 |
| Image by Tumisu from Pixabay |
On varmaan miehekästä fanittaa oikeistohallituksen "kipeitä" leikkauksia puuttumatta niiden sisältöön. Luulen kuitenkin, ettei nykyinenkään hallitus pysty tilanteen edellyttämiin riittäviin toimenpiteisiin. Näyttää siltä, että halutaan ajaa omien eturyhmien lyhyen tähtäyksen tavoitteita, vaikka koko talo palaa. Kekkonen aikanaan runnoi kokoon hätätilahallituksen, kun tilanne näytti pahalta.
Mielestäni tarvittaisiin laajapohjainen hallitus, joka rekrytoi kaikki tahot tarvittaviin toimenpiteisiin. Ideologiat voisi heittää nurkkaan ja laatia suunnitelman, joka tuottaisi mahdollisimman vähän vahinkoa yhteiskunnalle. Kaikki puolueet joutuisivat taipumaan kompromissiin. Velka on ongelma, mutta erityisesti sitä on lapsikato. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan erityistä viisautta. Oikeisto tarjoaa tietenkin veronalennuksia ja maahanmuuton vaikeuttamista ja vasemmisto veronkorotuksia ja avustuksia, noin kärjistetyksi. Kaikilla on rälssinsä, joita halutaan suojella. Vaikuttaa siltä, että elintaso tulee laskemaan, mutta ei se huono ole ollut pitkään aikaan.
Pohjimmiltaan kyse on tulonsiirtojen määrästä. Mitä enemmän niitä on, sitä korkeampaa on verotus. Ja päinvastoin. Näitä suhteita voisi tarkastella ihan neutraalisti. Sellaista puoluetta ei taida enää olla, joka haluaisi sosialisoida kaiken liiketoiminnan. Tuskin yövartijayhteiskunnan kannattajiakaan legioonittain on liikkeellä. Parasta suhdetta etsitään jatkuvasti. Sitähän politiikka on. Mitään tarkkaa prosenttimäärää tuskin kannattaa hakea, koska toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Tällä hetkellä Suomen velkaantuminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja Venäjän aggressiivisuus vaikuttavat vääjäämättä tilanteeseen.
Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa käytännössä sitä, että sekä yritykset että julkinen sektori tuottavat palveluja.
Tilanne on erikoinen siinä suhteessa, että verrokkimaamme täällä Pohjolassa ovat menestyneet aivan hyvin ja välttäneet ylettömän velkaantumisen. Niiden yhteiskuntarakenne on suunnilleen samanlainen kuin meillä. Siksi hyvinvointivaltion hautajaisia ei kannata ruveta suunnittelemaan.
On myös syytä muistaa, että Pohjoismaat sijoittuvat onnellisuustilaston kärkeen ja velkainen Suomi on paistatellut ykkössijalla ties kuinka kauan. Jotakin täällä on osattu tehdä oikein. Onnellisuus lienee hieman harhaanjohtava ilmaus. Kyse taitaa olla enemmän keskinäisestä luottamuksesta ja uskosta yhteiskunnan turvajärjestelmiin, mutta nämä ovat erittäin tärkeitä vakaan elämän peruspilareita.
Oletetaan, että on kaksi maata, joista toisen kansantuote per capita on hyvin korkea ja verotus matala. Varallisuus kasaantuu yläpäähän. Toinen valtio verottaa ankarammin, mutta tarjoaa kansalaisilleen suojaa erilaisissa ongelmatilanteissa. Tuloerot ovat vähäisemmät ja tulonsiirrot takaavat köyhimmillekin kohtuulliset olosuhteet. Toisaalta talouden dynaamisuus ei yllä ensin mainitun valtion tasolle.
Kumpaan maahan syntyisit mieluummin?
Sanotaan, että köyhät ovat kohtuullisen tyytyväisiä elämään, jos kaikki ovat samassa tilanteessa. Köyhyys ei tietenkään voi olla politiikan tavoite. Veikkaan, että Suomen menestys onnellisuusmittauksissa liittyy varsin pieniin tuloeroihin. Tulonsiirroillakin on merkitystä.
Silloin tällöin kuulee sanottavan, että sosialistin käsi on veronmaksajan taskussa. Tällä asenteella tuskin syntyy rakentavaa keskustelua. Mielestäni osa toiminnoista on yksinkertaisesti järkevää toteuttaa yhteiskunnan kautta ja osalle yksityinen sektori on ehdottomasti oikea ympäristö.
Suomea voitaneen kutsua sekataloudeksi. Kommunismia ei kaipaa kukaan eikä puhtaan kapitalismin ajamisella voiteta vaaleja.
Nyt kun taloudellinen tasapaino on järkkynyt, olisi syytä välttää kaavamainen leikkaaminen, joka ei tunnu äänestäjistä oikeudenmukaiselta. Verotus ei saisi myöskään olla ideologisista syistä suljettu pois. Kokonaisvaltainen savotta saattaisi toimia paremmin. Karsiminen tuntuu varmaan hyväksyttävämmältä, jos kaikki tahot kokevat joutuvansa sopeutusten kohteeksi. Voi olla, että näin voitaisiin leikata jopa enemmän kuin muutoin.
Jos savotta tuntuu yhteiseltä, se saattaisi tuottaa toiveikkuutta, joka vaikuttaisi myönteisesti kysyntään.
Olisi hyvä myös viestittää, että nyt ei olla toteuttamassa menestyneiden unelmia vaan ollaan aidosti ohjaamassa maatamme vaikeuksien kautta parempaan. Pitäisi korostaa, että tarvittavat leikkaukset ja mahdolliset veronkorotukset ovat tilapäisiä.
Hallituksen laajassa pohjassa on omat riskinsä. Taannoinen six pack -hallitus ilmeisesti tukehtui ristikkäisiin tavoitteisiin. Siksi kaikkien osapuolien olisi kyettävä kompromisseihin. Ehkä ajatus rajallisen ajan kestävästä urakasta voisi helpottaa päätöksentekoa.
Toteutettujen leikkausten on väitetty osuvan niihin, joilla ei muutoinkaan mene hyvin. Minulla ei ole kokonaisvaltaista käsitystä asiasta, joten kantaa on vaikea ottaa. Minulla on sellainen mielikuva, että nuo syytökset eivät ole aivan aiheettomia.
Sosiaalimenojen osuus budjetista on valtava. Siksi sieltä karsitaan vääjäämättä. Kerrotaan, että varattomat vanhukset eivät mene tärkeisiin tutkimuksiin, koska toimenpiteiden hinnat ovat nousseet merkittävästi. Näin ei saisi käydä.
Mielestäni hallituksen olisi tietoisesti pyrittävä suojelemaan tiettyjä ryhmiä, joiden selviytymiskeinot ovat vähäiset. Mieleen tulevat vanhukset, jotka ovat sairaita, köyhiä ja yksinäisiä. Samoin monilapsiset perheet, joilla on mahdollisesti vain yksi ansiotuloja saava huoltaja. On muistettava myös niitä ikääntyneitä työttömiä, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Olisi muistettava myös yksin- ja pienyrittäjien usein tukala tilanne.
Keynesläinen taloustiede ei ole muodissa. Sen perusajatuksiin kuuluu, että taantumassa yhteiskunta teettää tavallista enemmän esimerkiksi infrastruktuurihankkeita, jotka voidaan todennäköisesti toteuttaa edullisemmin kuin korkean kysynnän aikoina. Näin voitaisiin nopeuttaa taantumasta nousemista. No, ongelmana on tietysti rahoitus. Velkaa kun on jo. Kohtuulliset investoinnit voisivat kuitenkin kiihdyttää kehitystä niin. että lopputulos on parempi kuin muutoin.
Aika suosii jostakin syystä vastakkainasettelua. Onko tämä jokin hegeliläinen maailmanhenki, joka johtaa lopulta teesien ja antiteesien kautta hyvään? Vai onko tämä vain algoritmien leikkiä? Kenpä sen tietää?
Hallitus näyttää keskittyvän leikkaamiseen ja aikojen kovuuden valittamiseen. Voi olla, että joudumme IMF:n ohjaukseen. IMF tekee tietysti sitä, mitä sen kuuluukin tehdä. Silloin ei auta itku markkinoilla, mutta talous kehittyy parempaan suuntaan kuten Kreikassa on käynyt.
Hedelmällisyyteen sekään ei tosin pysty vaikuttamaan. Historia on täynnä katastrofeja ja moni on elämänsä menettänyt. Henkiin jääneet ovat sitten jatkaneet siitä, mihin on jääty. Sellaista elämä on. Tulevasta ei tiedä kukaan.
Maailmassa on kuitenkin paljon kaunista ja hyvää. Yritetään olla ihmisiksi ja uskoa tulevaan. Rakastetaan lähimmäisiämme ja palvellaan toisiamme.
Hyvinkin voi käydä.
#valtionvelka #verotus #elintaso #leikkaukset #politiikka #kasvu #talous #kansantalous #hallitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti