Myttyyn meni, mutta sittenkin mukava retki.
Noin 70 kilometrin päässä kylästämme Grottoferratassa Rooman lähettyvillä on todella erikoinen laitos.
Vaimoni oli varmistanut, että kohde on auki ja niinpä ajoimme toissapäivänä Albano-vuoristoon vieraillaksemme kohteessamme.
Abbazia territoriale di Santa Maria di Grottaferrata toiselta nimeltään Abbazia di San Nilo on perustettu vuonna 1004. Luostari kuuluu ortodoksiseen perinteeseen eli se on "kreikkalainen".
Historian tunneilla meille opetettiin, että idän ja lännen (ortodoksisen ja roomalaisen) kirkon ero tapahtui vuonna 1054. Luostarin perustaja San Nilo ryhtyi luostarin rakentamispuuhiin jo 50 vuotta ennen eroa. Kehitys oli varmasti näkyvissä paljon ennen kuin eropaperit tehtiin. San Nilo oli kai kallellaan itään, vaikka oli kaukana idästä.
Tuhannen siesta! Eivät suomipojat ja -tytöt tahdo oppia ottamaan näitä suunnitelmissaan huomioon.
Kysyin saanko käydä kääntämässä auton linnan pihalla. Lupa tuli. Porttimies oli oikein ystävällinen.
Nappasin pihalla joitakin kuvia kuten tuosta yllä olevasta patsaasta. Myöhemmin selvisi, että se esittää itse San Niloa.
Kulman takaa näin luostarin tunnusomaisen tornin, joka erottuu selvästi myös tuossa ylimmäisessä kuvassa.
Ajoimme portista ulos ja lähdimme syömään. Ajattelimme tulla takaisin siestan loputtua.
Yritin selvittää, mitä tämä kreikkalaisuus tämän luostarin kohdalla merkitsee. Ymmärtääkseni luostari toimittaa ortodoksisia menoja, mutta pitää kuitenkin yhteyttä paaviin.
Tästä tulee mieleen muun muassa Ukrainassa toimiva uniaattikirkko, jonka toiminnassa on sekä kreikkalais- että roomalaiskatolisia piirteitä. Juuret ovat ortodoksien puolelta, mutta piispat kuuluvat paavin alaisuuteen. Tosin poikkeuksiakin on. Jotkut kuuntelevat patriarkkaa.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
Siitä kerron myöhemmin.
#rooma #ortodoksit #kreikkalaiskatoliset #kirkko #uskonto #usko #luostari #automatka #loma #italia #paavi #patriarkka #albano #teologia #kirkkohistoria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti