Jännitysnäytelmä 3

Aloin aamulla tehdä surutyötä. Eilisen perusteella tuntui, että kolmiomme voisi mennä kaupaksi pian. Tuntuu olevan hyvä myyntikeli. Murehdin sitä, että menetämme tämän avaruuden ympäriltämme. Seisoin keittiön ikkunan äärellä ja katselin lokkien liitoa. Minustakin on tullut lintu, kun viihdyn näin korkealla olevassa pesässä.

Kävin Meikussa. mutta en tällä kertaa Kolmiosairaalassa. Kun lähdin, huomasin vaimolta tulleen tekstiviestin. Kotona odottaisi yllätysasia. Kävin kaupassa.

Eräs samassa yhtiössä asuva pariskunta haluaisi muuttaa isompaan.

Huoneistokeskuksesta tuli yhdeltä kaksi ihmistä, toinen heistä on myyjä. Saimme heiltäkin eväitä.

Tähänastisen perusteella tiedämme, että osaavia välittäjäpalveluja on tarjolla.

Kolmen jälkeen saapui remonttimies tekemään arviota. Pätevän tuntuinen. Saamme häneltäkin tarjouksen pintaremontista.

Katsotaan miten elämä kuljettaa.

Jännitysnäytelmä 2

Heräsin viime yönä ja kävin siellä. Ajatukseni alkoivat askaroida asuntoasiaamme. Mieleeni tuli, että voisin tehdä myyntivideon iMoviella. Läppärillä voi kuvatakin. Piti ruveta tutkimaan, miten se menikään.

Vaimoni oli saanut jotenkin vihiä kahden naisen maalarifirmasta. Sellainen kuulosti kiinnostavalta. Soitin toiselle illalla. Ääni kuulosti nuorelta. Tämä on ehkä stereotypia, mutta tuntuu, että naiset tekisivät huolellisempaa jälkeä kuin miehet.

Hän tuli aamulla tekemään arviota. Miellyttävä ja luotettavan tuntuinen nuorehko ihminen.

Laitoin eilen viestit Myyntiturvaan ja Huoneistokeskukseen. Ensimmäisestä soitettiin. Toisesta tuli viesti. Sitten jälkimmäisestäkin soitettiin. Lupasin ensimmäiselle, että voi soittaa huomenna.

Kiinteistämaailmastakin soitettiin. Oli eri ihminen kuin se, joka oli eilen yhteydessä Facebookin kautta. Tämä osoittautui samaksi, joka on myynyt naapuriimme muuttaneen asunnon.

Olen tilannut isännöitsijätodistuksen pikana huomiseksi. Aika kallista. Olen tutkinut netistä kahden lähellä olevan varastopalveluyrityksen tarjontaa. Kuviot selvisivät riittävän hyvin verkosta. En viitsinyt lähteä paikan päälle Pelikaaniin. Sitten kun ryhdymme kuskaamaan tavaraa, niille löytyy varmaan paikka. Olen myös selvittänyt, mistä saisimme pahvilaatikkoja. Kaupoista tuskin saa enää kunnollisia. Ainakin Ikea niitä myy.

Ensimmäinen arvioija tuli puoli kahden maissa. Nuori leijona. Osasi vakuuttaa meidät myyntitaidoistaan. Saimme arvion.

Seuraava tuli hieman ennen kolmea. Varttuneempi mies. Hän oli tehnyt kotiläksynsä perusteellisesti. Oli hyvin perillä yhtiömme asioista. Oli jopa soittanut isännöitsijälle. Arvio saatiin. Huoneistokeskuksen soitti uudestaan tämän käynnin aikana. Vaimo vastasi. Soitin hänelle kun vapauduin. Lupasin audienssin huomiselle päivälle.

Meillä kävi myös naapurimme, joka välittää asuntoja sivuhommanaan. Leppoisa keskustelu.

Viimeinen vieraamme oli nuorehko naisvälittäjä, joka oli ystävällinen, perusteellinen ja pätevän tuntuinen.

Me voimme myydä asuntomme täysin itse, myydä itse ja tukeutua palveluihin tai antaa välittäjälle. Hinta-arviot olivat aika hyvin linjassa. Yhden välittäjän arvio poikkesi ylöspäin.

Tässä on nyt miettimistä. Huomenna saamme lisää syötettä.

Jännitysnäytelmä 1

Tulin maanantaina sopineeksi asunnon katsomisen tälle päivälle Verkarannassa Liedossa. Vähän kadutti, kun on ajomatkaa mennen tullen. Olemme muutoinkin menossa Turkuun käymään ensi viikon lauantaina. Silloinhan voisimme lyödä kaksi torakkaa yhdellä laakilla. Lisäksi Verkarannan vankilamaisuus oli alkanut arveluttaa.

Vaimoni halusi lähteä nopeammin. Ajattelin sitten, että taotaan rautaa, kun se hehkuu. Varmistin eilen välittäjältä, että isäntäväelle käy. Lähdimme tänä aamuna ajamaan kohti Lietoa.

Olen soittanut viikonlopun reissumme jälkeen Verkarannan huoltoyhtiöön. Olimme kuulleet, että Verkaranta on vuokratontilla ja sitä emme halunneet. Kuulin, että huoltoyhtiö itse omistaa tontin ja asuntoyhtiö osan huoltoyhtiötä. Vuokrasopimus on voimassa vielä noin 80 vuotta ja hinta nousee jonkin elinkustannusindeksi mukaan. Yhden asunnon osuus vuokrasta on vain muutaman euron. Ei huolta siitä, että vastike alkaisi nousta nopeasti tonttivuokran vuoksi.

Eräs kiinteistövälittäjä on kirjoittanut blogitekstin Verkarannasta. Kirjoittaja vaikutti paikan asiantuntijalta. Olen soittanut hänelle ja kuullut, että Verkarannan asuntojen myynti sujuu hieman hitaasti. Johtuu kai paikan erikoisuudesta. Sain häneltä myös yhden kohteen toteutuneen kauppahinnan ja sen neliöt.

Olen saanut yhteyden kaveriin, jonka piti käydä meillä tekemässä meille remppakustannusarvion. Hän ei voinutkaan ottaa hommaa ja oli soittanut minulle, mutta puhelu oli mennyt vastaajaan. Ei siis ollut käynyt ovellamme. Hän ehdotti erästä toista ja sain puhelinnumeron.

Tapasimme välittäjän Verkarannan pääportilla. Asunnon pohja osoittautua hieman erilaiseksi kuin olin käsittänyt. Asunto on kuitenkin viehättävä. Se voisi olla uusi kotimme.

Asunnot ostetaan tunteella, mutta nyt pitää toimia järkevästi.

Olemme pohtineet, myisimmekö itse vai antaisimmeko välittäjälle. Tekisimmekö pintarempan itse vai teettäisimmekö vai myisimmekö ilman? Lupasin välittäjälle, että SKV:n Helsingin konttorilta voitaisiin olla yhteydessä meihin kotimme myymisestä.

Menimme katselmuksen jälkeen Kaarinaan tapaamaan ystäviämme. Sain sinne puhelun Helsingin Kotijoukkueesta. Luulin, että se on jokin urheiluseura ja että keräävät rahaa. Se onkin välitystoimisto.  Hän kertoi, minun käyneen Asuntojen hinnat -sivulla ja saaneen arvion kotimme hinnasta. Se on totta. Saamani hinta oli kuulostanut epäilyttävän korkealta. Soittaja sanoi, että hinta-arvio on epätarkka ja että voisivat tehdä tarkemman, jos pääsevät käymään.

Kysyin oliko arvio ylä- vai alakanttiin. Ei osannut sanoa. Hinta-automaatti näköjään kerää heille välityskohteita. Saahan kotimme arvioida. Yksi heidän myyjistään tulee huomenna käymään puoli kahdelta.

Soitin illalle erääseen maalausfirmaan. Heiltä tullaan arvioimaan remonttikustannuksia kymmeneltä.

Tuossa Itäväylän toisella puolella on yksi Pelican Self Storagen toimipiste. Voisimme viedä sinne roinaa pois silmistä.

Yksi SKV:n täkäläisistä edustajista on ollut yhteydessä. Hän tulee huomenna kolmelta.

Voisin käydä laittamassa lappusen asunnostamme asuntoyhtiömme kolmeen ala-aulaan.

Huomiselle illalle voisi vielä ottaa ainakin yhden välittäjän. Voisin pyytää Huoneistokeskuksesta. He voisivat myydä nopeasti, mutta pyyntihintakin pitäisi ehkä asettaa nopeaksi. Olisi sekin arvio hyödyllinen.

Nyt täytyy yrittää asennoitua siten, että tästä voi tulla jotakin, mutta voimme myös myydä kotiamme rauhassa ja odottaa, että Verkarannasta tulee muita kohteita myyntiin.  


Aloitetaan markkinointi nyt heti. Haluaisitko tulla harkitsemaan, ostaisitko kolmion Herttoniemestä? tiedätkö jonkun, jota voisi kiinnostaa? Upeat maisemat yli Helsingin. Voit laskea montako kirkkoa paikallistat. Voit seurata Tukholman ja Tallinnan lauttoja  horisontissa. Hyvät palvelut ja erinomaiset yhteydet. Metro ajaa keskustaan vähän päälle kymmenessä minuutissa. Vaikka palvelut ovat lähellä, niin ovat myös hienot ulkoilumaasto. Voit lähteä kävelylle Viikin suuntaan ja nauttia Vanhankaupunginlahden näkymistä. Voit myös käydä ihailemassa Kivinokan idyllisiä mökkimaisemia.

Oliko myyvää? Putkiremontti on muuten tehty. Sähköpostiosoitteeni löytyy tästä blogini sivupalkista. Puhelinnumeroni on 044-7756 318.

Elämä on.

Vauhtia ja nopeita käänteitä 3

Kävelimme pihan poikki ovelle, joka ei ollut varsinainen paraatikulku. Eteinen oli sellainen kuin voi vanhassa tehtaassa kuvitella olevan. Tallasimme lattialankkuja, jotka saattoivat olla 1800-luvulta. Tulimme hissille, joka oli teollisuushissin kokoinen. Sisältä kuitenkin ajanmukainen siviilihissi.

Tulimme käytävään, jonka kahta puolta on ovia kuin hotellissa. Yhdestä niistä pääsimme emäntämme asuntoon. Tilava olohuone ja keittiö ovat hulppeita, koska korkeus on yli neljä metriä. Olohuoneessa on korkea ja leveä kuusiosainen ikkuna. Se olisi aivan upea ateljee.

Alatasolta pääsi makuualkoviin ja sieltä kylppäriin, jossa on myös pieni sauna. Näiden tilojen korkeus on tavanomaista matalampi. Alatasolta pääsee myös portaikon kautta pitkälle mutta kapealle parvelle, jossa oli portaikon vieressä kirjoituspöytä ja toisessa päässä parisänky.

Hurmaannuimme. Asunto ja ympäristö on ovat niin erityisiä. Kaikki tehtaan asunnon lienevät uniikkeja. Yksi niistä on joskus valittu vuoden kauneimmaksi asunnoksi.

Asunnon markkinointi alkaa ensi kuun alusta. Ajattelin, että tässä olisi mahdollisuus tehdä alustavat kaupat ennen varsinaista myyntiä.

Vaihdoimme yhteystietoja. Kiertelimme vielä autolla kylää. Sitten ajoimme järven toiselle puolelle, jossa on uimaranta. Verkaranta näkyy sinne hienosti. Muutoin rannoilla näkyi taloja aika harvakseen.

Vilkaisimme pikaisesti yhden kohteen Auranlaaksossa ja lähdimme kotimatkalle. Jossakin Salon tienoilla poikkesimme hampurilaisaterialle. Tutkailin kännykän avulla erään toisen Verkarannan kohteen esittelykuvia. Olimme jo aikaisemminkin tutustuneet sen myyntisivuun ja sen kuviin. Pohjapiirustusta ei ollut ja oli vaikea saada selvää asunnon tarkoista tilaratkaisuista.

Soitin välittäjälle ja tilojen järjestys ja määrä alkoivat valjeta. Tuli lisää kysyttävää ja soitin uudestaan. Asunto vaikutti tilavammalta kuin juuri näkemämme.

Sovimme näytöstä keskiviikkona, jos isäntäväelle sopii.

Alla olevassa Kristian Lindqvistin videossa nähdään Verkarantaa ilmaperspektiivistä kuvattuna. Alussa on turhan paljon kuvaa tornista.

Tornissa on muuten myynnissä yli neljänsadan neliön lukaali kuudessa kerroksessa. Siellä on uima-allaskin. Pyyntihinta lähentelee miljoonaa.

Seuraavassa Kari Koskisen talvisessa videossa näkyy Littoistenjärveäkin eri suunnista.

Vauhtia ja nopeita käänteitä 2

Ilpoisella on minulle erityinen merkitys. Lähiö on minusta oikein viihtyisä. Talot ovat sijoitettu avarasti lähelle luontoa. Ainakin Pellonperänkadun talojen arkkitehtuuri on minusta aika kestävää. Talojen jälkeen päin tehty pinnoitus on visuaalisesti onnistunut. Mielikuvaani saattaa värittää romanttisesti se, että olemme asuneet nuorena parina Pellonperänkadulla.

Jätin auton tien reunaan ostarin kohdalle.  Turun seudun puu- ja metalliteknisen käsityöyhdistyksen Linnan pajan verstas on ostarin tiloissa. Olen kertonut asiasta aiemminkin.

Lähdin kuikuilemaan paikkaa. Vaimoni jäi autoon odottamaan. Näin ikkunasta, että paikalla oltiin ja etsin sisäänkäynnin. Pari ukkoa ja yksi nuorempi hommaili verstaalla. Kävin sisällä ja vaihdoin muutaman sanan. Paikka näytti oikein sopivalta puuhommiin. Siellä voisin tehdä kehyksiä maalauksiini, jos Turun seudulle päädymme.

Ajelimme eteenpäin ja käännyimme takaisin. Käännyimme ostarin kulmalta käännyimme Lauklähteenkadulle. Sen varteen on rakennettu rivitaloalue 80-luvulla. Vaimo tunnisti yhden netistä tutkimamme asunnon sen edessä olevasta puisesta karhuveistoksesta. Ajoimme hieman eteenpäin ja minä käväisin läheisessä metsässä niissä asioissa, joissa miehet saattavat käydä, naisetkin joskus.

Paluumatkalla huomasin, että karhupatsaan tienoilla tien reunassa seisoi harmaatukkainen mies juttelemassa jonkun naisihmisen kanssa. Kävelin kohti, tervehdin ja tuumin, että tässä on jokin asunto myynnissä. Kävi ilmi, että se oli harmaatukkaisen koti. Juttelimme hetken ja sovimme, että pääsemme katsomaan, jos välittäjälle sopii. Mies kävi sisällä soittamassa. Sopihan se.

Marssin autolle ja kerroin asiasta. Ajoin asunnon kohdalle. Vaimo päivitteli, miten huvittava olen.

Kävimme sisään. Rouvakin oli paikalla. Juttelimme niitä näitä ja asiaan kuuluvaa. Katselimme asuntoa. Se oli todella siisti, kuin uusi. Keittiä oli kuin juuri remontoitu, vaikka uudistamisesta oli aikaa. Minusta tuntui, että olin saanut aika hyvän kuvan jo netin valokuvien perusteella. Sisäpihan puolella oli oikein nätti pikkuinen nurmikkopiha.

Isäntäväki kertoi vähän huvittuneena, kuinka välitysliikkeestä oli tullut kaksi naista muuttelemaan mööpelien paikkoja kuvausta varten. Olivat tuoneet tavaroitakin mukanaan somistukseksi.

Vaihdoimme yhteystietoja. Asunto oli oikein hyvä, mutta hieman ahtaan oloinen. Olemme ihmetelleet, mihin sen neliöt ovat kadonneet.

Päivä tuntui kuluvan. Espoossa asuva poikamme oli pyydellyt, että poikkeaisimme paluumatkalla. Illalla minulla olisi piirustuskurssin sessio TaiKissa.

Ajoimme Kaarinan puolelle Piispanristiin. Kävimme vilkaisemassa kaksi kohdetta, jotka eivät sytyttäneet. Ajoimme Kesämäkeen, joka on myös Kaarinassa. Pari kohdetta tarkistimme. Eivät innostaneet.

Ajoimme takaisin Piispanristiin Prisman kahvilaan lounaalle. Lähetin taideopettajalle viestin, että jää väliin tällä kertaa.

Sitten lähdimme ottamaan selvää, mikä se sellainen Littoinen on. Se tuntui kuuluvan ainakin Turkuun, Kaarinaan ja Lietoon. En ollut saanut netistä varmuutta, onko joskus ollut olemassa Littoisten kunta. Ehkä ei. Ilmeisesti Littoistenjärvi yhdistää (tai erottaa) ympärillään olevaa asutusta.

Saavuimme satumaahan. Sen nimi on Tehtaanmäki. Siellä on järven rantamilla karun näköinen vanha verkatehdas ja sen ympärillä menneen ajan pittoreski asumusyhteisö. Monille sen menneen ajan eläjälle elämä on ollut karua, mutta tehdas yhteisöineen lienee tarjonnut monenlaista turvaa työntekijöille ja heidän perheilleen. Paikka tuo mieleen Loviisan Isnäsin vanhan sahayhteisön, mutta tämä on paljon suurempi. Aivan tehtaan pohjoispuolella on puutaloja, joissa on asunut työläisiä.  Niiden keskellä oli pieni puinen kirkko. Tehtaan vieressä lounaispuolella on kaksi herraskaisen näköistä puutaloa. Muutaman sadan metrin päässä tehtaan kaakkoispuolella olevalla kukkulalla on myös vanhoja työläisasumuksia, rivitaloja. Näkymä on kuin Astrid Lindgrenin satukirjoista.

Koko alueen yhdyskunta ilmentää menneen ajan luokkayhteiskuntaa. Paikat näyttävät olevan erittäin hyvässä kunnossa. Seutu näyttää hyvin viehättävältä.

Norkoilemme punatiilisen tehdaskompleksin portilla. Tätä entistä tehdasta kutsutaan nykyään Verkarannaksi. Näky muistuttaa jotenkin vankilaa. Jotakin viehättävää siinä kuitenkin on. Tiedämme, että rakennuksissa on nykyään asuntoja. Joku ehkä meitä hieman vanhempi nainen päästi pakettiauton portista ulos.

Alan jututtaa portin avaajaa. Käy ilmi, että hän on myymässä asuntoaan. Hän kutsuu meidät katsomaan sitä.

Kerron lisää tarinan seuraavassa osassa. Sen verran kerron nyt, että lähdemme taas huomenna käymään Verkarannassa.

Vauhtia ja nopeita käänteitä 1

Lähdimme tänään puolen päivän maissa Naantalista kohti kotia. Tästä kehittyi hyvin vaiheikas päivä, joka saattoi täsmäsuunnata elämämme pitkäksi aikaa. Olimme kotona vasta varttia vaille kymmenen tienoissa illalla.

Meille kirkastui päivän kierroksemme alussa dilemmamme. Muuttaako keskustaan vai laitaseuduille? Ensin mainitussa on pölyä, melua ja liikennettä, jälkimmäisissä taas palvelut eivät ehkä ole kovin lähellä. Tänään löysimme hyvän ratkaisuvaihtoehdon.

Vaimoni oli katsonut valmiiksi paikkoja, joissa on kiinnostava asunto tai pari ja joiden ympäristöä tutkisimme. Ajoimme ensin Turkuun Suikkilaan. Kun saavuimme kyseiseen lähiöön, kiinnostus katosi. Se lienee rakennettu aikana, jolloin kerrostalorakentaminen oli rujoimmillaan (anteeksi vain suikkilalaiset). Näytti Itä-Saksalta. Kaiken kukkuraksi näimme katukylteissä nimet Leningradin-, Rostockin- ja Bratislavankatu. No Google Mapsin kartan mukaan siellä on muihinkin ilmansuuntiin viittaavia kadunnimiä. Tosin näyttää siellä olevan Ystävyydenpolkukin, joka kuulostaa tuulahdukselta  kylmän sodan ajoilta.

Kodin pitää olla viihtyisä sekä sisältä että ympäristönsä puolesta.

Suikkalasta ajoimme keskustaan ja tulimme Puistokadulle, jossa oli toinen kohde. Talon katukerroksessa näytti olevan Kuulemisen Erikoisliike. Se toi mieleen 70-luvulla Tuureporinkadulla olevassa talossa olleen kyltin "Turun huonokuuloiset". Saattaa tulla minullekin ajankohtaiseksi tuo asia. Tunnen kuuloni heikentyneen. Talo oli ihan asiallisen näköinen, aivan Turun keskustan tuntumassa. Puistokadulla oli toinenkin. Sekin ulkoa ihan hyväksyttävä. Puistokatu on tosin yksi suora reitti kaupungin pohjoispuolelta tois pual jokke, joten liikenne voi olla kovin vilkasta. Molemmat kohteet ovat lyhyen kävelymatkan päässä Aurajoesta.

Tämän jälkeen ajoimme Yliopistokadun kohteen ohi. Taas hyväksyttävä. Kuudes kohteemme Jarrumiehenkadulla, joka on ei kovin kaukana rautatieasemasta. Talo ei ollut aivan niin keskustassa kuin kolme edellistä.

Ajoimme Martin ja Ispoisten kautta Uittamolle. Uittamolla oli jokin kohde, mutta ei sytyttänyt. Lähiössä on viihtyisä ja ei niin viihtyisä osa.

Sitten siirryimme Luolavuoreen, josta on lyhyt matka Uudenmaankadulle. Sitä pääsee sinne, mihin nimi viittaa. Tosin nopein reitti nykyisin keskusta Helsingin suuntaan kulkee ohitustietä pitkin.

Luolavuoren kohde sijaitsi jotenkin pimeässä paikassa, kun on metsä ihan vieressä. Lähellä Luolavuorta sijaitseva Petrelius rakennettiin aikoinaan edustavaksi naapurustoksi. Siellä olevakin kohde tutkailtiin. Alue on kiva.

Ajoimme sitten takaisin Uittamon suuntaan, jossa minun haluamani kohde sijaitsee. Se ei ole kuitenkaan asunto.

Yllättäen pääsimme tutustumaan erääseen myynnissä olevaan rivitaloasuntoon oikein sisältä, mutta siitä seuraavassa postauksessani.

Talostelua

Vietämme kotoisaa viikonloppua Naantalin Luonnonmaalla. Olemme viiden lapsenlapsen  "sijaisvanhempina" viikonlopun.

Lapset ovat sen kokoisia, että he tekevät merkittävän osan kotihommista. Mekin vaimoni kanssa jotakin puuhailemme, mutta enemmän olemme pomoina toimissa. Lapsille ei tarvitse keksiä ohjelmaa. Heillä on seuraa toisistaan. Mukava jutustella heidän kanssaan niitä näitä.

Tänään vein kaksi teiniä Merimaskuun viettämään lauantaita kavereiden kanssa. Merimaskuun? No nykyään sekin on Naantalia. Kun Naantalin keskustan tuntumasta ajetaan sillan yli länteen, tullaan Luonnonmaalle, Naantalin edustalla olevaan saareen, jossa Kultarantakin on.

Kun matkaa jatketaan samaan suuntaan, ajetaan korkean yli korkean sillan, jolta on komeat näkymät. Sitten tullaan paljon isompaan saareen, jonka eteläosa on Rymättylä ja pohjoiosa Merimasku. Rymättyläkin kuuluu nykyisin Naantaliin.

Ei ollut papalla pitkä keikka. Naantalin keskustasta on Merimaskuun vain kymmenisen kilometriä. Pojat olisivat voineet mennä mopoillakin, mutta toisen ajoneuvon valojen toimivuus ei tuntunut olevan ihan varmaa.

Pappa tekee hakukeikan illalla.

Me loput menimme sitten katsomaan ulkoa päin paria kiinnostavaa asuntoa, joista ensimmäinen on täällä luonnonmaalla ja toinen mantereen puolella. Jälkimmäisessä on yläkerrassa kymmenen neliön tila, joka voisi sopia taidepuuhiini.

Kävimme sitten kauppareissulla Lidlissä hakemassa täydennystä. Minä jäin autoon odottamaan, kun muut kävivät sisällä. Viereen oli pysäköity pikkubussi. Ulkomaalaisen näköinen mies palasi ja jäi tupakalle auton viereen. Sitten hänen kaverinsakin tulivat. Kuulin heidän keskusteluaan ja päättelin siitä sekä auton kyljessä olevasta tekstistä, että kaverit voisivat olla puolalaisia. Sanoin tupakkamiehelle "Dzien dobry" ja sain heti saman vastauksen. Se tarkoittaa suunnilleen "Hyvää päivää". Olen oppinut tervehdyksen puolalaisilta ystäviltämme.

Osoitin miestä ja sanoin "polski" ja hän myönsi olevansa. Hän kysyi minulta jotakin polskin suuntaista. Vastasin että "finski". Taisi osua oikea muoto.

Puhui hän hieman englantiakin. Hetken rupattelimme ystävällisessä hengessä. Ovat töissä Neste Oililla.

Nyt olemme vaimon kanssa kaksistaan sisällä. Kolme nuorinta on ulkona isolla pihamaalla.

Huomenna pidän taukoa kirjoittamisesta. Palaan näihin hommiin maanantaina tai tiistaina.

Lapset tulivatkin sisään.