 |
| Kuva Gerd Altmann Pixabaystä |
Vaimolla oli jokin ongelma läppärinsä parissa. Pyysi apua ja nousin sohvalta tutkailemaan tilannetta. Jotakin apua pystyin antamaan, vaikka perusasia ei ratkennut.
Ajattelin tutkailla asiaa omalla koneellani, mutta ensin lähdin vessaan.
Palattuani olohuoneeseen, hämmästelin, kun en nähnyt omaa läppäriäni missään. Sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla sohvan edessä olevan Aalto-kärryn päällä. Ei ollut. Eikä näkynyt muuallakaan.
Ei näkynyt makuuhuoneessamme, ei kolmannessa huoneessamme. Ei myöskään vessassa.
Olin ymmälläni. Alkoi tuntua yliluonnolliselta. Miten läppäri voi noin kadota?
Olin olettanut, että olin käyttänyt läppäriä ennen apukeikkaa. Siinä tapauksessa se olisi ollut ilman muuta Alvarin päällä tai ehkä ruokapöydällä.
Läppärini viettää tavallisesti yönsäkin Alvarilla.
Mutta minähän olin vasta eläkeläisen aamun Hesari-vaiheessa. Olin jättänyt läppärin illalla makuuhuoneeseen sänkymme alle, koska latasin siitä kännykkääni.
Tämä episodi kertoo muistin luotettavuudesta. Oletin käyttäneeni läppäriä ja siten sen olisi pitänyt olla sohvan tai vaimoni pöydän lähettyvillä.
Toivottavasti en joudu koskaan todistajaksi oikeuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti