Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 23. helmikuuta 2015

Matkapäivä


Matkapäivä takana. Yhdentoista tienoissa lähdettiin Nizzan asunnosta ja äsken tulimme kotiin. Kööpenhaminan kautta SAS:n lennoilla. Kone laskeutui Seutulaan puoli yhdentoista tienoissa. Pitkä päivä ja ramaseehan se. Aamulla töihin yhdeksäksi.

Yhdyshenkilö tuli ottamaan meiltä asunnon vastaan. Pyysimme häntä tilaamaan meille taksin, mutta hän - suomalainen - sanoi, ettei hänen kielitaitonsa riitä. Kertoi, että Nizzassa on vähän takseja ja niitä on hankala saada. Neuvoi meidät bussipysäkille, josta pääsisimme ysikasiin, joka menee lentokentälle. Poikkeusreitti, koska rannassa on jokin happening. Pysäkille ei kuitenkaan ysikasia tullut.

Löysin saamiemme ohjeiden mukaan taksiaseman, mutta siellä oli vain yksi taksi, mutta ei kuljettajaa. Aioin etsiä kännykällä taksikeskuksen puhelinnumeron, mutta vaimo huomasi, että taksitolpassa oli numero. Soitin ja ranskaa puhuttiin. En oikein saanut tolkkua, mutta kohta tuli taksi. Hyppäsimme kyytiin. Kysyin hintaa. Enintään 35 euroa sanottiin. Olimme jo kentän kohdalla ja mittari näytti jotakin kympin ja kahden välillä. Sitten huomasin hänen laittaneen mittarin pois päältä. Perillä hinta oli - yllätys yllätys - 35 euroa. Matka ei ollut varmaan paljoa kymmentä kilometri enempää. Tullessa se oli neljä kymppiä. Miksikähän moinen kartelli saa toimia?

Kone lensi ensin Välimeren yllä Rivieran edessä itään.  Maisema oli huikea. Alla meri, vasemmalla ranta-asutus, sitten ylänkömaa ja niiden takana valkoiset alpit. Koneessa oli varustus, jota en ole ennen nähnyt. Istuinten yläpuolisille näyttöruuduille välittyi kuvaa koneesta alaspäin. Kun tulimme Kööpenhaminaan, ruuduilla oli lentäjien näkymä koneesta eteenpäin. Oli mukava seurata, miten kone laskeutui kiitoradalle.

Sain tehtyä koneissa ja välikentällä keskiviikosta videon.



Ei kommentteja: