En jaksa kirjoittaa

 

Outoa, jaksan vähemmän kuin aikaisemmin tämän taudin aikana. Jaksoin välillä tehdä kohtuullisia kävelylenkkejä, mutta en enää. 

Tänään olen nukkunut monta kertaa, vaikka viime yö oli ihan kohtuullinen. 

Kävimme tänään apteekissa ja kaupassa. Olemme molemmat aivan uupuneita. 

Minulla kesken uusi postaus, josta tulee luultavasti kiinnostava ja samalla hauska. 

Päivitän blogiani voimieni mukaan.

Hän muistaa kaiken ja minä en mitään

 

Hajamieli saa Volvo-saagan päätökseen – toivottavasti.

Olen kertonut aikaisemmin huonosta onnestamme Etelä-Tirolissa. Automme hajosi ajokelvottomaksi ja hinattiin korjaamoon. Kunnostaminen olisi maksanut liikaa auton hintaan nähden.  Sairastuimme. Paja oli kolme päivää kiinni vuodenvaihteen vuoksi. Tapoimme aikaa hotellimajoituksessa ja voimme huonosti. 

Jätimme automme romutettavaksi. Emme jaksaneet matkustaa eteenpäin junakyydillä, koska olimme kipeitä, matkatavaroita oli liikaa ja vaimoni käyttää kyynärsauvoja. 

Tulimme taksilla perille. Se oli hyvä ratkaisu, mutta maksoi kultamunia. Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Joskus joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, jotta pääsee kiipelistä. Tämä oli pientä, kun paljon pahempaakin voi tapahtua. 

Sattui kuitenkin hankala juttu. Sain pajalta kasan papereita, joiden joukossa oli todistus automme tulevasta romuttamisesta. Sellainen tarvitaan Trafia varten. Olimme lähdössä taksilla korjaamolta. Tulin paperien kanssa korjaamon toimistosta ja panin ne jonnekin. Siis jonnekin, mutta minne?

Muistin antaneeni paperit vaimolleni, jolla pysyy tavarat tallessa. Väärin muistin. Kun tavarat irtoavat minun käsistäni, ne katoavat todellisuudestani. Kun Saara kulkee huushollissamme, hän rekisteröi kaiken, joka on jollakin tavoin ilmestynyt jonnekin. 

Minä havainnoin vain sen verran, etten kompastu mihinkään. Etsiessäni en yleensä löydä mitään. Kun kysyn Saaralta, hän usein kertoo oitis, missä tavara on. 

Hänellä on kuin automaattisesti päivittyvä kartta päässään. Myös liikenteessä hän muistaa maamerkkejä ja tietää intuitiivisesti mihin pitää kääntyä.

Ainakin tässä asiassa vastakohdat täydentävät toisiaan. 

Voin lohduttautua sillä, että Saara ja läppäri ovat aika hankala yhdistelmä. Kun tulee jokin pikku ongelma, hän hermostuu ja alkaa kenties huutaa. Minä en ole mikään nörtti, mutta pystyn usein auttamaan, kun rauhallisesti tutustun ongelmaan. 

Olen yrittänyt vuosikausia selittää hänelle, mitä tarkoittaa kansio tai pilvi. Kehnolla menestyksellä. 

Fabio Bertoldi on korjaamon pomon nimi. Nimessä on tuttu kaiku. Tuo mieleen säveltäjä Felix Mendelssohn-Bartholdyn. Tiedä vaikka Fabiokin soittaa vaikkapa huuliharppua tai haitaria. 

Fabio puhuu italiaa ja jonkin verran englantia, josta tosin luiskahtaa helposti äidinkieleensä. Saksaakin hän kenties osaa, koska Tirolissa puhutaan sitäkin. Minun saksan taitoni on lähempänä possusaksaa kuin hoch deutschia. Välillä turvauduimme Kuukkeliin. 

Nyt meidän piti saada Fabiolta kuva tai kopio romutustodistuksesta. Eräs pohjoisempana Italiassa asuva suomalainen enkeli on tarjonnut meille apua ja nyt sitä tarvittiin. Hän soitti Fabiolle ja kuuli, että meidän pitää itse pyytää todistusta. 

Hän kirjoitti meille valmiin tekstin italiaksi. Sain sen WhatsApp-tililleni. Viesti oli osoitettu signor Fabiolle. 

Yhtiön virallinen nimi on La Regionale S.n.c. di Bertoldi Guido & Figli. Löysin netistä puhelinnumeron, jonka arvelin liittyvän kännykkään. Lähetin viestin siihen WhatsAppin kautta. Hämmästyin, kun kännykkääni ilmestynyt kuva ei esittänyt Fabiota vaan jotakuta vanhempaa miestä. Ehkä hän on Guido tai Figli. Fabio lienee jommankumman poika. 

Ajattelin pyyntöni välittyvän kuitenkin käsiteltäväksi. 

Aivan äsken huomasin saaneeni paluupostia. Se oli pelkkä todistus ilman mitään saatetekstiä. No, mitäpä sitä vaivautumaan, kun en italiaa ymmärrä. Asia hoidettu. 

Certificato di rottamazione = rottakonetodistus?

Rottakone olisikin hauska nimi autoja paalaavalle koneelle. 

Aika hämärä tuo kuva on. 

Kenties joku virkailija joutuu tavailemaan tekstiä Kuukkelin avulla auki. 

Lykkyä hänelle. 

Toivottavasti eivät vaadi minulta käännöstä. 

Joutuisin näppylöimään pitkän tekstin Kuukkeliin ja toivomaan, että konekäännös kelpaa. 

Huh huh! Olipa seikkailu tämä Volvo-sekoilu. 

Arrivederci

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #romutus #autokorjaamo #trafi #volvo 

Laupias taksimies ja muita enkeleitä

 

Image by Rasor from Pixabay

Vietämme hidasta toipilaselämää ja odottelemme voimiemme palaamista. Tietääkseni koronasta on jäänyt joillekin pysyviä oireita. Ei voi välttyä ajatukselta, että olemmeko mekin saaneet jonkun tuomiopäivän tartunnan, joka jättää meidät tällaisiksi. 

Jaksamme jonkin aikaa reipastella ja sitten on levättävä. 

Minä olen ollut aina tiedonhaluinen, mutta nyt huomaan kaihtavani pitkiä artikkeleita. Tunnen, etten jaksa. 

Muistoja syöpäajoiltani. 

Olin toipunut lymfoomasta ja palannut töihin. Aloin tuntea väsymystä. Muistin ajalta ennen lymfooman toteamista, että olin ollut kovin väsynyt. Kokemuksesta viisastuneena turvauduin työterveyteen. Lääkäri lähetti minut laajaan verikokeeseen. Kun sitten hänen kanssaan keskusteltiin tuloksista, hän tunnusti, ettei osaa tulkita niitä ja kirjoitti lähetteen Meikkuun. 

En muista mitä tutkimuksia tehtiin, mutta olin jonakin päivänä monta tuntia sairaalassa. Minulla oli taidekurssi illalla ja suunnittelin meneväni sinne. Samoin ajattelin pitäväni tuntini Pasilassa seuraavana päivänä. 

Kävi niin, että minulle kerrottiin sairastavani leukemiaa ja jääväni sairaalaan. 

Myöhemmin kuulin, että ilman hoitoa minulla olisi ollut ehkä kuukausi tai pari elinaikaa jäljellä.

Soitin Saaralle ja kerroin asiasta. Sen jälkeen hän oli huutanut tuskaansa kotonamme Herttoniemessä niin, että naapuri tuli kysymään, mitä on tapahtunut. Yhdessä sitten purkivat tilannetta. 

Talossa oli erityisen hyvä henki. Sana kiiri ja talon enkelit kukin vuorollaan kävi kaupassa, toi ostokset ja kuitin. 

Kerran sairaalassa ollessani tunsin lievää vaikeutta saada hengitetyksi. Mietin, onko tämä jotakin vai eikö ole. 

Sain pian viikset. Sitten taju katosi. Seuraavista tapahtumista en muista mitään. Olin saanut kuonokopan ja myöhemmin isomman. Olin kuulemma välillä käynyt tajuissani. Kerran olin sanonut Saaralle, että "olet rakas". Häntä kehotettiin maadoittamaan minua pitämällä jaloistani kiinni. 

Teho-osastolta tuli kaksi lääkäriä, nuorempi ja vanhempi. Olin tullut hetkeksi tajuihini ja sanonut nuoremmalle, että "konsultoi vanhempaa". 

Minut vietiin teho-osastolle. Mitä siellä tapahtui? En muista. 

Saaraa kehotettu lähtemään kotiin. Kun hän oli tullut pääovesta, hän oli rojahtanut asfaltille itkemään ja parkumaan. Joku taksimies oli tullut kysymään, mikä hätänä. Saara pyysi häntä viemään hänet kotiin. 

Autossa Saara oli kertonut tapahtuneesta. Kuski oli kysynyt, onko kotona ketään.  Kun kuuli, ettei ole, sanoi, ettei vie Saaraa sinne ja kysynyt olisiko jotakin ystävää, jonka luokse hän voisi viedä.  Taximies soitti sitten Lissulle, joka asui Kalasatamassa. Lissu tuli alas vastaan, taksimies halasi Saaraa, ei ottanut maksua ja toivotti Jumalan siunausta. 

Minut oli palautettu osastolle seuraavana iltana. En ollut ilmeisesti silloin vielä herännyt. Minulla oli iso aukko muistissani. Vasta muiden puheista minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä oli tapahtunut. 

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #läääkäri #taksi #suru #väsymys #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #trevignano

Olisinko valmis kuolemaan sodassa, vaikka voittaminen olisi epätodennäköista?

 

Yrjö Jylhäsaari


Nyt on ensimmäinen kerta muistini aikana, kun sodan uhka tuntuu luissa ja ytimissä.

Minä en ikäni puolesta kelpaisi kuin siltavahdiksi, jos siihenkään.

Jos olisin 36-vuotias ja kaikki viisi lasta kotona, tilanne olisi samanlainen kuin äitini isällä Yrjö Jylhäsaarella, jolle tavisodan sytyttyä joku mies toi kutsun ja pian hän lähti.

Olen joskus kuvitellut, miltä hänestä tuntui, kun hyvin varustautunut jättiläisvaltio hyökkäsi pienen ja heikon Suomen kimppuun. 

Tuollaisessa tilanteessa lähteminen tuntuisi vastenmieliseltä, koska sota on aivan järjetöntä toimintaa. Kuolla nyt siksi, että joku hirmuhallitsija haluaa tehda maastaan vielä mahtavamman. Varmasti pelkäisin. 

Ei ole kuitenkaan kahta sanaa ettenkö lähtisi. Velvollisuus, isänmaan vapaus ja sukulaisten esimerkki johdattaisivat minut rintamalle. 

Olen reservin luutnantti ja joutuisin vaativiin tehtäviin, joihin kykyni eivät ehkää riittäisi. Veisikö pelko hermot niin, että karkaisin paniikissa. Mentävä kuitenkin olisi. Omasta selviytymisestään rintamalla ei voi tietää kuin vasta tositoimissa, 

Jos sota syttyisi nyt, joutuisin pelkäämään poikieni, lankojeni ja vanhimpien lapsenlapsieni puolesta. Olisi kauheaa joutua saattamaan läheisiään maan poveen.

Isäni kaksi veljeä taistelivat ja kolme siskoa palvelivat lottina jatkosodassa. Kaikki palasivat. Isoisäni Yrjö ei palannut elävänä talvisodasta. Hän kärsi kaikki sotien vaivat konekivääriryhmän jäsenenä. Sallan suunnalla pakkanen oli hirmuinen.

Viipurinlahden oltiin ajateltu suojaavan venäläisten hyökkäykseltä, koska jään ei katsottu kestävän.  Suomalaisilla oli tästä syystä aika kevyt miehitys omalla puolellaan Viipurinlahtea. Heikko jää ei venäläisiä kuitenkaan pidätellyt. He tulivat. Stalinia ei kiinnostanut sotilaidensa "työturvallisuus".  Jos meri vei osan joukoista ja materiaalista, niin mitä siitä. 

Venäläiset saivat sillanpääaseman Säkkijärven Vilajoelta, jossa kulki Helsingin ja Viipurin välinen maantie. Sitä pitkin venäläiset olisivat voineet edetä Helsinkiin ja/tai Viipurin suuntaan suomalaisjoukkojen selustaan. Tilanne oli hyvin vaarallinen.  

Vilajoelle alettiin haalia lisäjoukkoja. Ruotsalaiset vapaaehtoiset tulivat korvaamaan osan suomalaisista, joita vapautui lähetettäväksi hätiin Vilajoelle.  

Isoisäni lähti muiden mukana torjumaan venäläisiä jään ylittäjiä Vilajoelle. Tilanne oli siellä kaoottinen. Käskysuhteistakaan ei aina ollut selvyyttä.

Nyt tiedämme, ettei sotaa ollut montaa päivää jäljellä. 

On jännä sattuma, että tuleva anoppini teki ruokaa sotilaillen aika lähellä Vilajokea. Hän ilmeisesti kulki Vilajoen kautta joko ennen tai jälkeen isoisäni taistelua. 

Anoppini oli kylmähermoinen ihminen, mutta taistelut kävivät niin kuumiksi, että hän kysyi kapteenilta lupaa päästä pois. Vastaus kuului, että kun tänne on tultu, täältä ei lähdetä.

Isoisäni ei kokenut aseiden hiljenemistä. Hän kuoli 11,3,1940 eli kahta päivää ennen aselepoa. Hänet ehdittiin kuljettamaan Haminaan kenttäsairaalaan, jossa hänen elämänliekkinsä sammui. 

Olen kerran käynyt siinä niemessä, jossa isoisni ilmeisesti haavoittui kuolettavasti. Niemi oli kasvanut niin umpeen, ettei menneistä maisemista saanut tolkkua. Oli vain tieto siitä, täällä jossakin tapahtui tuo suvulleni traaginen osuma.

Tiedonkulku oli heikkoa. Sota loppui ja isää odotettiin kotiin. Eräänä päivänä mummoni lähetti tulevan äitini Railin kipaisemaan kaupassa. Hän tapasi siellä postinkantajan,
 jolta kysyi, onko heille mitään.

On, mutta tuon itse, kuului vastaus.  

Äitini palasi kotiin, jossa arvattiin, mitä on tulossa. 

Tekin arvaatte. 

Isoisäni lepää Keski-Porin kirkon sankarihautausmaalla,

Leski ja viisi sotaorpoa. Äitini oikealla. 

Rankkojen sotakokemusten vaikutukset saattavat periytyä seuraaviin sukupolviin. 

Tuo on meille menneisyyttä. Ukrainalle se on tätä päivää. 

Slava Ukraini!

Otsikon kysymykseen vastaan, että ainakin isoisäni oli valmis.

Sota on hirveä asia. Kaikki mitä rintamalla ja kotirintamalla tapahtuu ei todellakaan ole jaloa eikä kaunista. 

Siksi rauhaan pääseminen olisi kallisarvoista. 

Ukrainan tilanne on kauhistuttava, Vastustajana oleva sotarikollisvaltio ja epäluotettavaksi osoittautunut kumppani mukamas neuvottelevat rauhasta ja samalla yrittävät kahmia itselleen Ukrainalta niin paljon kuin irtoaa. 

Tämä on uskomattoman härskiä ja moraalitonta.

Euroopan unionin pitäisi nopeasti nousta tosissaan Ukrainan rinnalle laittamaan Trumpia kuriin, mutta koska se on unioni eikä liittovaltio, päätöksenteko on toivottaman hidasta. Nato on nyt Trumpin äkkikäännöksen vuoksi rampa ankka. 

Lopuksi jotakin aivan muuta. 

Olimme ravintolassa lounaalla tänään. Taustalla soi jotakin tyhjänpäiväistä ja jatsahtavaa plinketjplom, joka kuulosti melkein hissimusiikilta. Hämmästyimme, kun plinketi alkoi yhtäkkiä soittaa tuttua Bachin säveltämää virttä "Oi rakkain Jeesukseni ...". Ei se edeltävä mitään hartausmusiikkia ollut ja jos oli, jäi kyllä meiltä huomaamatta. 

#sota #ukraina #talvisota #jatkosota #ravintola #lounas #leski #sotaorpo #sotaleski #rauha #kuolema #kaatuminen #kenttäsairaala

Välähdyksiä tämänhetkiseltä kotikylältämme

1300-luvulta juontuvan Katariinan kirkon moni-ilmeistä tiiliseinää. Onkohan kukin muurari käyttänyt paikkaukseen sitä tavaraa, jota on saatavissa tai sitä, jota huvittaa käyttää?

Huomasin vasta äsken Jeesuksen kasvot tuossa edessä. 

Aika, luonto ja erilaiset toimet ovat synnyttäneet

 tällaisen kokonaisuuden.

Ajan patinaa.

Ajan patinaa ja ajanmukaistus.

Teema 

,,, ja sen muunnelma.

Aitoa italialaista "metripizzaa".

Ranskassa alennusmyyntien aikaa toistuu joka puolella teksti "soldes". Tuossa ikkunassa lukee "saldi". Oletettavasti merkitys on sama. 

Luulin, että tämä on jokin media-alan koulu, mutta se onkin yläaste tai jotakin sinnepäin.

 #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #historia #trevignano

Hapankaalin voimin halki Euroopan Trevignano Romanoon?

 

Enkelimme saapuivat toissapäivänä ja seisovat tässä uskollisen Vadelmamme edessä. Auto oli toiminut erinomaisesti. Automaattivaihde ei ollut vikuroinut kertaakaan.  

Kun avasin autonoven, hämmästyin. Oli kuin olisin kurkannut uuteen autoon. Timo opettaa työkseen autonkorjausta ja opiskelijat olivat tehneet harjoitustyönään yhtä ja toista Mersullemme. 

Automme ei ajautunut itsekseen Turusta Timolle ja Tainalle Helsinkiin. Eräs toinen ystäväenkelipari, Katri ja Juho, oli tuonut tuon moottoroidun viestiesineen hyvää hyvyyttään ensimmäiselle etapille.  He ajoivat laivaan Vuosaaressa, laivasta Tallinnassa js jatkoivat Baltian maiden läpi Puolaan. Alkumatka sujui vauhdikkaasti ja jatkui samalla tavalla Tšekin ja Itävallan kautta kohti Italiaa, jossa he hidastivat vauhtia ja muuttuivat turisteiksi. Lähtiessään he olivat pakanneet kunnon lastin hapankaalia sekä puolukka- ja mustaherukkahilloa.  Josko näillä eväillä?

Ehkä muistatte, että vaimollani on erityisesti korvaa auton ääntelyille eli hurinoille, marinoille,  surinoille, läpsyttelyille ja ties mille. Minulla taas on taipumus olla korvaa lotkauttamatta ja vaimoni korvien lupsutteluja vaimentamaan minulla ei ole hermostollisia yhteyksiä. Hermostuneista yhteyksistä on parempi olla puhumatta. 

Vaimollani on tapana tällaisissa tilanteissa äänittää luuriin niitä huolestuttavia vinkunoita ja muita ääniaaltojen tuomia.  Sitten hän lähettää saaliin superautomiesveljelleni ja saa keskusteluterapiaa murheeseensa. 

Enkelimme ovat lunki pariskunta, mutta Puolassa heilläkin oli korviin kantautuvia huolenaiheita. Uskon Tainan sallivan, että annan hänen itsensä kertoa. Tässä ote hänen fb-tarinastaan:

Saara ja Heikki jättivät tämän auton kotiin alunperin siksi, että voimansiirrossa oli vika, jota kyllä korjattiin, mutta se ei poistunut, vaan ilmaantui aika ajoin. Tässä kun olen minäkin yli 35 vuotta autoinsinöörin ja alan opettajan kanssa autoillut, niin on jotain oppia tarttunut. Insinööri veikkasi Äänen syyksi voimansiirtoa. Vetää viimeisiään ja kohta saa Hessu pohtia taas romuttamista. Auto kuitenkin liikkui ihan yhtä reippaasti kuin ennen Äänen ilmaantumista.

Minä ehdotin, että Ääni kuulostaa ihan siltä, kuin joku pelti tai muovi läpättäisi jotakin vasten. Ei kuulemma hullumpi teoria, pohjamuovi kun on ollut vähän irti. Seuraavaksi ehdotin, että avataan ajaessa ikkuna ja kuunnellaan. Läpätys kuului molemmilta puolilta. Ja niin kuului ohiajavista autoistakin. Ensin yhdestä, sitten seuraavasta. Ihan samaan tahtiin, kuin autosta, jota olemme viemässä Trevignanoon.

Kohta ajoimme pois motarilta ja Ääni vaikeni kuin seinään. Renkaat. Puolalainen moottoritie. Siinäpä yhdistelmä, joka sai meidät jo pelkäämään pahinta. Ja nauramaan helpotuksesta. Meillähän ei ole hätää, mutta ehdimme jo harmitella, ettei autosta olisikaan sen omistajille iloa kohteessa ja heidän kotimatkallaan.

Mekin olemme kokeneet samaa. Jokin ihmeellinen sävelasfaltti voi soittaa autoa nuotin vierestä tai ainakin oudolla soinnilla. Forte alla marcia rubato eli jotenkin äänekkäästi miten huvittaa. 

Meilläkin auto eheytyi, kun tien pinnoite vaihtui.

Enkelimme liihottelivat mitä ilmeisimmin nautiskellen maisemista noiden kulttipaikkojen - Bologna, Siena, Firenze - yllä. 

Mien se meni? Nähdä Bologna, Siena, Firenze - ja kuolla.

Tulipa mieleen, että voimme vaimoni kanssa huristella Vatullamme tutustumaan Napoliin – tuohon pizzojen kehtoon.

Ehkä muistatte, että Firenzessä on tuo Stendhalin syndroomalle alttiiden taulutaivas, jonka nimi on arkisesti Uffici eli Toimisto. Kyse on siis galleriasta, jolla on menneisyys kuten entisellä miehellä. 

Eivät tainneet piipahtaa Konttorilla. Malttoivat lopulta ajaa tänne Rooman esikartanolle. 

Hihhei! Meillä täällä auto, joka kaiken lisäksi toimii. Kop kop, sanoi puupää ja koputti ohimoonsa. 

Joskus lapsena, kun en tiennyt mitä hapankaali on, opin Aku Ankasta, että se on ainakin pahaa. Akun veljenpojat maistoivat sitä ja yökkäilivät. 

Sen mausta huolimatta tai oikeammin juuri sen vuoksi vaimoni oli tilannut enkeleiltä hapankaalikuorman. Hillot kuuluivat samaan tilaukseen. Enkelit malttoivat tuoda purkit iskemättöminä perille. 

Timo jaksoi vielä ajaa Vatullamme Anguillaraan, josta jatkoivat junalla Tivoliin, mutta eivät kuitenkaan köröttelläkseen karusellissä vaan varaamaansa majapaikkaansa tuon nimisessä ikivanhassa kaupungissa. Minä istuin paluumatkaa varten pitkästä aikaa Vadelmamme rattiin. 

Hm, kun joku istuu auton autonrattiin, mihin hän oikein istuu?

Aivan, nuo kiertävät huvipuistot ovat saaneet nimensä juuri tuosta mainitusta Tivolin kaupungista, mutta mutkien kautta. Pariisiin oli perustettu tuon naapurikaupunkinsa huvipuiston mukaan puistoalue Les Jardins de Tivoli.

Kun Kööpenhaminaan perustettiin huvipuisto, se nimettiin mainitun puistoalueen mukaan. Tästä nimi levisi muualle huvipuistokiertolaisten käyttöön.

Hädässa ystävä tunnetaan.

Sydämelliset kiitokset teille neljälle enkelille ja muillekin meitä auttaneille siivekkäille!

     .

Image by congerdesign from Pixabay

#ystävät #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #bologna #firenze #siena #tivoli #huvipuisto

Rakkauden ylistys

 

Image by Gerry from Pixabay

Tämä voi olla imelää ja/tai vaivaannuttavaa, joten harkitse jatkatko. 

Asia koskee tämänhetkistä elämäämme. 

Kohtasin kesällä 1974 Tukholmassa neidon, jonka seurassa viihdyin. Mitään riehuvaa lieskarakkautta en kuitenkaan tuntenut. Aloimme seurustella. 

Ajan mittaan aloin epäröidä. Ehkä se johtui roihun puutteesta.

Jatkoimme kuitenkin ja keväällä meidät vihittiin. 

Parin vuoden jälkeen syntyi esikoisemme ja ajan mittaan saimme neljä lasta lisää. 

Kohtasimme hyvin raskaita koettelemuksia. Olimme hyvin kovilla. Se koetteli ymmärrettävästi välejämme. 

Kun tunnustin rakkauttani, tein sen epäröiden, koska tunteeni oli sumussa. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se varmaan siellä takana on.  

Tein hyvin pitkää päivää ja vaimoni oli lasten kanssa kotona aamusta iltaan. Tilanne varmasti heijastui suhteeseemme ja perheemme ilmapiiriin. 

Ajauduimme vuorovaikutuksessamme hankalaan kierteeseen. 

Joskus Saara sai todeta illalla makuuhuoneeseen tullessaan, että olin nostanut hänen sängyn puolensa pystyyn. 

Haimme apua. Joskus poistuimme tapaamisesta eri suuntaan. 

Mutta me opimme käsittelemään hankalia vuorovaikutustilanteita. 

Minut kutsuttiin joskus Yleen keskustelemaan vanhenemisesta. Toimittajalla oli sellainen käsitys, että miehiin ilmaantuu vanhetessaan jonkinlaista irstautta. Minä olen yhden naisen mies, sanoin. Asia tuli käsitellyksi. 

Minä olen tietenkin lihaa ja verta kuten epäilemättä vaimokin. Yhteinen uskomme on varjellut liittoamme. 

Me setsämänkymppiset elämme rakkautemme parasta aikaa. Emme juurikaan riitele. Tietenkin joskus hermostumme toistemme puutteisiin. Olemme kuitenkin oppineet elämään niiden kanssa.

Iltaisin ennen nukkumista kerromme rakastavamme toisiamme. 

Olemme sen ikäisiä, että tarvitsemme päivän mittaan useita lepohetkiä. Kun köllötämme kyljellään toisiimme kietoutuneina, tunnemme suurta onnea. 

Tämä kertoo siitä, että Taivaan Isä on meidät toisillemme valinnut. 

Rakastan sinua Saara 💕

#rakkaus #avioliitto #parisuhde #vuorovaikutus #pariterapia 

Selvänä humalassa

En ole tietääkseni ollut koskaan humalassa, mutta tänään sain vähän maistaa, miltä se voi tuntua.  

Lähdin kävelylle. Päätin lähteä ylöspäin sellaista tietä, jota en ollut vielä kulkenut. Se oli toipilaalle huono valinta, koska se ja sen jatkoreitti olivat aika jyrkkää nousua. Punnersin eteenpäin. 

Maisemat olivat sitä kauniimmat, mitä ylemmäksi pääsin. Halusin kuvata näkymiä ja siksi en malttanut kääntyä. 

Eteenpäin! 

Otin hirmuisesti kuvia,

Pääsin laelle.  

Paluumatka oli tietysti jyrkkää alamäkeä. Sitä oli iäkkään ja väsyneen toipilaan hankala kävellä.  Sopivia kiviä tai muita levähdyspaikkoja oli harvassa. 

Kun olin päässyt alas tasaiselle kadulle, olin niin uupunut, etten kunnolla pystynyt kävelemään suoraan.  Sain maistaaJuopon elämää. Pää onneksi oli jotenkuten kirkas. 

Kun olin kassalla, kirkkaus oli hiipunut, En äkkiseltään löytänyt korttilompsaani monista taskuistani. Takanani oli jonottajia. Onneksi rahalompsa löytyi ja maksoin seteleinä. 

Minulla oli neljä ruokakassia, mikä ei ainakaan helpottanut kävelemistä.

Jos joku tuli takanani, hän saattoi ajatella: Kas, juoppo on onnistunut käymään kaupassa. Selvästi  humalassa. No, syödä senkin pitää."

Tämä juoppo selvisi kotiin. 

Retkotin lopenuupuneen  sohvalla. olin kai kuitenkin kliinisesti selvä. 

Huomenna on varmaan rokulipäivä. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #blogi #huumori #humala #elonmusk #musk

Weimarin automaattista kuvapalvelua voisi kehittää asiakalähtöisemmäksi

 

Vietimme  tullessamme kaksi yötä Weimarissa. Ottivat minusta ihan pyytämättä tällaisen kuvan ja lähettivät kotiimme Turkuun. Kirje on suomenkielinen, mitä arvostan, 

Pitäähän tällaisesta huomaavaisuudesta toki maksaa. Risteilyilläkin on joskus tällainen palvelu. Kun saapuu laivaan, aulassa välähtää. Kuvat ilmestyvät myöhemmiin nähtäviksi.

Weimarissa välähti kadun vieressä. 

Tässä palvelussa vaivautuvat selvittämään asiakkaiden osoitteet. Eivät ole kuitenkaan laittaneet laskuun tiliä eikä hintaa. 

Laskussa on Weimarin nettiosoite sekä risuaitaiset käyttäjätunnus ja salasana. 

Ongelmana on vain se, että jompi kumpi risuaidoista ei toimi.  Näin kävi:

Ehdottaisin, että weimarilaiset kehittäisivät palvelunsa asiakaskokemusprosessia sujuvammaksi ja laadukkaammaksi. 

Weimar voisi asentaa teiden varsille paremman laatuisia kameroita, jotta asiakkaat saisivat huomattavasti terävämpiä kuvia ja mielellään väreissä. Järjestelmää voisi laajentaa siten, että muutkin autossa istuvat saisivat omat kuvansa. 

Kenties asiakkaat voisivat halutessaan pysähtyä ja saada ryhmäkuvia taustanaan kaunista paikallista maisemaa esittävä lavaste. Valaistus pitäisi järjestää siten, että pimeään aikaankin saadaan hyviä kuvia. 

Asiakkaille voitaisiin tarjota mahdollisuus katsoa kuvia jo etukäteen verkossa.

Jos asiakkaat epäröivät asujensa sopivuutta kuvattavaksi, lavasteessa olevassa maisemassa voisi olla aukot kasvoille. 

En ole tietoinen saamani kuvan hinnasta, koska en pääse järjestelmään. 

Tarjooman kehittäminen tietää kustannuksia. Hintaa voisi tarkistaa kattamaan lisääntyneet menot. 

Lavasteen yhteydessä voisi olla katos, jossa houkutellaan asiakkaita poikkeamaan tieltä ja tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin ja muihin palveluihin. 

Houkutusta voisi voimistaa siten, että joka tuhannes autokunta saisi nauttia lounaan pormestarin seurassa. Samalla otetaan ryhmäkuva autokunnasta pormestarin kainaloissa. 

Samalla jaetaan asiakkaille Weimar-aiheiset pinssit kannattelemaan vaikuttavan kokemuksen muistoa ja samalla houkuttelemaan uusia asiakkaita.  

Palvelu voitasiin tuotteistaa iskevällä nimellä Weiphoto, joka tiivistää olennaisen. 

Oheistuotteena voitaisiin tarjota hupparia, jossa on Weiphoton slogan. Näet tuotteen täältä.

ALL WE NEED IS MONEY

Kun palvelukonsepti myydään Suomeen, nimi voidaan lokalisoida muotoon "Weirahat". 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #läppäri #blogi #huumori #saksa #weimar 

Trevignanon talviherbaario

 

Anopintuoli 
Socrus sellam

Kirjorunsamo
Variegatus abundat

Laupeudensilmä 

Oculus misericordiae

Lapaheiluvainen
Humero oscillationes

Punavarsimo
Subrufa caulibus

Ujo kiintymys
Fugax affectio

Estynyt hullantunut 
Quærentis amoris

Kieli poskessa. Kukkien nimet huivista. "Tieteelliset nimet" soveltaen latinaksi Kuukkelilla. 

#huumori #kukat #kasvit #rakkaus #matkailu

Tänään oli meille merkittävä päivä

 

Tästä ei ihan heti huomaa, mitä tässä tapahtuu. 

Kyse on tilaisuudesta, jonka seuraksena tulemme ehkä siirtymään uuteen solmukohtaan elämässämme. 

Minä en koskaan tavannut vanhempieni isovanhempia. Ei Saarakaan omiensa.

Isäni isänisä Antti Kukko oli elossa, kun synnyin kesäkuussa 1954, mutta hän kuoli muistaakseni heti heinäkuussa. Me asuimme ja hän varmaankin Jämijärvellä, joten en kohdannut häntä. Jos olisin, en tietysti muistaisi mitään.

Meidän vanhin lapsenlapsemme ja hänen morsiaimensa vihittiin tänään Naantalin kirkossa. Hän on ensimmäinen kolmannen sukupolven jälkeläisistämme, joka meni naimisiin. 

Tämä oli päänavaus. Yhdeksästätoista lapsenlapsestamme epäilemättä moni tulee löytämään puolison ja varmaan jälkipolveakin ilmaantuu. Jos saan elää, saanen joskus keikuttaa lapsenlapsenlapsia sylissäni. Toki olisin takarivissä, koska lasten vanhemmat ja isovanhemmat toki ovat ensisijaisia. 

Me osallistuimme vihkimiseen virtuaalisesti Instagrammin välityksellä. Hääjuhlasta olemme saaneet jonkin verran kuvia ja videoita. Toivottavasti niitä tulee lisää. 

Olen nyt sellaisessa elämänvaiheessa, että minulla on muistikuvia useasta sukupolvesta ylös- ja alaspäin. 

Mainittu Antti Kukko toimi Suurimman osan elämästään Karjalankannaksella. Hänen vaimonsa kuoli jo ennen sotia, joten hänen hautansa on rajan takana Vpl. Pyhäjärven kirkkomaalla. Hautaa on turha etsiä, vaikka paikalle joskus vielä pääsisikin, koska venäläiset ovat ottaneet kyseisen hautausmaan samaan käyttöön. 

Antti oli kalastaja, maanviljelijä ja erään pietarilaisen yhtiön asiamies. Antti etsi kaadettavaksi sopivia metsiä, organisoi hakkuut ja laivasi tukit Pietariin, josta Gurevitš-niminen yhtiö välitti  niitä kuulemma jopa Egyptiin saakka. 

Isoisäni maanviljelijä ja siinä sivussa myös kalastaja Martti Kukko vaimoineen asuivat myös Kannaksella, mutta heidän kohtalonaan oli tulla perheineen evakkoon ensin Jämijärvelle ja sitten Nurmijärvelle. 

Isäni, joka muutti nimensä Honkalaksi Pyhäjärvelle jääneen talon mukaan, teki elämäntyönsä opettajana ja sivutoimisena yrittäjänä, pisimpään Nurmijärvellä. 

Sukuketju jatkuu vanhemmassa tyttäressäni, joka on asettunut puolisoineen ja perheineen Naantaliin, ja minussa, joka olen Saarani kanssa päätynyt Turkuun. 

Kyseisen tyttären ja hänen puolisonsa esikoinen vihittiin tänään kirkossa, jossa äitini äidinisä Axel Aleksander Nurmi (ent. Sjöberg) pääsi todennäköisesti ripille 1800-luvulla suurten nälkävuosien jälkeen. 

Tällaisia sukuketjuja voidaan tietysti piirtää nuoreen aviopariin montaa kautta. 

Toivotaan kaikkea hyvää ja siunausta tuoreelle avioparille, jotka aloittavat yhteisen taipaleensa  aikana, jolloin synkät maailmanpoliittiset pilvet huolestuttavat. Monenlaisissa vaiheissa ovat toki aikaisemmatkin sukupolvet eläneet. 

Sen, miten sukupolviemme ketju tulee jatkumaan, tietää vain Luoja Taivaassa. 

Enkelimme ovat päässeet Mersullamme jo eteläiseen Puolaan. Hyvin kuuluu auto pelanneen. 

 

Näin Italiassa II

 

Tämä Italiassa oleva suomalainen kohtasi tänään joulupukin. Eikös ole somaa. 

Tuollainen Vespa oli ensimmäinen isäni ajoneuvo, johon aiheutin ensimmäisen peltivaurion. Sittemmin jatkoin uraa ja isän autojen parissa. Yhdellä ajoin vähän viiston nokkakolarin risteyksessä. Toinen tohelointikerta sattui, kun lähdin pakittamaan peräkärryn kanssa. Huolimaton kun olin, kärry meni linkkuun ja teki kolhun autoon. Että sellainen automies ja tällainen nuoruuden cv. 

Muonavahvuutemme nousee tilapäisesti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun esikoisemme vaimoineen tulee tänne kuopuksensa ja esikoisensa kanssa talvilomaa viettämään.

Tätä tulevaa varten piti varustautua. Ostin tänään paikallisesta "kiinan kaupasta" ilmapatjan, pumpun ja samalla konventterin kännykän lisäakkua varten. 

Täällä on käytössä tuo Suomessa jo unholaan jäänyt tapa antaa jotakin kaupantekijäisiksi. 

Kaupan kasööri päätti tuottaa hyvän mielen Korvatunturin maan turistille ja antaa osuvasti joulupukkisytkärin ostosten kylkeen. 

No mikäs, tuttu kaveri. Poikkesimme Saaran kanssa vuonna 2019 Joulumaassa pohjoisen reissullamme. Kävin tervehtimässä itse paikan isäntää. Vaimoni taisi odottaa autossa. Jonotin vuoroani. Edelläni oli ulkomaalaisia turisteja. Näille aikuisille joulupukki puhui lastenkieltä niin kuin kai asiaan kuuluu. Minun vuorollani se olisi ollut aika teennäistä. Niinpä me kaksi äijää istuimme hetken ja turisimme niitä näitä kuin ukot kahvilassa. 

Ei se kasööri niin nokkela ollut, kun tuskin aavista, mistä maasta tulen. Ihan sattumaa tuo oli, että pukin kuvan sain.

Ostimme äskettäin pizzaa läheisen leipomon myymälästä ja saimme riisipallon kylkeen. Eilen sain samassa paikassa makeita ostaessani yhden ylimääräisen suklaakonvehdin. 

Laitoin tähän tekstiin komeasti otsikoksi "Näin Italiassa II", vaikka enhän oikeasti voi näitä sattumuksiamme yleistää koko maata kuvaaviksi. Ehkä nämä jotakin viitteitä antavat. 

Täällä on vielä siesta voimissaan. Puolen päivän tienoilla tai jälkeen pannaan putiikki kiinni ja palataan ehkä puoli viiden tai viiden tienoilla. Tähän on suomalaisen vaikea tottua. Paikallisessa apteekissakin noudatetaan tätä tapaa. Ruokakauppa Carrefourista ei tietenkään lähdetä nukkumaan kesken päivän. 

Image by Victoria from Pixabay

Sanasta siesta saattaa tulla mieleen viiksekkäät meksikolaismiehet nuokkumassa sombrerojensa varjossa. 

En tiedä, mahtaako monikaan italialainen nauttia ettoneista siestallaan. Minä varmaan ottaisin neuvoa-antavat, jos olisin toimessa jossakin täkäläisessä pikku putiikissa. Itse asiassa kauppaopistossa opettaessani, jolloin minulla oli joskus hyvin rikkinäinen lukujärjestys, kävin välillä  nukkumassa hyppytunnillani. Tunteja saattoi olla aamulla ja illalla. Meillä oli sängyllinen huone tähän tarkoitukseen. 

Ehkäpä täällä siestan aikana askaroidaan niissä puuhissa, jotka ilman siestaa hoidettaisiin illalla. 

Maassa maan tavalla. 

Enkelimme ovat muuten selvinneet Riikaan asti. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #blogi #siesta

Tapasin ikivanhan paikallisen soturin

 

Trevignanon kunnantalo

Viestintää ja historiaa. Minkä sanan olemme perineet etruskeilta? 

Säätämistä on riittänyt tällekin päivälle. Meidän enkelimme lähtevät huomenna ajamaan Mersullamme Helsingistä tänne. Ensin toki Tallinnaan laivaan ja sitten Baltian kautta etelään. 

He tarvitsevat proopuskan osoittamaan, etteivät ole varastaneet autoamme. Sain Autoliiton ohjeita sellaisen tekemiseksi. Todistuksen pitää tietysti olla englanninkielinen. Löysin netistä mallin ja sovelsin sitä. 

Entäs kun enkelit ovat Hesassa ja me täällä? Kusti ei ehdi polkea alkuperäistä heille. Ei meillä ole printteriäkään. Minä väsäsin tekstin läppärille ja Saara kirjoitti sen käsin ruutuvihkoon. 

Auto on minun nimissäni, joten minun allekirjoitukseni riitti. Tekoälyn mukaan Saara käy todistajaksi, mutta toinenkin tarvittiin. 

Saara on synnynnäinen verkostoituja ja hän on päässyt sympatiseerauskontaktiin läheisen putiikinpitäjän kanssa, joka ei osaa englantia. Saara on aikojen mittaan kerännyt hiukan enemmän kuin tulitikkurasiallisen italian kielen sanastoa, ja sillä tuntuu pärjäävän. 

Ajattelin, että tältä kontaktilta voisin pyytää allekirjoitusta. Yritin maanitella Saaraa mukaan, kun hän on jo tuttu, mutta en onnistunut. Oli lähdettävä yksin, mutta rouva kauppias oli pannut jo putiikin kiinni. 

Oli etsittävä toinen. Kävelin katua eteenpäin. Läheinen leipomon puoti, josta olin aiemmin tänään ostanut pikkuhyvää, oli yhä auki. 

Täti muisti minut ja minä esitin Kuukkelin avulla asiani. Hän kirjoitti paperiimme "Anne". Hän kysyi, että firma? Luulin hänen tarkoittavan, että hänen pitäisi allekirjoittaa yrityksen nimiin. Kerroin Kuukkelin kautta, miksi nimeä kaipasin. 

Sitten hän kirjoitti sukunimensäkin. Italian kielen "firma" on suomeksi "allekirjoitus". Oikeastaan voi hyvin kuvitella, että firma yrityksen merkityksessä on kehittynyt allekirjoituksesta. 

Kuvasin valtuutuksen ja lähetin otoksen virtuaalisesti Suomeen. 

Nykyään taitaaa olla jonkinlainen siirtymäaika, jolloin kuvina toimitettuja dokumentteja toiset tahot hyväksyvät ja toiset eivät. 

Sovittiin, että jos satamassa tulee ongelmia, soittavat minulle. Eiköhän siitäkin puhumalla ja passin kuvalla selvitä. 

Poikkesin tämänpäiväisellä kävelylläni kunnantaloon, jossa on etruskimuseo. Museo osoitti, että vaikka Trevignano Romanon asuintalokanta on suhteellisen nuorta, paikan historia ulottuu todella kauas. Kunnan vanhan osan talot ovat yhdessä talossa olevan vuosiluvun perusteella 1800-luvun puolivälistä ja täällä paisuma-alueella, jossa asumme, myöhemmältä ajalta. 

Tässä lepää pronssikauden lopuilla eli 700-luvulla eKr. elänyt taistelija. Ruumis on haudattu varusteineen, mutta myöhemmin on tullut tavaksi polttaa ruumis ja haudata tuhka astiassa. 

Miten tämä etruski puhui heimolaistensa kanssa? Tiedossa ei ole mitään sille tunnettua sukulaiskieltä. 

Tekstejä on jonkin verran säilynyt piirtokirjoituksena, mutta sitä osataan tulkita kovin vähän. Säilyneet kirjoitukset ovat varsin arkisia ja eivätkä erityisen merkityksellisiä.  

Etruskien elämä on vähäisten dokumenttien vuoksi osittain hämärän takana. Esineistä ja kuvista voidaan kuitenkin päätellä jotakin. 

Mutta, emmekö ole kaikki persoonia? Tuon sanan olemme perineet latinan kautta etruskeilta. Alkuperäinen merkitys on ollut käytetty naamio. Muitakin kuulemma on. 

Soturi lepää pitkänomaisessa kehikossa. Jalkopäässä on pronssinen kilpi. 

Kilpi

Lyhyt miekka ja huotra

Pronssinen rannekoru

Tikari

Näin jätämme trevignanolaisen hurttiukon lepäämään ja miettimään, mitä meille kertoisi, koska hän ei ollut juttutuulella tällä kertaa. Me tapaamme vielä. 

Museoon jäi vielä tutkailavaa. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #blogi #historia #etruskit #museo #pronssikausi