Aurajoella tapahtuu.
Vein autoni tutkittavaksi Kaarinaan ja palasin seikkaillen kotiin. Kohtasin kaksi katutaiteilijaa, jahtasin lokkia ja juttelin "väsyneen" miehen kanssa. Ja tänään tätä kirjoittaessani! Aivan uskomaton yhteensattuma.
Lähdin pajalta kävellen ensin Uudenmaan tielle ja sitten sen viereistä pyöräilijöiden ja jalkaijoiden väylää kohti Turkua. Sitten nousin bussiin ja olin hieman epävarma siitä, miten pitää toimia. Maksu hoitui korttia vilauttamalla, mutta en saanut lippua. Kuski sanoi "sen" olevan voimassa kaksi tuntia. Ihmettelin, miten todistaisin maksun mahdollisessa tarkastuksessa, mutta en jäänyt kyselemään.
Jalkauduin Eerikinkadulla ja lähdin kautta Aurajoen rantain eteenpäin.
Läntisen rantakadun ja Kristiinankadun risteyksessä oli meneillään performanssi. Kaksi katutaiteilijaa vauhdissa.
Kilautin pari kolikkoa avoimeen matkalaukkuun saadakseni kuvausluvan ja aloin hommiin.
Pekka Laamanen esitti perinteisiä akrobaattitemppuja ja minä filmasin. Mainitsin jossakin vaiheessa laittavani aineistoa nettiin ja tulkitsin sen olevan luvallista.
Haastattelin lopussa esiintyjiä.
Pekka Laamanen on sirkustaiteilija ja opiskellut Turun taideakatemian sirkuslinjalla. Hän opettaa lapsille sirkusasioita Aura Companyssa, jonka perustajajäsen hän on. Tämä katutaiteilu on kesäpuuhaa.
Pekan säestäjä on ammatiltaan näyttelijä. Hän kertoi tehneensä Pekan kanssa yhteistyötä kahdeksan vuotta. Hänellä oli jokin laite, jota hän kutsui luupperiksi. Sillä kuulemma voi tehdä musiikkia ilman soittotaitoa. Kas kummaa, että sellainen.
Tätä tänään kirjoittaessani tapahtui jotakin hämmästyttävää. Tutkin performanssin esiintymispaikkaa GoogleMapsilla, siirryin street viewiin - ja sesam aukene - sama pariskunta esiintymässä juuri samassa paikassa seitsemän vuotta sitten.
 |
Sama paikka, sama pari vuonna 2019.
|
Lokit
Aurajoen lokit ovat hyvin urbanisoituneita. Ihmisten läsnäolo ei niitä juuri hetkauta. Ne ovat hyvin suomalaisia, koska kaikesta rauhallisuudestaan huolimatta ne pitävät turvaväliä kuten me ihmiset bussipysäkeillä.
Kun niitä lähestyy, ne eivät lotkauta olematonta korvaansa mutta jos turvaraja ylitetään, ne siirtyvät hötkyilemättä pikkuisen eteenpäin. Jos pieni väistely ei riitä, ne vaivautuva liitelemään jonnekin lähistölle.
Teki taas mieli koetella tuon turvarajan pitävyyttä.
Sinne meni.
 |
Sulkeisharjoitukset |
Juttukaveri
Lokkeja jahdatessani olin tullut lähelle rannassa istuvaa miestä, jolla näytti olleen kova jano. Hän kaipasi juttuseuraa viittoili minua istumaan maahan viereensä. Ajattelin, että onhan minulla aikaa, joten voin kuunnella, mitä hänellä on sydämellään.
Hän kertoi nimensä. Sukunimi on Huotari. Turussa kertoi syntyneensä. Noin viisikymppiseltä näytti.
Minua sukunimet, historia ja sen sellaiset kiinnostavat. Kysyin, onko hänellä Kainuun suunnalta tulleita esivanhempia. Tiesin, että siellä suunnalla asui Huotareita. Hän katsoi minua pitkään ja hämmästeli, miten voin sen tietää. Kuhmosta oli isä tai isoisä tullut. Hänen äitinsä puolella on Ukkosia ja Nikkisiä. Kerroin tuntevai yhden Turussa asuvat Ukkosen. Hänen ällistyksensä jatkui.
Kysyin hänen ikäänsä. Hän kertoi ja kysyi minun ikääni. Sanoin 72. Niin syntymävuosiko, hän totesi. Eikun olen 72 vuotta vanha. Ei hän uskonut.
Kaivoin esiin ajokorttini. Ei hän saanut siitä selvää. Ohitsemme meni kolme nuorta tyttöä ja hän pyysi heiltä apua.
Yksi heistä alkoi tutkia korttiani, sanoi 1954 ja totesi "vanha mies".
#katutaiteilija #sirkus #akrobaatti #lokki #turku #aurajoki #kesä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti