt Youtubesta vidoita, jotka kertovat tällaisen heimon jäsenten kohtaamisesta länsimaisen nykyihmisen kanssa. Jotakin tuollaista varmaan olisi, jos kohtaisimme joitakin meitä edistyneempiä avaruusolioita. Ollaan hyvin hyvin varuillaan ja ihmetellään erilaisia esineitä.

Tässä videossa tavataan Toulambi -heimon jäseniä. Video on luultavasti 80-luvulta. Arvelen, että nykyään ei näin toimittaisi vaan annetaan heimojen elää omissa oloissaan. Länsi-ihmisten tapaaminen voi olla hyvin kohtalokosta, koska heimolaisilla ei ole samanlaista immuunisuojaa.

Toulambit elävät luulatavasti paljon meitä lyhyemmän elämän, mutta silti voi miettiä, kenen elämä on kohtuullisempaa. Heimolaiset saattavat olla varsin onnellisia, jos eivät ole varakkaampien kanssa tekemisissä.

Jos ajattelemme ilmastomuutosta, toulambien elämä on varmasti kestävämpää kuin meidän. Me itse asiassa pilaamme maailmaa, jossa hekin ja heidän jälkeläisensä elävät. Ei kuulosta reilulta.

Minusta tässä on meillä kovasti ajattelemisen aihetta.

Suunnittelua pään hajoamisen ehkäisemiseksi

Kahden viikon päästä alkaa viimeinen jakso. Silloin kemoaivoa viedään. Minulla on kahdeksan yhden opintoviikon pituista toteutusta peruskoulupohjaisille opiskelijoille. Heistä ei osaa voisi taide ja kulttuuri vähempää kiinnostaa, mutta haluaisin virittää mielenkiintoa, joka voisi syttyä joskus varttuneempana.

Nuorten kanssa työskentely sujuu parhaiten, kun antaa heille jatkuvasti tekemistä. Sehän on mitä parhainta oppimista, jos onnistuu tarjoamaan mielekkäitä tehtäviä.

Peruskoulusta tulleille opiskelijoille luennointi on melkein kuin yrittäisi viedä tukkilauttaa vastavirtaan. Niinpä en aio sitä paljoakaan tehdä. Onneksi sain kollegalta sopivasti neljä taidehistoriavideota. Aion näyttää kaikki ja kirjoituttaa niistä oppimispäiväkirjaa.

Olen tehnyt alustavat kurssisuunnitelmat puolelle kursseista ja yritän tehdä vielä loput tänään.

Helpottaisi, jos kurssit olisivat tasatahtisesti rinnakkain, mutta niin ei ole. Parilla kurssilla on kaikki tunnit maanantaisin ja ensimmäisen viikon jälkeen ei kahteen viikkoon ole maanantaisin tunteja. Osalla kurssesta on kolme tuntia aina peräkkäin, mutta osalla viikkoannos jakautuu kahteen osaan. Lukujärjestys ei ole sama aivan kaikilla viikoilla. Luokkamuutoksia saattaa tulla kesken kurssien koulun remontin vuoksi. Pitää olla skarppina, että tietää mihin milloinkin pitää mennä.

Aion käyttää oppimisalustamme blogia kaikkien tehtävien palautusten osoitteena. On toivottavasti siten helpompi arvioida kunkin tuotokset, kun ne ovat yhdessä paikassa.

Tällaisessa tilanteessa on haasteellista saada opiskelijat tietoiseksi siitä mitä milloinkin pitää tehdä ja miten rästit hoidetaan. Olen ajatellut tehdä Youtubeen ohjeistusvideoita ja linkata ne kurssiaineistoon. Toivottavasti auttaa.

Kaikkien kanssa on tarjoitus käydä taidenäyttelyssä. Saan siinä itsekin hyvän mahdollisuuden sivistyä, vaikka aika paimentamistahan nuorten kanssa taidemuseossa oleminen on. Tosin osalla tunteja on vain maanantaisin, jolloin taidemuseot eivät ole auki. Joudun tekemään tuntivaihtoja muiden opettajien kanssa tai antaa opiskelijoiden käydä omatoimisesti. Voi olla, että jokin onnistuu vain siirtämällä ajankohtaa.

Tällaisessa kokonaisuudessa on hirmuisesti säätämistä. On ensiarvoisen tärkeää, että kaikki tuotokset tulevat oppimisalustalle, kurssipäiväkirjat pysyvät ajantasalla ja että opiskelijoille on selvää mitä kurssisuorituksen saamiseen vaaditaan. En ole ennen yleensä kertonut kurssin alussa minimivaatimusta, koska osa alkaa tähdätä vain siihen. Nyt aion tämänkin kertoa heti kättelyssä. Kahdeksassa toteutuksessa on aika joukko opiskelijoita ja potentiaalinen syksyyn jäävä rästikuorma on pelottava. On syytä panostaa ohjaamisponnisteluja rästien minimoimiseen.

Viimeisen jakson aikana on syytä priorisoida tekemisensä töistä selviämiseen. Onneksi tämä on todennäköisesti viimeinen näin ankara sauma, koska syksyllä olen jo osa-aikaeläkkeellä.

Onneksi koulu on järjestänyt käyttöömme varsin hyvät työvälineet.

Taistelu jatkuu 3

Siirtelin Nizzaan menomatkaa kuvaavan videon leikemateriaalin ulkoiselle levylle. Kyllä oli pitkästyttävää ja uuvuttavaa hommaa yksitellen siirtää. Tähän täytyy keksiä jokin järkevämpi tapa.

Jollen löydä iMoviesta tapaa käsitellä koko projektia kokonaisuutena siirrossa, täytyy harkita sitä, että jätän leikkeet kokonaan säilyttämättä. Se voisi olla järkevä tapa. On epätodennäköistä, että niitä tarvitaan, jos materiaalista on tehty kattava kokonaisvideo. Lastenlapsista videoidun materiaalin suhteen tilanne voi olla toinen. Voi olla, että jälkipolvi haluaa joskus katsellea aineistoa perusteellisemmin ja ehkä etsiä sieltä jotakin erityistä.

Kuvasin uutta aineistoa tullessani koulusta tänään. Totesin, että läppärilläni en pysty siirtämään leikkeitä kamerasta suoraan ulkoiselle levylle. Harmi. Joudun ottamaan aineiston ensin suoraan läppäriin. Tämä aineisto on tosin sellaista, että leikkeitä ei tarvitse säilyttää.

Autoilua ja rispektiä

Kävimme eilen kyläilemässä. Olin ehtinyt varata CityCarClubista Fiat viisisatasen, kun kuulin että oma auton puolikkaammekin on taas kunnossa. Ajoin sillä maanantaina töyssyyn niin, että moottorin alla oleva muovinen suojus romahti toisesta päästä. Ajelimme sillä poikani osoitteeseen Hermanniin ja keräsimme katseita, koska suojus raahasi toisesta päästä maata pitkin. Poikani oli suojusta aikaisemminkin kiinnitellyt ja näyttää taas hoitanee homman. Kiitokset hänelle.

Minulla oli tarkoitus perua CCC-auto, mutta hituroin niin, että olin liian myöhään asialla. Sääntöjen mukaan autoa ei voi perua sen jälkeen, kun on varauksen verran aikaa varauksen alkuun. Ihmettelin miksi en löydä CCC:n sivuilta peruutusmahdollisuutta, mutta se oli ilmeisesti poistunut, kun määrä aika ohitettiin. Oma vikani. Ymmärrän hyvin sen, että tuollainen sääntö on. CCC siirtelee autoja pisteiden välillä palvellakseen asiakkaitaan ja olisi aika kohtuutonta, että asiakas voisi perua tilauksen viime hetkessä.

CCC:n palvelu osoitti taas käyttökelpoisuutensa. Poimin auton työpaikkani läheltä Asemapäällikön kadulta ja ajoin kotiin. Ajoimme sitten Tapanilaan kyläilemään ja tultuamme palautin auton naapuriimme metroparkkiin. Kätevää. CCC:n palvelussa voi valita auton tarpeen mukaan, Nyt ajelimme iloisen värisellä pikku Fiatilla, kun olimme liikkeellä kaksistaan.

Oli mukava istua iltaa ystävien seurassa. Tässä ystävyydessämme on piirre, jota arvostan kovasti. Olemme vakaumuksiemme puolesta eri leireissä, mutta ainakin me viihdymme hyvin heidän seurassaan. Hankalista asioista ei ole tarvetta väitellä, kun kummatkin ovat tietoisia toistensa kannoista. Mielenkiintoista keskusteltavaa löytyy muutoinkin yllin kyllin.

Taistelu jatkuu 2: Läpimurto

Nyt olen löytänyt ainakin yhden keinon siirtää videoklippejä eli raakamateriaalia ulkoiselle levylle. Kun klikkaan iMoviessa klippiä hiiren oikealla, avautuvassa valikossa tarjoutuu vaihtoehto "Valitse koko leike". Kun sitten siirryn kohtaan jaa, pääsen kopioimaan leikkeen ulkoiselle levylle. Hieno homma!

Kummallista on, että en pysty siirtämään montaa yhtä aikaa. Jos yritän kahta, järjestelmä siirtää leikkeistä tehdyn videon. On tylsää siirrellä leikkeitä yksi kerrallaan, mutta hyvä, että edes niin onnistuu.

Applen kaveri sanoi eilen, että iMoviessa pitäisi olla mahdollisuus siirtää koko projekti kerrallaan. Silloin siirtyisivät sekä lopullinen video että raakamateriaali kerrallaan talteen. Toivottavasti vielä löydän tuon tempun.

Ainakin voin nyt raivata tilaa läppärini levylle siten, että pääsen työstämään viime lauantain tilaisuuden materiaalia.

Jatkossa voisin tehdä niin, että siirrän videokameran materiaalin suoraan ulkoiselle levylle ja sieltä vain kulloinkin tarvittavat leikkeet läppärille. Sitten siirrän valmiin videon talteen ja vain poistan leikkeet läppäriltä.

Apple pyrkii tekemään järjestelmistään käyttäjäystävällisiä ja se on hieno asia. Käyttöliittymä on vain niin erilainen kuin Windows-maailmassa, että välillä hieman tuntuu kuin yrittäisi opetella ajamaan autoa, jonka namiskojen toiminnot ovat muutettu tavallisesta.

Eiköhän tämä tästä ...  

Pahassa jotakin hyvää

Minulla vaivaa silloin tällöin isovarpaan tyvi. Meni vuosia etten tiennyt, mistä on kysymys. Kerran koululla se äityi oikein erityisen kipeäksi. Oli hankala kävellä. Kun menin työpisteeseeni, mainitsin asiasta kollegalleni ja sain diagnosin saman tien. Kihti.

Kävin lääkärissä ja koe otettiin. Ei ollut positiivinen. Ehkä menin liian myöhään. Lääkärin mukaan, kihti ei aina näy verikokeessa. Hän oli sitä mieltä, että kihti on kyseessä ja varmaan oli oikeassa.

Tänään luin Hesarista, että kihti vähentää 24 prosenttia Alzheimerin taudin riskiä. Hyvä tieto. Aika harvoin kihti vaivaa. En viitsi juuri syömisiäni valvoa sen vuoksi. Muikkuja toki vältän.

Tuossa vaikutusyhteydessä on jotakin elämälle olennaista. Jos on jotakin hankalaa, siinä voi olla jotakin hyvääkin.

Kukaties tuo pätee lahjoihinkin. Jotta voi olla jossakin asiassa hyvä, pitää kestää jotakin puutetta. En tiedä voiko tällainen kestää tieteellistä tarkastelua. Ehkä ennakkoluulottoman irtonainen ajattelu edellyttää, että ajatukset ja tavarat eivät oikein pysy järjestyksessä. Mene tiedä.

Vaarallinen lapsuus

Kuulin ajaessani töistä kotiin radiosta pätkän kirjailja Veera Salmen haastattelua. Siinä tuli esiin sellainen dilemma, että lapsilla on nykyään turvallisemmat olot kuin ennen, mutta silti heidän puolestaan pelätään enemmän kuin ennen. Kirjailija koki oman nuoruutensa vapaana, kun kotimatka koulusta saattoi kestää, koska tultiin omin nokkineen kavereiden kanssa ja mieleen saattoi juolahtaa kaikenlaista. Mitään iltapäiväkerhoa ei ollut ja niinpä sitäkin aikaa hän vietti kotona, mahdollisesti kavereiden kanssa.

Minun lapsuuteni on ollut samantapainen, ehkäpä vielä vapaampi. Kävimme kavereiden kanssa metsässä seikkailemassa, eikä taidettu hoksata sanoa vanhemmille.

Nykyään monet vanhemmat ilmeisesti vievät lapsensa mieluiten ohjattuihin harrastuksiin, jotta joku aikuinen katsoo heiddän peräänsä. Amerikassa ollaan kai niin pitkällä, että lapsen pitäisi olla aina vanhemman katseen ulottuvilla ellei hän ole jossakin ohjatussa toiminnassa.

Sellaistakin on arveltu, että seikkailuelementin puuttuminen lapsen elämästä saattaa rajoittaa hänen kehitystään. Voi olla, että riskinottokyky ei niin kehity ja voi sillä olla jotakin tekemistä luovuudenkin kanssa.

Ohjelmassa annettiin esimerkki, että jos kaverukset menevät noin vain pelaamaan jääkiekkoa, he voivat tehdä sitä koko illan. Jos tämä tapahtuu jossakin joukkueessa, pojat pääsevät ehkä pelaamaan puoli tuntia ja toisen seisovat rivissä.

En silti väheksyisi ohjattuakaan toimintaa. Siellä saatetaan oppia yhteistoimintaa vähemmän karusti kuin se voi tapahtua lasten kesken. Helpommin vältytään kiusaamiselta. Esimerkiksi kuorolaulu antaa varmaan hienoja kokemuksia yhdessä tekemisestä.

Olin lapsena partiossa, mikä oli mielekästä toimintaa nuorelle. Oli meillä pieni nappulaliigakin Nurmijärvellä, kolme joukkuetta. Minä pelasin Blackpoolissa. Englannin opettajalta kysyimme, mitä se pool tarkoittaa. En ole erityisemmin motorisesti kehittynyt, mutta joskus minua kehuttiin jopa Nurmijärven Sanomissa puolustamisesta.

Kohtuus kaikessa on varmaan hyvä ohje tähänkin.

Taistelu jatkuu 1

Taistelu tiedostojen siirto-ongelmia vastaa jatkuu. Applen neuvonnassa sattui langalle sama kaveri, jonka kanssa asia jäi eilen kesken. Hän tutki ohjeita ja sanoi, että tiedot on kätevintä siirtää projekti kerrallaan. Kun klikkasin kohtaa Projektit iMoviessa, tuli esiin vain valmiit videot. Kaverilla ei ollut toisessa päässä iMovieta edessään. Hänen oli vaikea neuvoa tilanteesta eteenpäin. Hän lupasi lähettää ohjeita ja tätä kirjoittaessani läppärini kilahti niiden tulemisen merkiksi.

Palataan asiaan.

Projekti jatkuu

Neljän teran ulkoinen muisti on nyt alustettu. En tavoita iMovien logiikkaa, sillä klikkasin kaikki videoon "Nizzaan" käyttämäni pätkät ja jaoin - kuten kopioiminen kuuluu iMoviessa - ne uuteen muistiin. Jostakin syystä sinne kuitenkin tuli vain editoimani elokuva eikä näitä raakamateriaalipätkiä. Vielä on asiaa Applen tukeen.

Applen ohjelma Time Machine on nyt kytketty päälle. Sen pitäisi tehdä automaattisesti varmistuksen läppärini muutoksista aina, kun uusi ulkoinen muisti kytketään läppäriin. Uusi muisti toimii siis sekä koneeni nykytilan että historian varmistuksena.

Mielenkiintoista oli, että ulkoisen muistin pakkauslaatikossa ei ollut lappusen lappusta sisällä. Laite vain kytkettiin koneeseen ja ohjeet tulivat sitä kautta. Paperittomuus alkaa toteutua näissäkin.

Microsoftilla tuntuu tosiaan olevan aika kiinnostava pilvipalvelu. 1Storen myyjä muisti, että Office-paketin ostamalla saa rajattomasti levytilaa samaan hintaan. One Drivestä saa kuitenkin vain 15 gigaa tilaa ilmaiseksi, 100 gigaa Anttilahintaan 1,99 €/kk, 200 gigaa 3,99 €/kk ja teran seitsemällä eurolla. Miksikähän tuohon viimeiseen ei tullut Anttilahintaa. Voisin vuokrata Microsoftin pilveä kakkosvarmistukseksi. Kun sinne siirretään valmiit videot, ne ovat tallessa myös tulipalotilanteessa.
Teran vuosihinnaksi tulee 84 euroa, jolla saisi saman verran levyasemaakin, mutta täytyy muistaa, että se on pilvessä eli tiedot ovat turvassa.


Olen niin onnellinen, kun tiedän, että ensi vuonna työnteko on minulle helpompaa osa-aikaeläkkeen ansiosta.

Tärkeä päätös

Sain koululta myönteisen osa-aikaeläkepäätöksen! Haluan uskoa, että väen vähennys ei koske minua, kun sain tämän.

Jatkoin aamulla mutapainia Applen mainion puhelinneuvonnan kanssa. Tiedostojen siirrossa päästiin eteenpäin, mutta ei perille, koska minun piti lähteä töihin. Täytyy tunnustaa, että Applen kaverit ovat lehmänhermoisia kestäessään kaikkia minun tunarointejani, kun näpyttelen konetta heiltä tulevien ohjeiden mukaan.

Meillä oleva kolmen teran ulkoinen muisti pitäisi alustaa uudestaan Macille sopivaksi ja ensin siellä jo olevat tiedostot pitäisi siirtää muualle. Päätin pelata varman päälle ja kävin ostamassa keskustan 1Storesta neljän teran ulkoisen muistin, joka juuri alustuu Macille sopivaan formaattiin. Eiköhän se tästä. Videot tulevat viemään paljon tilaa, joten tämä saa palvella niiden säilytyspaikkana. Kolmen teran muistiin laitetaan kaikki Windows-tavara.

Keskustan 1Storessa oli erittäin pätevä myyjä, joka osasi selkeästi kertoa asioiden merkityksistä. Oli ilo saada todella tasokasta asiakaspalvelua. Hän myös kertoi, että Microsoftilla on oikein hyvä pilvipalvelu ja kertoi iCloudin vastaavan puutteista. Tällainen herättää luottamusta.

Mutapainia ja kaihoa

Seikkailut jatkuvat tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa. Ryhmissäni videot päätyvät kellä mihikin, mutta tuntuvat päätyvän katsottaviksi. Jollakin se on koulun yleislevyllä, toisella parilla Youtubessa ja kolmannella Google Drivessa. Jos videot haluaa koulun levylle, ne pitänee kierrättää jonkin pilven kuten Google Driven kautta. Ei toimi kovin elegantisti. Ylioppilaat tuntuvat olevan kuitenkin aika sinuja näiden kanssa.

En ole saanut valmista lauantaisen tilaisuuden videoista, koska onnistuin saamaan läppärini levyn täyteen, enkä ole löytänyt keinoa siirtää tavaraa ulkoiselle levylle. Toiseen suuntaan on kyllä onnistunut. Soitin Applen tukeen ja sieltä lähetettiin ohje, mutta väärä. Ainakaan en sen avulla onnistunut. Applen kaverin kanssa punnerrettiin pitkään, että saatiin työsuhde-iPhoneni ICloud-käyttäjätunnus samaksi kuin läppärissä. Prosessissa oli sellainen outo koukero, että kännykkään piti ladata ilmaissovellus Etsi ystävä, jotta operaatio onnistui.


Olen kai urautunut, kun koulun mööbleeraukset aiheuttavat lievää kodittomuuden tunnetta. Olen käynyt vuodesta 1996 saakka samassa henkilöstötilassa kahvitaukoa viettämässä ja muutoinkin rupattelemassa työkavereiden kanssa. Sellaisiakin kollegoja on, jotka ovat olleet seuranani alusta saakka. Tänään tilaa tyhjennettiin kalusteista. Tilaan tulee työtiloja meille opettajille. Ei vakipaikkoja.  Tavarat pitää siivota pois kai viimeistään samana päivänä.

Mina tuo ei haittaa, koska olen onnistunut siirtymään aika vähäpaperiseen opetukseen ja back office -hommat teen mieluimmin kotona.

Jokin kiinteä kahvipaikka olisi kiva tukikohta. Nyt on tilainen neljännessä kerroksessa. Toivottavasti jatkossa vakiintuu jokin kotoisa paikka.


Nyt ei ole syövän välitarkistusta ennen kevättä, mutta jännitystä ilmassa silti. Ensi viikolla pitäisi selvitä, keille opettajille ei riitä hommia ensi lukuvuonna. Irtisanomisaika on puoli vuotta, joten syksyllä loppuvat hommat ensimmäisen jakson loppupuolella, jos arpa lankeaa.

Surua

Liisa-tätini nukkui pois tänä aamuna. Sisukas Liisa on nyt poissa. Hän oli syövän tuttu. Nyt hän saa levätä matkan vaivoista.

Liisa syntyi vuonna 1939. Isästään hän ei voinut muistaa mitään, koska tämä kaatui talvisodassa seuraavan vuoden maaliskuussa.

Mieleni on haikea. Puhuin viimeksi hänen kanssaan puhelimessa viime vuonna. Mukavaa, että viimeiseksi muistokseni jää hänen reipas äänensä.

Liisa on kuulunut omaan lapsuuteeni. Hän asui Porissa perheineen. Olin lapsena mummolassa Porissa ja tapasin häntä myös kyläilyjen yhteydessä. Aikuisena kontakteja on ollut harvemmin.

Vanhempien polvien poistuessa kosketukset lapsuuteen katoavat ja jäävät muistoiksi. Kun aikaa kuluu ja meidän nuorempienkin aika koittaa, mennyt ei elä enää edes muistoissa. Valokuvat jäävät, mutta yhä harvemmalle ne kertovat mitään.

Sellainen on elämän kulku.


Kuvassa oleva maalaukseni on vuodelta 2013. 

Vauhtia ja neuroilua

Vipinää, vipinää. Kävin koulun jälkeen Itiksessä ostamassa läppärille vakuutuspaketin, joka sisältää kolmeksi vuodeksi puhelinneuvontapalvelun ja jonka pitäisi säästää hermoja.

Kävin samalla katselemassa Gigantissa konetta, jolla voisin siivota partaani. Oli tietenkin runsaudenpulaa ja juuri se malli, joka olisi kiinnostanut, oli lopussa. Tarjolla on yhdistelmälaitteita, joilla voi myös ajaa tukkaa, sekä pelkästään parran trimmaukseen tarkoitettuja aparaatteja. Joissakin oli pituussäätö millistä senttiin ja joissakin enemmän. Vaikea arvioida mikä olisi tarve. Entä jos haluan Hemingway -parran?

Lähdössä pariterapiaan ja sitten kylään. Nämä varhaiset aamuherätykset ottavat lujille.

Tunnistan itsessäni uupumuksen merkkejä, joiden toivon olevan tilapäisestä vauhdista johtuvia. Eilen töppäilin liikenteessä oudon paljon. Pikkuisen neurovaivakin pilkahtelee.

Huilaa mies!

Historiakin muuttuu

Meille on kerrottu, että kuningas Eerik tuli piispa Henrikin kanssa Ruotsista Suomeen toteuttamaan ensimmäisen ristiretken. Väkeä käännytettiin kristinuskoon ja pikkuhiljaa Suomesta tuli osa Ruotsia.
Henrik jäi Suomen piispaksi kunnen Lalli tappoi hänet Köyliöjärven jäällä.

Nykykäsityksen mukaan tuollaista retkeä ei ole koskaan tehty. Korkeintaan jokin pienehkö ryöstöretki. Ruotsalaiset lähteet eivät tunne tällaista retkeä. Eivät suomalaisetkaan. Ainoa osoitus on yli sata vuotta myöhemmin sepitetty legenda, johon on aikaisemmin uskottu. Eerikin väitetään olleen pyhimys, mutta paavin asiakirjat eivät tunne tällaisen myöntämistä niin kuin pitäisi. Eräs Eerikin jälkeläinen Knuut alkoi rakentaa pyhimystarinaa Eerikille, koska tästä olisi hyötyä hänen omalle uralleen. Henrikin jäännöksiksi oletettuja luita on olemassa, joten mahdollisesti sellainen henkilö on ollut olemassa. Lallinkaan olemassaolosta ei ole varmuutta. Saattaa olla sepitettä.

Tarinalle ensimmäisestä ristiretkestä on saattanut olla tilausta jonkinlaisena siirtomaaherruuden siemenenä, kun Suomesta on rakennettu omaa kansakuntaa.

Kekkonen kiitti Leniniä Suomen itsenäisyydestä, koska eihän Neuvostoliiton sopinut olettaa eväävän mitään Leninin antamaa.

Sisällissodan totuus oli pitkään valkoiseksi värittynyttä, koska punaisen puolen lähteitä ei ollut tutkittu kunnolla. Sekin totuus on eheytynyt, kun valtio on rahoittanut laajempaa tutkimusta. Professori Ylikankaan mukaan nimen sisällissota käyttö on ilmeisesti lisääntynyt ja kyseisen sodan aiheuttamat traumat mahdollisesti lieventyneet.

Minkähänlaisten totuuksien romuttumisia tulemme vielä näkemään.

Kieliä helposti?

Netissä on kielenoppimispalvelu, joko kuulostaa hyvältä. Vaimoni opetteli Worddiven avulla italiaa ja pystyi ostamaan Roomassa silmälasipokat itselleen paikallisella kielellä. Täytyy sen tehokasta olla, koska hän pyöritti vain ilmaiskurssia, jolla sai kokeilla palvelua.

Kirjauduin itsekin palveluun ja olen alkanut harjoitella ranskaa. Alku tuntuu helpolta ja kannustavalta. Vähän kuin palaisi Tetristä tai jotain muuta simppeliä nettipeliä.

Varsinaiset kurssit maksavat noin kahdeksan euroa kappaleelta. Kuvio tuntuu minusta viisaalta. Perushinta on edullinen ja kurssit ovat helposti ulottuvilla. Muutakin voisi olla netissä tarjolla tällä periaatteella.

Leppoistaja tarvitsi syövän

Olen kirjoittanut paljon downshiftauksesta blogiini Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista. Ristiriitainen otsikko on minulle totta, sillä vaikka elämän rauhoittamiseen ei suuria älynväläyksiä tarvita, sen todeksi muuttaminen on ollut minulle hyvin haastavaa. Blogini luultavasti todistaa, että olen ajatellut aihetta paljon, mutta oppinut vähän.

Tarvittiin syöpä.

Nyt olen joten kuten onnistunut kääntämään aivoni sellaiseen asentoon, että hoidan työni, kävelen muutaman kerran viikossa ja sitten en tee mitään päällekäyvää. Kaikenlaista toki puuhailen, mutta se on enimmäkseen sellaista, että on samantekevää, tuleeko homma tehtyä tänä iltana vai myöhemmin.

Varmaan voisin lukea enemmän ja toimia vähemmän. Kun olen jonkun matkaa lukenut jotakin, mielenkiintoistakin, alkavat sormet poltella. Kohta tartun läppäriini. Tässä lienee jotakin geeneihin rakennettua.

Jossakin psyykeni rakenteissa on sellainen piirre, että tekemisieni pitäisi tuottaa tuloksia. Voi olla, että yhteiskunnan kilpailua korostavalla eetoksella on vaikutuksensa. Tunnen onnistuneeni ainakin tilapäisesti tinkimään noista tulospaineista. Jos jotakin syntyy, hyvä, mutta maailma ei kaadu, vaikka ei syntyisikään. Projekti "Tulevaisuuden lasten puolesta" taitaa jäädä tällaiseksi. Voi olla, että tässä tapauksessa kaikenlaista tapahtuu, mutta oman roponi merkitys siinä kuviossa on merkityksetön.

Ein sanominen on edelleen hankalaa. Nyt on muutamaan päivään päässyt luikahtanut kovasti kanssakäymistä, mutta kun se on mukavaa, ehkä siitä selvitään. Yritän henkäistä väleissä.

Politiikkaa ja sosiaalista elämää

Vilkas päivä. Päivän tilaisuus oli salamyhkäiseltä vaikuttavassa paikassa. Arkadia Bookshopin kellarissa oli useita huoneita, joissa oli oleskelutiloja. Hyllyissä ja pahvilaatikoissa erilaista kirjallisuutta.

Tilaisuus ei varmaan ollut ensisijaisesti Riku Eskelisen kampanjointia eduskuntaan, sillä suurin osa läsnäolijoista oli ulkomaalaisia. Useimmat varmaankin Suomessa olevia ukrainalaisia, jokunen suomalainen ja mahdollisesti venäläinen.

Käytössä ollut tila ei ollut erityisen suuri ja istumapaikat oli kutakuinkin miehitetty. Vanha tiiliseinä loi hieman salaperäistä tunnelmaa.

Palaan myöhemmin tilaisuuden sisältöön. Yritän saada videotakin näkyviin. Tilaisuudessa tapahtui yllättävä episodi, mutta siitäkin myöhemmin.

Saimme uusia näkökulmia poliittisesti hankalaan Ukrainan tilanteeseen. Tässä Iltalehden juttu tapahtumasta.

Illalla saimme vieraita. Oli mukava tavata unkarilaisia ystäviämme. S:n tapasimme viimeksi syksyllä Unkarissa kuten hänen vanhemman poikansa ja tämän vaimon. Nyt oli mukana myös S:n puoliso J, jonka olemme tavanneet edellisen kerran 80-luvulla.

Eilen olimme Espoossa tapaamassa vanhoja ystäviä. Muistelimme kymmenen vuoden takaista hiihtoloma-aikaa, jolloin olin viettämässä sapattia Kreikassa. Kahden muun pariskunnan miehet olivat luonani viettämässä lomaa. Kävimme silloin Olympiassa ja Delfoissa. Katsoimme muutaman diakuvan ja videokoosteen aiheesta.

Ukraine, Russia and Finland seeking peace! - kiinnostava tilaisuus tänään

Tänään on stadissa kiinnostava tapahtuma:

Ukraine, Russia and Finland seeking peace!

Puhujina ovat

• Denis Pertsev,  Suomen Ukraina -yhdistyksen vetäjä 
• Besarion Gugushvili, Georgian entinen pääministeri
• Ksenia Vakhrusheva, venäläinen oppositioaktivisti. Yabloko -puolue
• Antti Pentikäinen, Kirkon Ulkomaanavun toiminnan johtaja, rauhanneuvotteluasiantuntija

Juontajana toimii Keskustan kansanedustajaehdokas Riku Eskelinen

Tilaisuus vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Aihe on erittäin ajankohtainen, eikä vähiten eilisien Venäjällä tapahtuneen surullisen tapauksen jälkeen.

En tiedä, millainen foorumi järjestää tilaisuuden, mutta se saattaa liittyä jollakin tavoin Riku Eskelisen kampanjointiin. 

Riku on minusta kiinnostava ehdokas, koska hän on kovan luokan ammattilainen ympäristöasioissa. Hän toimii johtajana EKOenergiaverkostossa. Se on minulle - evakon ja sotaorvon pojalle - huonompi puoli, että hän ei ole Nato -myönteinen. En minäkään haluaisi leimautua Nato-intoilijaksi, mutta sukuni sotakokemukset saavat minut suhtautumaan asiaan pragmaattisesti. En ole sataprosenttisen varma kannastani, mutta hyvin varteenotettavana vaihtoehtona sitä pidän.

Tilaisuus on klo 15 Arkadia International Bookshopissa. Osoite on Nervanderinkatu 11.

Aiomme osallistua vaimoni kanssa. Aiheesta lisää myöhemmin. 

Video "Helsingin lääketieteen kummit"

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varainhankinnan esittelyvideo on nyt vapaasti esitettävisä. Se on nähtävissä myös kahdessa osassa, yksi osa käsittelee tutkimusta ja toinen kummeja. Tässä alla kummien osuus, jossa minullakin on pieni rooli. Video on noin kahden ja puolen minuutin pituinen.

Arjen avuliaisuutta ja kompastelua

Eilen koin mukavan arkista avuliaisuutta osoittavan tilanteen. Lähestyin koulua Junailijankujaa pitkin. Se jatkuu pääkirjaston ja Akavan välin jälkeen siltana, joka johtaa Rautatieläisenkadun yli koulun kulmalle. Sillan vedenpoisto oli ilmeisesti tukkeutunut ja silta lainehti vettiä. Normaalisti tämä ei ole ongelma, koska kirjaston luota pääsee alas Rautatieläisenkadulle, mutta nyt se reitti on ollut suljettuna Akavatalon remontin vuoksi. Aikaisemmin selvitin tieni tallaamalla vinossa sillan reunuspalkkia pitkin kädet tiukasti kaiteessa. Nyt katsahdin Akavan työmaalla Parviaisen nosturin kopissa olevaa kuljettajaa ja tämä huiskaisi portaisiin päin. Niinpä alitin aitausnauhan ja menin kuivin jaloin koululle.

Yllä mainittu tuo mieleen samantapaisen kokemuksen vuosia sitten, kun olin nousemassa liukuportaissa ylöspäin Pasilan asemalla. Jostakin syystä aloin kallistua taaksepäin. Ohikulkija työnsi minut ohi mennen pystyyn oikealla kädellään ja jatkoi matkaansa mitään sanomatta. Varmaan kiitoksia huutelin perään. Että tällaista konstailematonta avuliaisuutta.

Opiskelijat olivat vauhdissa tänään ja tekivät neuvottelukuvauksia iPadeilla. Sellaiseen ongelmaan törmättiin, että oppimisalustamme ei hyväksy kovin isoja tiedostoja ja siitä tai muusta syystä eräs pari ei saanut tallennetuksi videotaan järjestelmään. Toinen pari onnistui, kun tallensi sen huomattavasti kevyemmällä resoluutiolla. Sekään ei auttanut, koska katsomiseen olisi tarvittu Quicktime, eikä sitä ole asennettuna opettajien koneisiin luokissa. Sen asennus taas ei onnistu ilman järeämpiä valtuuksia.
Yksi pari sai siirretyksi videonsa pilveen Google Driveen. Se ehdittiin todeta, että sieltä videon katsominen onnistuu. Siinä siis ratkaisumme. Kompastellen eteenpäin.

Mielenkiintoinen vaihe

Tänään alkaa mielenkiintoinen vaihe toisella kurssillani. Opiskelijaparit tekevät myyntineuvotteluharjoituksen, joka kuvataan iPadeilla. Kuvaus tallennetaan suoraan koulun oppimisalustaan (Itslearning). Kätevää, kun ei tarvita erillisiä tiedonsiirtoja. Toteutukset voidaan sitten katsoa yhdessä videotykin avulla. Ehkä järjestän vielä niin, että opiskelijaparit saavat kukin tehdä vertaisarvion jonkin toisen ryhmän toteutuksesta.

Taivaallinen Beethovenin yhdeksäs

On niin väsyttänyt kovin, että olen pystynyt suomaan itselleni rentoutumisen kuuntelemalla yhtä mielimusiikkiani eli Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa Youtubesta. Mikäs oli nauttiessa, kun läheisin ihminen köllötteli kainalossa. Berliinin filharmonikot soittavat. Claudio Abbado johtaa kuin ylhäisenä näkyjen vallassa. Ihmisäänet ovat Ruotsin radion kuoron ja Eric Ericsonin kamarikuoron sekä muutaman solistin.

Tuo teos on monumentaalisen vaikuttava. Se taitaa olla utopia, koska Beethoven kuvaa jotakin, jota ei ollut silloin maan päällä eikä ole vieläkään. Mitä muuta voi sanoa, kun lopussa lauletaan

"Alle Menschen werden Brüder".  Tämä Ode an die Freude on ollut hyvä valinta Euroopan Unionin tunnusmusiikiksi.

Ehkä näin utopistisen ilon ylistysmusiikin säveltäjäksi tarvitaankin rujo, ristiriitainen ja sairas mies, joka sävelsi teoksen aivan elämänsä lopussa. Kuuro ja naisten hylkimä mies. Beethoven oli elämän opettama. Aikoinaan hän oli Napoleonia ihaillessaan säveltänyt kolmannen sinfoniansa eli Emperorin, mutta sitten kokenut Wienin kurjat olot kyseisen sotaherran toiminnan tuloksena. Nyt oli Wien taas vapaa ranskalaisjoukoista.

En ymmärrä juuri mitään musiikin teoriasta, mutta nuotteja osaan lukea, kun olen pianoa soittanut. Teos kuulostaa korvissani goottikirkon rakentamiselta. Alussa erilaiset viitteet pilkahtelevat ja vihjaavat tulevaa suuruutta eli lopun kliimaksia. Sitten perusrakenteet alkavat jännittyä kuin kirkon holvit. Eivät paljasta tulevaa pääteemaa, mutta luovat purkautumatonta energiamassaa jotenkin negaatiofraasien kautta.

On hienoa, että Beethoven valitsi tärkeimpään osaan ihmisäänen ja muistaakseni tarkoituksella. Tekisi mieli ajatella, että tässä on Beethovenin näky Taivaasta. Silloin pääinstrumenteiksi sopivat ihmiset, Jumalan omaksi kuvakseen luomat.

Mukava päivä

Väsytti aamulla armottomasti, vaikka nukuin ihan kohtuullisen yön. Siitä se sitten lähti kuitenkin.

Sain miellyttävää palautetta parilta opiskelijalta. Toinen kiitteli kurssini asiapitoisuutta ja sitä, että on mukava tulla tunnille. Toinen sanoi, että asiat tuntuvat selviltä, kun selitän. Mukava kuulla.

Sain tänään ajatuksen videoiden käyttämisessä keväisilla Taide ja kulttuuri-kursseillani. Haasteina on, että nuorilta opiskelijoilta jäävät kurssit helposti kesken ja niitä on työläs paikata jälkeepäin. Minulla on kahdeksan yhden opintoviikon kurssia rinnakkain. Opiskelijahallinto on rankka tällaisessa.

Kun nyt olen saanut selville miten helposti videoita voi tuottaa koulumme oppimisalustalle, ajatukseni on, että kuvaan ohjausvideoita kurssitehtävistä ja muista kurssijärjestelystä. Jos opiskelijat eivät ole tunneilla, joilla kyseisiä asioita esitellään, he voivat saada tiedot kirjallisten versioiden lisäksi suullisesti videoilla. Toivon, että tämä auttaisi pysymistä kurssilla mukana. Se voisi myös auttaa minua pysymään tolkuissani rankalla jaksolla.

Törmäsin eilen netissä Smokahontas -ilmiöön, josta en tiennyt mitään. Ihmettelin miten amerikkalaisen tuntuinen nuori neito videolla Girl Speaks 20 Languages voi osata niin täydellistä suomea. Hänen videoillaa Youtubessa on ollut miljoonia katsojia. Tuomas Enbuske oli kutsunut Smokahontaksen ohjelmaansa ja käy ilmi, että hän on ollut töissä kaupan kassassa ja tehnyt huvikseen videoita Youtubeen. Itsekin on hämmästynyt niiden suosiota. Enbuske on tikahtua päivitellessään Pohjanmaalta kotoisin olevan Sara Maria Forsbergin lahjakkuutta.

Sara Maria osaa matkia kieliä hämmästyttävän uskottavasti ilman, että osaisi niitä kaikkia oikeasti. Hän on ilmeisen lahjakas imitaattori ja erittäin kehittynyt musikaalisesti. Nyt hän asuu Kaliforniassa, toimii sisällön tuottajana, esiintyjänä ja keskusteluohjelmien juontajana. Hän osallistuu elokuvakuvauksiin ja on tehnyt levytyssopimuksen.

Nuorisotutkimusten mukaan osa nuorista haluaa kuuluisuuksiksi eikä kai ole niin väliä, millä tavoin. Sara Maria on esimerkki siitä, miten Internet mahdollistaa hämmästyttäviä ilmiöitä. Jos osaa tuottaa nettiin jotakin, mikä saa ihmiset innostumaan jakamaan sisältöjä Facebookissa, tällainen epidemiailmiö on mahdollinen. Helppoa se ei ole.

Epidemiailmiö onnistunee parhaiten, jos osaa tuottaa jotakin hämmästyttävää ja huvittavaa kuten Sara Maria. Aloittamastani Tulevaisuuden lasten puolesta -kampanjasta ei ole epidemiaa syntynyt.

Video "Kukkaiskarnevaali ja maailmanpyörä"

Meluisaa aikaa tuntui olevan Nizzan talvi. Säädin tämän videon äänen pienelle, että sitä kestää kuunnella.  Kukkalavetteja, valtavia ilmapalloja, ratsastajia, hirmuötökkä jne.

iPad - bad vai ei?

Minulla on iPad lainassa töistä. Teen ensi kertaa blogipostausta sellaisella. Kirjoittaminen tuntuu kömpelöltä, koska osaan käyttää kunnon näppäimistöllä kymmensormijärjestelmää. Kätevä laite tämä silti on. Valokuvaus ja videointi sujuvat todella helposti. Laadukasta jälkeäkin syntyy.

Annan kurssilaiseni videoida myyntineuvotteluharjoituksia tällaisilla. Ne kuvataan suoraan oppimisjärjestelmämme blogiin ja talletetaan sinne. Todella kätevää.

Täytin tänään osa-aikaeläkehakemukseni ja jätin sen hallintoon katsottavaksi.

Video "Nizzan Vanhassa kaupungissa" eli "Lumoava auringonlasku"

Tässä on video Nizzan matkan tiistain tapahtumista. Piipahdamme ensin Valottumassa, sitten pörrään Nizzan Vanhan kaupunginsokkeloissa kunnes tulen meren rantaan sopivasti ihailemaan lumoavaa auringonlaskua. Lopuksi palaan majapaikkaan oudon siniseksi valaistun Massenan aukion kautta. Ihmiset näyttävät alieneilta.

Paluumatkan kuvia

Kyllä väsytti tänään. Jäi yö niin lyhyeksi.

Harmittaa, kun HSL on muuttanut lippusysteeminsä sellaiseksi, että kuukausilippua ei voi laittaa enää suoraveloitukseen tai vastaavaan. Tänään oli lippu vanhentunut ja tulin ajaneeksi pummilla. Automaatti näytti arvoa ja olin hieman hämilläni. Kuski kuitenkin huiskaisi eteenpäin. Ehkä ajatteli, etten tuki oviaukkoa. Palatessa varmistin kuskilta asian ja ummessa oli. Maksoin kertamaksun. Ostin sitten R-Kioskilta lisää aikaa ja myös tälle päivälle. Maksoin siis aamunkin tavallaan jälkikäteen, mutta olisin varmaan rapsun saanut, jos aamulla olisi ollut tarkastus. En tiedä, olisiko kuskilla ollut jonkinlainen veto-oikeus.

Tässä kuvasatoa eiliseltä paluumatkalta:

Nizzan kenttä rajautuu mereen.

Matkapäivä

Matkapäivä takana. Yhdentoista tienoissa lähdettiin Nizzan asunnosta ja äsken tulimme kotiin. Kööpenhaminan kautta SAS:n lennoilla. Kone laskeutui Seutulaan puoli yhdentoista tienoissa. Pitkä päivä ja ramaseehan se. Aamulla töihin yhdeksäksi.

Yhdyshenkilö tuli ottamaan meiltä asunnon vastaan. Pyysimme häntä tilaamaan meille taksin, mutta hän - suomalainen - sanoi, ettei hänen kielitaitonsa riitä. Kertoi, että Nizzassa on vähän takseja ja niitä on hankala saada. Neuvoi meidät bussipysäkille, josta pääsisimme ysikasiin, joka menee lentokentälle. Poikkeusreitti, koska rannassa on jokin happening. Pysäkille ei kuitenkaan ysikasia tullut.

Löysin saamiemme ohjeiden mukaan taksiaseman, mutta siellä oli vain yksi taksi, mutta ei kuljettajaa. Aioin etsiä kännykällä taksikeskuksen puhelinnumeron, mutta vaimo huomasi, että taksitolpassa oli numero. Soitin ja ranskaa puhuttiin. En oikein saanut tolkkua, mutta kohta tuli taksi. Hyppäsimme kyytiin. Kysyin hintaa. Enintään 35 euroa sanottiin. Olimme jo kentän kohdalla ja mittari näytti jotakin kympin ja kahden välillä. Sitten huomasin hänen laittaneen mittarin pois päältä. Perillä hinta oli - yllätys yllätys - 35 euroa. Matka ei ollut varmaan paljoa kymmentä kilometri enempää. Tullessa se oli neljä kymppiä. Miksikähän moinen kartelli saa toimia?

Kone lensi ensin Välimeren yllä Rivieran edessä itään.  Maisema oli huikea. Alla meri, vasemmalla ranta-asutus, sitten ylänkömaa ja niiden takana valkoiset alpit. Koneessa oli varustus, jota en ole ennen nähnyt. Istuinten yläpuolisille näyttöruuduille välittyi kuvaa koneesta alaspäin. Kun tulimme Kööpenhaminaan, ruuduilla oli lentäjien näkymä koneesta eteenpäin. Oli mukava seurata, miten kone laskeutui kiitoradalle.

Sain tehtyä koneissa ja välikentällä keskiviikosta videon.

Maalausta eteenpäin

Tein Valottuman näkymää eteenpäin. Editoin videon tiistain materiaalista. Katsotaan, saisinko sen huomenna nettiin. 

Video "Säpinää Nizzan keskustassa"

Onhan tämäkin jotakin. Sain julkaistuksi noin puolet tekemstästäni videosta. Toin alkuosan originaalivideot uudestaan iMovieen ja tein niistä klipit videoon, mutta eivät taaskaan toimineet. Mystistä on.

Applella on aika hyvä tukipuhelin. Täytynee ostaa sellaisen käyttöön oikeuttava paketti. Jospa sitten nämäkin ongelmat ratkeavat.

Hermot repee

Taitaa Segway jäädä kokeilematta. Taivas itkee ja itkee. Ulos ei ole asiaa.

iMovie koettelee hermoja. Olen kopioinut videot kamerasta läppärille. Tein maanantain aineistoista koosteen kokonaan uudelleen. Kaikki näytti olevan kunnossa. Käynnistin videon ja se lähti toimimaan. No ei ihan kaikki, sillä otsikot eivät olleet tarttuneet, paitsi pari vilahtavaa alustatekstiä.

Siirsin videon Youtubeen. Sinne ei kuitenkaan tullut kuin aivan loppupää. Kun sitten yritin katsoa videota uudestaan koneelta, iMovie inisi taas puuttuvast kamerasta. Kun sitten menin tutkimaan koostetta editointimuodossa, huomasin, että alkupää videoklipeistä oli muuttunut mustaksi. Niin myös vastaavat koneelle siirretyt alkuperäisaineistot. Miten niin kamera puuttuu?

Tämä on kuin yrittäisi saada jotakin vanhaa auton romiskoa kulkemaan. Ja välineiden pitäisi olla huippua, Sonyn hyvä viedokamera, iphone, Macbook ja iMovie.

Tässä asunnossa on tosin hidas Wi-Fi -yhteys. Voisiko se vaikuttaa jotenkin? Videoeditointi on kuitenkin ihan off line -hommaa.

Pitää varmaan siirtyä manuaaliharrastuksiin ja alkaa jatkaa Valottuman maalausta. Eläköön hakku, lapio ja muut pomminvarmat välineet!

Rakkautta ensi silmäyksellä

Tänään on sateinen päivä. Sopii minulle. Voin pitää lepopäivän ja kerätä voimia huomiselle paluumatkalle. Työviikkokin alkaa heti perään.

Tänään voisin käydä kokeilemassa Segwayta, tuota näppärän näköistä kaksipyöräistä ajoneuvoa. Rannan tuntumassa on paikka, josta pääsee mukaan ryhmäajelulle. Tällaisella vehkeellä ajateltiin aikoinaan ratkaista kaupunkien ruuhkaongelmat. Kumma, että käyttö tuntuu rajoittuneen turistihuviksi. Ehkä sen outous vieroksuttaa, pelottaakin.

Eilinen päivä oli antoisa. Kiitoksia kovasti H:lle ja J:lle, jotka kuljettivat meitä paikasta toisaan ja olivat päivän suunnitelleet. Oli mukava tutustua ja viettää aikaa yhdessä. H ja J ovat tehneet radikaalin ratkaisun. Heillä ei ole asuntoa Suomessa ollenkaan. He ovat asuneet täällä neljä-viisi vuotta ja tuntuvat viihtyvän.

Tämä viikko on ollut pieni raapaisu, mutta elämyksellinen. Ranskan Rivieran kaupungit ovat sykkivä helminauha Välimeren pohjoisrannalla. Selustassa maa ulottuu ylemmäksi ja tukee maaseutuna kaupunkimaista rannikkoa. Luonto näyttää eksoottiselta pohjoiseen maisemaan tottuneissa silmissä.
Tänne täytyy tulla uudestaan. Olisiko tämä rakkautta ensi silmäyksellä.

Kaupungilta löytyy maalauksellisia näkymiä. Siinäkin mielessä paikka kiehtoo.

Pittoreski taiteilijakylä Biot, lasinpuhaltamo sekä Légerin ja Renoirin museot

Tänään meillä oli hieno päivä. Täällä Provencessa asuva suomalaispariskunta vei meidät ensin paikkaan, jonka nimi on Biot. Se oli pittoreskin näköinen, kukkulalla könöttävä kylä. Kuljimme raitilla katselimme ympärillemme.

Siten ajoimme kukkulan juurelle, jossa on lasinpuhaltamo ja sen myymälä - LaVerrerie de Biot. Vieressä oli ravintola, jossa söimme lounaan.

Ajoimme sitten ei kovinkaan kauas, jossa on Légerin museo. Esillä on Legerin tekstiilejä ja maalauksia. Pidin Legerin yksinkertaisista teoksista, sellaisista, jotka eivät esitä mitään.

Kolmas kohteemme oli Cagnes sur Merissä sijaitseva Renoirin kotimuseo. Paikka on oikeastaa kartano tai miltei palatsi, jota ympäröi oliivipuutarha. Täällä Renoir vietti elämänsä ehtoon.
Vanhat oliivipuut olivat valokuvauksellisia. Talossa on aika vähän Renoirin maalauksia, joitakin kuitenkin. Tila on kukkulalla, josta on upea maisema Välimerelle.

Tervetuloa mukaan kuvamatkalle!

Léger

Renoir

Dyfy