Äiti muuttuu

Teen surutyötä ja mietin muistopuhetta. Mielikuva äidistä muovautuu. Arvokkaita asioita, joita en ole tullut ajatelleeksi, nousee pintaan. Huomaan syy-yhteyksiä.

On surullista, että tällaiset asiat jäsentyvät mielessä vasta, kun hän on poissa.

Rakas äiti, olen sanomattoman kiitollinen.

Elämää Rantalan torpassa

Magdalena ja Michel menetti lapsistaan Gustafin, kun tämä oli alle kolmivuotias (HisKi). Kuolinsyyksi on merkitty messl: Sanaa ei löydy Suomen Sukututkimusseuran lyhenneluettelosta, joten varhaisen lähdön aiheuttaja jää toistaiseksi arvoitukseksi.

Magdalenan vielä eläessä Rantalan (Randala) torppaan näyttää muuttaneen useita ihmisiä. Rippikirjan sivun kuva on hyvin huonolaatuinen. He lienevät piikoja ja renkejä, joita torpissakin oli työssä. Yksi, jonka etunimestä en saa selvää, on muuttanut kymmenen tai yhdentoista vuoden ikäisenä. Hänen sukunimensä on Sjöman ja synnyinpaikka näyttäisi olevan Brändö. Hän tuli taloon samana vuonna, kun Eric Sjöman kuoli.

Luultavasti kyseessä on Eric Sjömanin sisko, veli tai muu sukulainen. Varmaankin hän on tullut piiaksi tai rengiksi. Hän  näyttää olleen paikassa viisi vuotta. Pesti noin nuorena on saattanut johtua siitä, että kyseessä on sukulaistalo.

Äidin perintö

Haluaisin samanlaisen lopun kuin äidillä oli. En puhu nyt terveyteen liittyvistä asioista. Hän oli pitkään valmis lähtemään. Hän oli kuitenkin tyytyväinen olemiseensa ja hyvillä mielin.

Tarkoitan sitä, että haluaisin olla lähtöni lähestyessä yhtä rauhallinen ja luottavainen kuin äitini oli. Äitini odotti taivaaseen pääsemistä. Luoja ehkä antoi hänelle tällaisen lahjan.

Äitini henkinen perintönsä sisältää paljon hyvää. Sen tärkein osa minulle on hänen luottavainen uskonsa. Minä olen hänen rinnallaan epäilevä Tuomas.

Tahdon sinne missä äitini nyt on.

Äitini esimerkki valaiskoon tietäni.

Esivanhempieni lankeemus

Kun minulle selvisi kuinka nuorena Magdalena Henricsdotter sai ensimmäisen lapsensa, ajattelin, että asian taustalla täytyy olla jokin tragedia. Rauman maalaisseurakunnan vihittyjen kirja kuitenkin kertoo, että Magdalena ja Eric Sjöman menivät naimisiin 30.11.1828 (vihityt). Morsiain oli tuolloin 15-vuotias. Esikoinen syntyi noin vuoden päästä.

Noin nuorena avioitumiseen on täytynyt olla hyvin erityinen syy. Haku Rauman kastettujen luettelosta vuosilta 1821-1831 tuottaa 1.304 osumaa. Vuodesta 1821 luetteloon on merkitty äidin ikä ja se on lähes kaikissa tapauksissa. Mukana on siis sekä esikoiset että myöhemmin saadut lapset.

Kahdeksassatoista tapauksessa äiti on ollut lapsen syntyessä alla 20 vuoden ikäinen. Tapauksia on siis 1,4 prosenttia, mikä on hyvin vähän, vaikka mukana on muutkin kuin ensisynnytykset. Ikävuosittain tapaukset jakautuvat seuraavasti:

19 v. 5 tapausta
18 v. 9 tapausta
17 v. 1 tapaus
16 v. 3 tapausta

Kuusitoistavuotiaita ensisynnyttäjiä on kaikista tapauksista ollut vain 0,23 prosenttia. Äärimmäisen harvinaista siis, vaikka kokonaismäärässä onkin monisynnyttäjät mukana.

Aviottomat synnytykset on merkitty peittelemättä luotteloon. Jos merkintä puuttuu, asia ilmenee siitä, että isää ei ole mainittu. Alle 20-vuotiaina synnyttäneistä viisi ei ollut avioliitossa. Osassa muistakin tapauksista lapsi on luultavasti ollut tulossa, mutta naimisiin on ehditty ennen syntymää.

En keksi Magdalenan ja Ericin varhaiselle avioliitolle mitään muuta syytä kuin salavuoteuden. Termillä tarkoitetaan naimattomien henkilöiden sukupuoliyhteyttä, mikä oli tuohon aikaan rangaistava teko. Pariskunnan suhde on mahdollisesti tullut julki. Ehkä avioliitto on pelastanut heidät sakoilta tai sakkosummaa on vähennetty.

Elämän suuria paradokseja on, että tuokin lankeemus on tarvittu, jotta minä olen voinut myöhemmin syntyä.

Surumatka jatkuu

Minulla on ollut aukko sivistyksessä. Tai oikeastaan olen onnekseni saanut pitää lähimpäni niin pitkään, ettei minun ole tarvinnut tutustua tarkoin hautausta edeltäviin toimenpiteisiin.

Tulin tietämään tänään, että vainajan siirron alussa ja lopussa soitetaan kirkonkelloja. Koskee tietenkin vain kirkkoon kuuluvia. Opin senkin, että hautaustoimiston edustaja voi toimia vähän kuin pappina prosessin vaiheissa. Arvostan näitä kauniita tapoja tässä tehokkuutta painottavassa maailmassa.

Suruaika on alkanut tunteiden aallokkona. Välillä toimin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen hyvillä mielin ja puuhailen kaikenlaista. Välillä suru lyö minut murheen alhoon. Tunnen itseni toimintakyvyttömäksi, vaikka tiedän, että tarpeen vaatiessa pystyn nousemaan ja tarttumaan asioihin.
Tunnen kuin sisälläni olisi painava betonikimpale, joka sitoo ajatukset murheeseen.

Magdalenan lyhyt elämä

Olen kertonut, että Magdalena sai Eric Johanin Eric Sjömanin kanssa 16-vuotiaana vuonna 1829 ja että isä-Eric kuoli jo seuraavana vuonna. Haudattujen luetteloon hänet on merkitty nimellä torp. Eric Ericss. Hän oli kuollessaan 29 vuoden ja kuuden päivän ikäinen. Kuolinsyy oli lungsot eli keuhkokuume.

Pariskunta on merkitty Eric Johanin syntyessä kastettujen luettelossa kirjoille Taipalman kylän Randalan torppaan. Ilmeisesti Eric-isä toimi torpparina.

Kastettujen luettelon mukaan muuan Magdalena Henricsdr. on saanut Henrica Sofia -nimisen 11.2.1833 tytön trp Michel Samuelsson Randalan kanssa. Magdalenan iäksi on merkitty 20 vuotta, mutta tämä ei täsmää hänen syntymäaikaansa, jonka mukaan hän olisi vasta 19-vuotias. Voi olla, että kyseessä on vain rento pyöristys. Sama henkilö täytyy olla kyseessä.

Pariskunta sai seuraavaksi pojan. Gustav syntyi 25.9.1834. Äidin ikä 21 täsmää syntymäaikaan. 

Amalia syntyi 28.7.1836. Äidin iäksi on merkitty 22, vaikka pitäisi olla 23. Kyseessä on sama perhe, koska tuskin samassa torpassa on voinut asua useita saman nimisiä. 

Seuraavaksi perheeseen syntyi kolmas tyttö, Maria Christina, elokuun 26, päivänä vuonna 1838. Äidin ikä on 25 kuten pitääkin.

Michel ja Magdalena saivat vielä 5.11.1840 pojan, joka sai nimekseen Michael. Isän nimi on tässä kohdassa kirjoitettu muodossa Michael Samuelsson. Edellisen lapsen syntymän yhteydessä se oli Michel Randala. Tuolloin hänen ammattinsa oli vielä trp eli torppari. Nyt se oli lbd, jonka oletan olevan lyhennys sanasta landbonde eli suomeksi lampuoti. Äidin iäksi on merkitty 24, joka ei ole linjassa. Näissä tiedoissa on vielä tarkistettavaa. 

Kahden viimeisen lapsen kohdalla oli paikaksi kirjattu Taipalma eikä torppaa ole merkitty ollenkaan. Sukunimeksi merkitty Randala saattanee viitata parempaan Rantalan torppaa koskevaan torpparisopimukseen ja nimitys lampuoti vahvistanee samaa oletusta. Lampuoti ei maksa vuokraansa työllä kuten torppari tai sen osuus on vähäisempi. Magdalenan kuolinpaikka on Randalan torppa Taipalmassa. 

MyHeritagen mukaan Magdalena Heikintytär Sjöman (born Riihivainio), 1813-1844, Mikko Samuelinpoika Rosvallin (syntynyt 23.9.1803 Eurajoen Lutassa)  kanssa ja heille syntyi tytär Loviisa Mikontytär Mäkelä (born Rosvall). Ihmettelen mistä tällainen tieto on peräisin. Loviisaa ei näy kastettujen luettelossa. En pidä MyHeritagesta, koska siinä on useita hintaportaita. On ärsyttävää maksaa hinta jostakin tasosta ja huomata, että taas pitäisi maksaa lisää, jotta pääsee eteenpäin.

Magdalenan avioituminen hyvin nuorena on edelleen mysteeri. Leskeksi jääminen jo vuoden päästä ensimmäisen lapsen syntymästä on traagista. Hän on kuitenkin löytänyt uuden aviomiehen, saanut vielä viisi lasta, asunut koko ajan samassa torpassa, mutta kuollut seuraavaan synnytykseen 31 vuoden iässä. Lapsikaan ei todennäköisesti jäänyt henkiin, koska merkintää ei kastettujen luettelossa ole.

Magdalena saattoi olla puhekielessä Matleena ja Michel lienee ollut Mikko.

Jos kaikki lapset jäivät henkiin, Mikko jäi huoltamaan leskenä kuutta lasta.

Äiti kuoli tänään

Hän nukkui pois klo 11.04 isäni, kahden sisareni, veljeni ja veljeni vaimon laulaessa hänelle hänen mieluisinta siionin lauluaan "Nyt kodista laulun mä laulan ... " Äidilläni oli kaksi vakavaa sairautta, mutta hänen vahva sydämensä antoi hänen elää 88-vuotiaaksi. Hänen lähtönsä on ollut vain ajan kysymys.

Äitini oli ollut pitkään valmis lähtemään. Hän oli äskettäin katsonut ylös kattoon ja sanonut, että "tuolla on yksi paikka vapaana".

Kuten olen kertonut, äitini isä kuoli talvisodassa. Äitini oli hieman alle yhdeksänvuotias, vanhin viidestä lapsesta. Seuraava iso menetys oli veljeni kuolema noin kymmenen kuukauden ikäisenä.

Minun kesääni muovautui kuin sattumalta ehyen tuntuinen kaari. Kävin ensin maastossa, jossa isoisäni haavoittui kuolettavasti Säkkijärven Vilajoella Viipurinlahden tuntumassa. Myöhemmin kävin hänen aikaisemmissa taistelumaastoissaan Pohjois-Suomessa. Sitten jatkoimme syntymäpaikalleni Ylitorniolle. Kävimme myös veljeni haudalla.

Paluumatkalla kävimme tapaamassa äitiäni Kinnulassa. Mieleeni jäi hänen iloisen hämmästynyt ilmeensä, kun annoin hänelle suukon otsaan. Katos, hän sanoi. Vaimonikin taisi häntä helliä. Tämä on ihana muisto.

Veljeni soitti minulle hieman äitini kuoleman jälkeen. Äiti on lähtenyt, hän sanoi.

Pysyin jotenkin koossa puhelun ajan, mutta aika pian menin sänkyyn itkemään suruani. Mieleni teki matkan muistoihini äidistäni. Tunsin olevani kuin fyysisesti hänen lähellään tapahtumissa, joita psyykeni valitsi minulle muistettavaksi.

Ymmärrän, että suruprosessi on vasta alussa. Äitini lähtö on tuonut kuoleman -  tuon kosmisen ehdottomuuden - lähelle tietoisuuttani.

Sitä elämää, josta minä olen tullut, ei enää ole.

Kiitos äiti! Minulla on ikävä sinua.