Sairaan rakas elämä

Since 2014

sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Automme oli kuollut kuin kivi, mutta kommellusten jälkeen pääsimme sillä Kustaviin

 

Kustavin Savipaja


Olin luvannut toissapäivänä, että viemme vieraamme Suvin Kustavin Savipajaan, jossa hän oli lupautunut tekemään vapaaehtoistyötä. 

Järkytyin, kun menin hakemaan autoa parkkiruudustamme. Primadonnamme oli täysin hengetön. Olin taas unohtanut valot päälle. Olen yrittänyt skarpata asiassa, mutta näin vain taas kävi. 

Edellinen unohdus tapahtui huhtikuussa. Olen kirjoittanut silloisesta seikkailustani artikkelissani "Laupias afganistanilainen"

Soitin taas taksipalvelun numeroon ja tilasin sähköä. Pyysin tulenkantajan mukaan tällä kertaa jämäkämpää akkua, koska viimeksi virta ei riittänyt. Se luvattiin.Taksimies saapui ja hänellä oli mukanaan väkevämpi virtalähde. 

Parhaimmillaan joku mittariston valo vienosti vilahti, mutta auto ei käynnistynyt ja kantovirta alkoi ehtyä.

Vesiperä! 

Mikä ihmeen vesiperä? Pitipä se tässä tarkistaa. Sana liittyy alun perin kalastukseen. Jos kaloja oli nuotassa ollakseen, ne olivat pyydyksen perässä. Jos kaloja ei siellä ollut, se oli vesiperä. 

Taksimies (vai olikohan se seuraava auttaja) totesi akun olevan kuusi vuotta vanha, mikä on kuulemma paljon. Hän suositteli ottamaan yhteyttä johonkin hinausliikkeeseen. Niillä on vielä tuhdimmat kapineet. 

Soitin hinauspalvelu Redgouhun, josta luvattiin apua paikalle. Olin huomannut heidän nettisivuiltaan, että he voisivat tehdä muitakin remontteja paikan päällä ja tuoda myös uuden akun. Tilaus otettiin vastaan. Mainitsin mahdollisesta uudesta akusta.

Hinausmies soitti. Kotona päivysti. Sanoi, että uusi akku pitäisi hakea varastolta ja sitä varten tarvittaisiin tiedot siitä. Lupailin kuvaa. Juttelimme siinä ja päätimme, että pannaan nyt käyntiin ja sitten käyn Motonetissä tarkistuttamassa akun tilan. Tätä hän piti tärkeänä.

Hän saapui "hinausautolla". Ei niillä tosin enää hinailla siten kuin ennen. Nykyään viallinen auto kiskotaan kyytiin. 

Nyt ei tarvittu kyytiä. Virranluovutuslaite oli kooltaan hämmästyttävän pieni ollakseen tehokas, mutta auto käynnistyi kertalaakista. 

Lasku menee ensin vakuutusyhtiöön. Jos ei mahdu ehtoin, kolahtaa sitten kontollemme. 

Lähdimme matkaan ja poikkesimme matkalla Motonetin pikapalveluun. 

Ajotietokone kertoi, että akku on entinen. Se vaihdettiin. 

Sitten Kustaviin. 



Kustavin Savipaja


Tässä talossa on aikoinaan käyty koulua. Tässä kaukainen sukulaiseni Volter Kilpi on aloittanut opintiensä. 

















Auttaakohan? 

Kannattaisiko vielä liimailla muuallekin lappusia tekstillä "Katse rattiin". 



Opin tänään, että Redgousta saa muitakin autoapuja sinne, missä nuotassa ei ole kaloja.

Autoboheemin on hyvä asua rintamailla moninaisten palvelujen äärellä. 




#auto #akku #asiakaspalvelu #kustavi #kustavinsavipaja #saviastiat #kommellus #vika  












Ei kommentteja: