Onko minun kiittäminen menneisyyden tragediaa?

Äidinäidinisänisäni Erik Sjöberg (1829-1882) toimi hatuntekijänä Naantalissa. Hän syntyi Taipelman torpassa Unajan kylässä Rauman maalaiskunnassa. Hänen äitinsä oli Magdalena Henricsdotter, joka oli syntynyt 25.5.1813 Raumalla tai Rauman maalaiskunnassa. Huomasin tänään, että hän on ollut vain kuusitoistavuotias synnyttäessään Ericin 20.12. 1829 ja hän on alkanut odottaa vauvaa viisitoistavuotiaana.

Ericin isä oli Ahvenanmaan Brändössä 17.12.1801 syntynyt Eric Sjöman. Hän oli tullut rengiksi suomenkieliseen ympäristöön. Hän oli lapsen syntyessä 28-vuotias. Hän kuoli keuhkokuumeeseen seuraavan vuonna, kun lapsi oli noin yhden vuoden ikäinen.

Nämä kylmät luvut luovat kuvan murheellisesta tarinasta. Mahtoivatko Ericin vanhemmat edes kunnolla ymmärtää toistensa puhetta.

Magdalena kuoli 31-vuotiaana synnytykseen. Geniin merkityt tiedot ovat vähäiset. Valitettavasti netissä olevat kuvat rippikirjoista ovat hyvin huonolaatuisia. Haluan tietää kummankin Ericin ja Magdalenan kohtalosta enemmän. Toivottavasti alkuperäiset rippikirjat ovat Kansallisarkiston Turun toimipisteessä.

Asia herättää ristiriitaisia tunteita, sillä vaikka tämä tarina osoittautuisi tragediaksi, minun on kiittäminen sitä olemassaolostani.  

 

Huikea ääni- ja näkökokemus

Jos satut olemaan liikkeellä Tornion tienoilla ja kaipaat jotakin hyvin erityistä kokemusta, suosittelen vierailua Kukkolankoskella, jossa Torniojoki virtaa hyvin vuolaasti. Näkö- ja äänikokemus on huikea.
Poikkesimme paikalla ajaessamme Ylitorniolta kohti Oulua.

Tätä kutsutaan lippoamiseksi.

Torniolaiset seniorit pelaavat pingoa.

Lounaaksi söimme tietysti kalaa.

"Turha" käynti Tyksissä

Kävin maanantaina Hampaalla kuten ennen (ehkä vieläkin) sanottiin. Tämä pyöreästä ja suorakaiteen muotoisista osista koostuva rakennus on lähellä Tyksin laajaa sairaala-aluetta. Siinä opiskellaan hammaslääketiedettä ja tehdään muutakin.

Hampaani kuvattiin, kävin hammaslääkärin puheilla ja sitten hampaani kuvattiin uudestaan. Olin hammastarkastuksessa hematologin lähettämänä.

Olen pitänyt hampaitani hyvin kuluneina ja ajatellut syöpähoitojen olevan syyllinen tilanteeseen. Kuulin kuitenkin, ettei kalustoni ole erityisen kulunut, kun otetaan huomioon ikäni. Lääkäri ei nähnyt yhteyttä syöpähistoriani ja kalustoni kunnon välillä. Myöskään alhaisella testosteronilla ei ole osuutta asiassa.

Hän tosin kertoi, että jos suuni on kuiva hoitojen vuoksi, sillä voi olla merkitystä. En koe suutani kuivaksi. Silmätippoja minun tosin on syytä laittaa monta kertaa päivässä. Uniapnealaitteessanikin on kostutusominaisuus.

Hoitotarpeesta tehtiin muistiinpanot ja siirryn Turun kaupungin hammashuollon hoiviin.

Tämä oli ilmeisesti Tyksin kannalta turha vierailu, mutta nyt on hammastarkastus tehty.

Huonovointinen historioitsija

Olen ollut tänään hyvin huonovointinen, mutta tämä on silti ollut mielenkiintoinen päivä. Vatsani on ollut jostakin syystä pahalla tuulella. Yökötyksen tunne ei ole mukava. Nyt illalla olo on ollut jo parempi, joten kyseessä lienee jokin tilapäinen häiriö.

Olen aiemminkin maininnut, että minulla on puserossani pieni toimittaja. Moni on saattanut huomata, että hänen vierellään istuu pieni historioitsija. Tämä pikkuherra on hyvin tyytyväinen tähän päivään.

Olen lueskellut Volter Kilven novellisarjaa Pitäjän pienempiä, jossa kerrotaan - toisin kuin saman kirjailijan romaanissa Alastalon salissa - kunnan vähäosaisten elämästä. Alastalon salissa kuvaa paikallisen mittapuun mukaan varsin varakkaiden talonpoikien harjoittamaan laivanvarustamiseen liittyvää sopimusneuvottelua. Isännät ovat päättäneet rakentaa parkkilaivan ja sopivat, kuinka paljon kukin hankkeeseen sijoittaa.

Merkantilistisessa yhteiskunnassa haluttiin, että kaupungeissa asuvat kauppiaat hoitavat ulkomaankaupan. Talonpoikaispurjehdus toimi tätä vastaan, koska toimittiin kaupunkien ohi. Kuningas joutui myöntämään hyvin monille pitäjille erilupia tämän harjoittamiseen. Tänään löysin verkosta Yrjö Kaukiaisen vuonna 1970 julkaiseman tutkimuksen Suomen talonpoikaispurjehdus 1800-luvun alkupuoliskolla (1810-1853), joka kertoo juuri tästä aiheesta. Onpa hauskaa!

Minua kiinnostaa erityisesti omien esi-isieni ja -äitieni elämä maamme historian vaiheissa. Löysin tänään sukupuustani juonteen, joka vie Taivassaon kautta Kustaviin. Tämä saa yllä mainitun aiheen tuntumaan entistä kiinnostavammalta.

Minulla on sukujuuria Taivassalossa, joka on Kustavin naapurikunta. Kaukiaisen tutkimuksen mukaan Taivassalo vaikuttaa olleen vähintään yhtä merkittävä talonpoikaispurjehduskunta kuin Kustavi. Tiedä vaikka jotkut esi-isistäni olisivat olleet kansi- tai pursimiehinä noilla aluksilla tai jotkut esiäideistäni olisivat olleet mukana tekemässä purjeita niihin.

Tutkin tänään Turun yliopiston kirjaston tietokantaa ja löysin Jarkko Keskisen väitöskirjan "Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765-1845" vuodelta 2012. Oli mukavaa huomata, että minulla on sukuyhteys kahteen yhdeksästä keskeisestä kauppiassuvusta. Nämä Indreniukset ja Kellanderit näyttävät olleen myös yhteyksissä toisiinsa.

Vaikuttavaa juurihoitoa pohjoisessa 4

Ruotsin Övertorneå ja Suomen Ylitornio olivat ennen Suomen sodan jälkeistä suurta rajamuutosta samaa kuntaa, jonka kirkonkylä oli Ruotsin puolella oleva Matarenki. Tämä kirkko palveli tuolloin kaikkia ylitorniolaisia.

Övertorneålaisten juuret käyvät hyvin esiin kirkkomaan hautakivistä.

Kirkon urut on rakennettu vuonna 1608 Spandaussa aluperin Turkoholman saksalaista kirkkoa varten.

Övertårneolaisten juuret ovat vahvasti suomalaiset, mutta Matarengin rakennuskanta hyvin ruotsalaiselta verrattuna Ylitornion kirkonkylän vastaavaan. Arkkitehtuuri on erilaista, romanttisempaa ja värikkäämpää. Tämä ei tosin käy ilmi yllä olevasta kuvasta.

Luppiovuori

Kävimme Ruotsin puolella olevalla Luppiovaaralla, jota olen katsonut viiden ensimmäisen elinvuoteni aikana kotimme ikkunasta.

Luppiovaara on kiviainekseltaan merkillinen. Se on lina-graniittia, joka on lohkoutunut kuutiomaisiin muotoihin. Jyrkät seinämät ja tasaiset pinnat ovat sille luonteenomaisia.

Panoraamakuva

Aavasaksalla oli toki myös käytävä.

Alhaalla näkyy tsaarille rakennettu maja, jossa hän ei vieraillut koskaan.

Tnegeliöjoki kiertää Aavasaksaa. Kauempana keskellä Portimojärvi ja vasemmalla aivan taivaarannassa siintää Törmäsjärvi.

Erään ranskalaisretkikunnan muistomerkki

Muistan kerran käyneeni Aavasaksalla lapsena. Sen on täytynyt olla juhannus. Makkaraa paistettiin.

Metsäjätti

Kuuntelin Miika Nousiaisen Metsäjätin. Ei taida olla maailmankirjallisuutta. Kirjan  takakansi kertoo oikeastaan lähes koko tarinan. Sisältö on kovin ennustettava. Jääräpäisiä maalaisia, yhtiön kivikova terävä pää, siinä välissä pari "toisaalta ja toisaalta" -kaveria puun ja kuoren välissä.

Asetelma on kovin stereotyyppinen. Päähenkilö on komea, koulutettu ja varakas. Vaimo on lumoavan kaunis.  Liian kovaan paikkaan joutuneesta sankarista tulee lopulta tietenkin kehitysvammaista lasta hoitava koti-isä.

Kummallista, että kaikkein pyhintä maailmassa tuntuu olevan Metallican musiikki.

Yrityselämä on kovaa ja tunteetonta, se tiedetään. Yksityinen ihminen on kovin avuton sen rattaissa. Tämä kirja ei kuitenkaan johdattele erityisen syvällisiin pohdintoihin ongelman ratkaisemiseksi.

Vuoden paras viikko

Olemme kolmatta kertaa jälkipolvinemme viettämässä yhteistä lomaviikkoa Norrskatan Houtsalassa olevassa Villa Lavarissa. Norrskatan saari on Korppoon pohjoispuolella Turun saaristossa.

Talo on hyvin tilava ja sijaitsee aivan meren rannassa. Norrskatassa on nykyään alle sata vakituista asukasta. Palvelut ovat kadonneet. Paikka on kolmen lauttamatkan päässä mantereesta.

Paikka sopii tarpeisiimme erinomaisesti. Tilaa on riittävästi viidelletoista lapsenlapselle ja aikuisille. Vain kaksi vanhinta lastenlastamme ei ole tänä vuonna missään vaiheessa paikalla. He ovat kesätöissä.

Elämme yhteistaloudessa. Kaikki tuovat mukanaan ruokatarvikkeita. Perhekuntien aikuiset laittavat vuoroillaan ruokaa koko porukalle.

Tavaksi on tullut, että lapset järjestävät joka kesä aikuisille aarteenetsintätehtävän ja päinvastoin. Etsijät saavat keltaisella lapulla vihjeet paikasta, josta löytyy vihjeet seuraavaan ja niin edelleen. Lapset seuraavat huvittuneina aikuisten pähkäilyä ja antavat tarvittaessa lisävihjeitä. Tehtävän suoritettuaan aikuiset saivat tänä vuonna palkinnoksi seurata lasten suunnitteleman ja esittämän näytelmän "Ranskalainen vieras".

Lapset olivat huomanneet kuinka riippuvainen pappa on läppäristään. Niinpä eräänä päivänä kun etsiskelin kummissani tietokonetta, sainkin keltaisen tehtävälapun käteeni. Minulle oli laadittu henkilökohtainen aarteenetsintätehtävä. Onnistuin autettuna selvittämään reitin ja löysin aarteeni matkalaukustamme.

Minä olen videoinut innokkaasti lomaviikon arkeamme. Olen koukuttunut olemaan valmiina filmaamaan kuvauksellisia tapahtumia. Lapsia ja aikuisia tietysti huvittaa, kun pappa on jatkuvasti kännykkä kädessä kuvaamassa. On hämmästyttävää, kuinka paljon arjessa tapahtuu kiinnostavaa. Samalla minulle piirtyy kuva lapsien keskinäisistä suhteista ja persoonallisuuksista. On mukava poimia jotenkin erityisia episodeja ja keskusteluja kertyneestä materiaalista. Lapset katsovat mielellään videoitani. Aikuisia ne eivät kiinnosta.

Aikaa vietetään erilaisten lautapelien yms. parissa, saunoen, uiden ja seurustellen. Välillä lapsia ajelutetaan moottoriveneellä.

Viimevuoden erikoisuus oli rannalla järjestetty lasten ja aikuisten välinen vesisota. Pappa tietenkin dokumentoi tapahtuman videolle. Viime vuonna käytiin myös pelaamassa jalkapalloa lakkautetun koulun pihalla.

Yhdessäolo lujittaa perhekuntamme yhteishenkeä, serkukset oppivat tuntemaan toisiaan ja me isovanhemmat saamme olla lastenlastemme seurassa. Parhaiten he toki viihtyvät keskenään.

Tiistaina kävimme tutustumassa Korppoon nähtävyyksiin. Kirkkoon pääsimme, mutta kotiseutumuseo on avoinna vain keskiviikosta sunnuntaihin. Aiottu minigolf-peli jäi toteuttamatta, koska palvelua ei ollutkaan tarjolla. Näkötornille ajoimme todetaksemme, että ovi oli lukossa.

Joku oli huomannut ilmoituksen paikallisessa kirkossa järjestettävästä sångstundista. Osa meistä osallistui siihen tänä iltana. Ennakkoluuloni olivat vahvat, mutta paikalla olikin 50-60 henkeä. Hämmästyttävä väkimäärä kun ottaa huomioon saaren asukasluvun. Innokas kanttori (oletettu) sai seurakunnan mukaansa. Hämmästyin virren laulun voimallisuudesta. Ruotsinkielisten virsien huomattiin hieman poikkeavan suomenkielisistä. Illan teema oli "vandringen".  Virret oli valittu sen mukaisesti. Kanttori viritti yleisön tarkkaavaisuutta antamalla ohjeita, mitkä säkeistöt kuuluvat kirkon pohjoispuolella olevien ja mitkä eteläpuoleisten laulettaviksi ja mitkä lauletaan yhdessä. Välillä valintaperuste oli sukupuoli.

Väki oli hyvin varttunutta. Siihen nähden kirkkokuoro oli hämmästyttävän laadukas. Myös kuoron ja seurakunnan laulua integroitiin toisiinsa.

Tapahtumassa oli hämmästyttävän aktiivinen ja iloinen tunnelma. Osallistuminen oli selvästi otettu sydämenasiaksi. Suomenruotsalaisuudessa vaikuttaa todella olevan jotakin erityistä.

Minulle tämä yhteinen lomaviikko on vuoden kohokohta.