Vladimir lauloi 12 vuotta sitten minulle ja muille kuin melkein ei kukaan maailmassa paikassa, jonne minulla ei ole koskaan enää asiaa

Tutun näköinen. Miksiköhän, muistuttaako hän jotakuta?

Sitten huomasin. Vaalea, lupsakan oloinen. Lauloi helposti kuin vain pureskelisi heinänkortta laiturin nokassa. 

Sama mies!

Tämä on tiiseri. Kerron tarinan, kun olen kirjoittanut sen loppuun. 

Tässä on vihjekuva.