Satumaisia kuvia aattoillasta Turussa

Härkää sarvista!

Alussa oli pakkaus, veitsi ja Heikki. 

Kaiken maailman osia. Onneksi ei paljoa ruuveja. 

Etsin netistä kokoamisohjetta, mutta en löytänyt. 

Löysinkin laatikosta ohjevihkosen ja aloin tutkia sitä. Hämmästelin, kun sanottiin, että asennukseen tarvitaan sähkömies.  

Sitten huomasin, että se olikin meidän kylppärin peilikaapin ohje. Se kaappi on jo paikallaan. Siinä on sähkövalo.

Miten ihmeessä laatikossa oli peilikaappimme ohje? Siihen täytyy olla jokin luonnollinen selitys. Se luultavasti liittyy minuun. Onneksi oikeakin löytyi. 

Ristipääruuvaria olisi tarvittu heti alkajaisiksi. Mistä minä sellaisen?

Onneksi keittiössämme on monenlaisia veitsiä.

Kasaaminen aloitettiin pohjasta. Minulta jäi ymmärtämättä, miten olisin voinut työntää tassut noihin reikiin, jos olisin ohjeen mukaan ensin tukkinut ne tuollaisilla nappuloilla. 

Ajattelin tuon oikean alakulman kuvan tarkoittavan, että kaksi osaa on pakattu päällekkäin ja ne irroitetaan toisistaan. 

Nauratti, kun hoksasin siinä neuvottavan, että kun tassut on paikallaan, pohja käännetään tassut alaspäin. 

Naps vain! Uros ja naaras paikoilleen.

Hyvin sujuu

Ihastelin suunnittelijoiden taitoa varmistaa, että rakennelmasta tulee tukeva. Yläpuolelle tuleva osa sitoo nämä kaksi osaa toisiinsa.

Katto päälle

Seinäpaneelit pidikkeiden väliin

Hyvä minä!

Eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Tuossa ohjeen vasemmassa reunassa ylhäällä näytetään selvästi, mihin järjestykseen tangon osat laitetaan. Enpä huomannut. Sain todella käännellä ja väännellä tankoa, ennen kuin tajusin mihin kohtaan se tulee. Osatkin piti tietysti laittaa oikeaan järjestykseen. 

Luulin ohjeen perusteella, että tanko tulee pystyyn oikeaan takanurkkaan. 

Hyllyihin liittyy nerokasta valinnaisuutta. Kun irtopala pannaan toisin päin, saadaan hyllyyn nippelikuppi. Jos sen jättää jokaisesta hyllystä pois, kaappiin voidaan laittaa pitkiä esineitä pystyyn. 

Kyllä tästä hyvä tulee. 

Ovien osat liitetään toisiinsa mustilla liitospaloilla

Täh! Näitä onkin kahdenlaisia.

Houston! Meillä on ongelma!

 Toinen ovi on kokoamatta ja osa jäljellä olevista liitospalikoista vääriä. 

Tarvittaisiin neljä pyöröniskaista palikkaa

Yritin tunkea kanttipalikkaa reikään, mutta näytti, että ovi murtuu.

Olin huomaamattani tunkenut pyörökulmaisia sivuseinien liitoksiin.

Siis pakki päälle! Onneksi purkaminen oli helppoa, paitsi että en saanut sivuovien liitoksia millään irti.

Ei tämä kovin montaa purku-ja kasauskierrosta kestäisi

Leipäveitsi puri hyvin muoviin. Pyöristin kulmaa. Ei riittänyt.

Onkohan tällainenkin tunarointi arvattu etukäteen, kun tuossa on sopivasti pitkän mallinen uloke, jonka taakse taitoksen voi salvata.

Bingo!

Miksi ihmeessä?

Laitetaan sitten. Onneksi on helppoa.

Melkein valmis, mutta ei ihan

Vielä on osia jäljellä. 

Mihinkähän näitäkin?

Asia selvisi

Tarvitaan tulppia

No nih!

Siinä se on. Aika hölskynkölskynlaitos, mutta kai ajaa asiansa parvekkeella. Varmaan olisi tukevampi, jos viitsisin laittaa liimaa väleihin ja kiertää ruuveja sinne sun tänne.   

En tarvinnut vasaraa enkä pensseliä.

Nämä riittivät

Mitä tämä tarkoittaa? Puoli vai kuusi tuntia?

Tämä koitos vei lauantaipäivän. Sanoin vaimolleni, että jos tarvitaan kaappitilaa, voin kasata tällaisia eri puolille huushollia. Bauhausista näitä saa.

Ahkeria ulkomaalaisia

Kävimme viime sunnuntaina lounaalla kivenheiton päässä olevassa Lounasravintola Metropolissa. Paikassa on viikonloppuisin tarjolla tavattoman runsas noutopöytä. Sen valitsimme.

Yritin valita varoen ja pieniä määriä, mutta näin taas kävi. On vaikea valita pois, kun tarjolla on vaikka mitä. Kaikki söin, jalopenotkin, mutta tuli tarpeettoman täysi olo. Lohkoperunat olivat erityisen maittavia, silakkapihvi muhkea ja lihakastike hyvää. Leipä taisi olla paikalla tehtyä. Leivitetyn leikkeen palan olisin voinut jättää pois. Pitsaakin olisi ollut, mutta onneksi sen ymmärsin laistaa. Lisukkeita oli todella runsaasti. Kokonaisuus oli ylenpalttinen.

Minun täytyy edelleen kasvattaa itseäni, että opin syömään noutopöydästä ihmisiksi.

Paikassa työskenteli havaintojemme mukaan viisi ravintolatyöntekijää ja yksi trubaduuri. Yksi tai ehkä korkeintaan kaksi heistä oli suomalaisia taustaltaan. Väki työskenteli uskomattoman ahkerasti. He seurasivat silmä tarkkana vapautuneita astioita, korjasivat niitä pois ja täydensivät ruoka-altaita. Koko ajan tehtiin jotakin.

Kassamies vaikutti paikan pomolta. Hänellä oli kotkan silmät. Hän oli koko ajan perillä siitä, mitä tapahtuu. Kun ravintolaa lähestyi kaksi humalassa olevaa miestä, hän singahti ovelle heitä käännyttämään. Välillä hän taas houkutteli ulkoa asiakkaita. Pomon pelisilmä oli harjaantunut. Joku pariskunta sanoi tulleensa ensi kertaa. Mikäli oikein ymmärsimme, hän antoi heille ateriat ilmaiseksi. Me emme hoksanneet sanoa olevamme ensikertalaisia. Kun lounaalle tuli kaksi poliisia, hän pyöristi hintaa. Se tosin taitaa olla aika tavallinen käytäntö.

Kuka lieneekään suunnitellut ravintolan konseptin, mutta toimiva se mitä ilmeisimmin on. Ainakin ruokailijoita saapui tiheään tahtiin.

Maahanmuuttajien tulosta valitetaan, mutta jatkuvasti näemme ulkomailta saapuneita ihmisiä ahkeroimassa kebab-paikoissa, pitserioissa, etnisissä ravintoloissa ja vaikkapa parturiliikkeissä. Meilahden hematologian osastollakin oli monta ulkomaalaista töissä.

Tiedän, että maahanmuutto on monimutkainen ilmiö, eikä kaikki maahanmuuttajat onnistu kotoutumaan. Meidän ei pidä kuitenkaan sulkea silmiämme monilta onnistumisilta. Sitäpaitsi moni heistä on avun tarpeessa.

Joku ehkä haluaa muistuttaa minua realismista, mutta jos kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, eikö kaikilla pitäisi olla ainakin samat mahdollisuudet?