Tästä jugend-helmestä alkoi tajunnanvirtamainen flow, joka johdatti arkkitehtuurikävelylle ja kohtaamiseen, jossa tutustuin hyvin erityiseen ihmiseen.
Tämä talo on kivenheiton päässä meistä. Joku oli laittanut naamakirjaan kuvauksen sen historiasta. Talon on suunnitellut suomalainen arkkitehti Frithiof Strandell (1865-1925), joka osoittautui monen merkittävän Turussa olevan jugend-rakennuksen suunnittelijaksi.
Taloa kutsutaan Nylundin taloksi, koska sen rakennutti aikoinaan liikemies Evert Nylund kodikseen. Turun Pussi- ja Kirjekuoritehdas oli hänen yrityksensä. Talo valmistui vuonna 1902.
Lähdin tänään kierrokselle kuvaamaan Strandellin suunnittelemia rakennuksia. Tämän helmen kuvaamisen jälkeen lähdin kohti seuraavaa kohdetta, joka on Betel-kirkko.
Kävellessäni käsityöläiskatua, huomasin erään käytävän päässä keltaisen talon, joka on mitä ilmeisemmin sisäpihalla. Lähdin katsomaan.
Mietin pihassa, ottaisinko talosta kuvan. Talon oikealla puolella on kalliomuodostelma ja ajattelin käydä katsomassa kuvauspaikkaa sen päältä tai takaa. Silloin talon ovesta tuli tummakarvainen römeä mies, joka kysyi tiukasti "mitä asiaa", Kerroin huomanneeni kadulta talon ja tulleeni katsomaan. Tämä on yksityisalue, sanoi hän, ja soitti sormellaan määrätietoisesti käytävää ulos.
Ei ollut juttutuulella. Kysyin, pääseekö portista. Nappia painamalla, kuului vastaus.
Koin tämän jonkinlaisena henkisenä väkivaltana, josta jäänyttä vammaa piti vähän aikaa harmistuneena sulatella. En luule näyttäväni rikolliselta. Olisi tuon asian voinut nätimminkin toimittaa.
Jatkoin matkaa Puutarhakatua. Näin sitten miehen, johon olen kiinnittänyt usein huomiota. Hän kulkee karvalakki päässään ja kirjailtu takki päällään. Lisäksi hänellä on mukana useita sinisiä Ikean kasseja sekä pitkävartinen työväline, jonka käyttötarkoitusta päätin häneltä kysyä.
Hän ottaa sillä pulloja ja tölkkejä pensaista ja ilmeisesti myös Moolokeista. Hän sanoi kysymyksen olevan ympäristöhuollosta. Hän valitteli keskikaupungin siivottomuutta. Hän kertoi haluavansa tehdä näin oman - joskin pienen - osansa.
Olin luullut hänen kantavan kasseissa omaisuuttaan. Olin ajatellut hänen nukkuvan milloin missäkin. Kävi kuitenkin ilmi, että hän lajitteleekin niihin roskia.
Hän moitti nykyisiä käytöstapoja. Hän sanoi niiden olevan tärkeitä kansainvälisissä liiketoimissa, joissa hän on mukana.
Hän ei näyttänyt yhtään alkoholistilta tai rantojen mieheltä. Ikä ehkä viidenkympin ja kuudenkympin välillä.
Hän osoittautui olevan jotakin ihan muuta kuin mitä olimme ajatelleet. Jotakin arvoituksellista kuitenkin. Voi olla kuitenkin, että kysymys on vain siitä, mistä hän kertoi.
Jatkamme taas juttua, kun tapaamme.
Tässä on Strandellin suunnittelema Betel-kirkko.
Pihassa oli mies antamassa koneellista kyytiä pudonneille lehdille. Jututin. Ystävällinen mies. Kuulin kirkon olevan adventistien käytössä. Sali on kuulemma hyvä konserteille ja ravintolakin toimii. Kysyin, sanooko nimi PP mitään. Nimi tuntui olevan tuttu, kenties sen kantajakin. Kerroin tämän adventistin olleen (aikuis)oppilaani ja että vaimoni on häneen jonkin verran yhteydessä.
Kävin kuvaamassa myös muita Strandellin taloja, mutta alkoi jo hämärtää. Niistä joskus toiste.
#arkkitehtuuri #betelkirkko #jugend
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti