Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 22. elokuuta 2014

Bloggaisinko muodista ja vaatteista?


Ostin farkut Haloselta.


















Tykkään Halosen asiakaspalvelusta.


















Hinta oli alennuksen jälkeen 55 euroa jotain.

















Ei, en aio muoti- ja vaatebloggariksi.

Oikea termi olisi kai bloggarin sijaan blogaaja, mutta jostakin syystä en pidä termistä.


Olen saanut palautetta eilisistä pohdinnoistani tänne ja Facebookiin. Enemmistö tuntui olevan kallellaan siten, että yksi blogi ja yksi aihe. Kahdelta sain tukkapöllyä yksityisasioista kirjoittelusta. Tämän katsottiin taakoittavan minua ja ympäristöäni. Ajateltiin myös noiden asioiden kuuluvan pariterapiaan tai ystävien kanssa käsiteltäviksi. Toisaalta sain kannustustakin avoimuudesta. Hyvä tietää avoimuuden myös häiritsevän. Toisaalta luulisin niiden voivan jättää postaukseni lukematta, jotka kokevat asian kiusalliseksi.

Mielestäni parisuhdeproblematiikka sopii syöpäaiheeseen siksi, että sairaus koettelee sekä potilasta että rinnallakulkijaa ja siten myös keskinäistä suhdetta.

Ehdotettiin, että kirjoittaisin tässä blogissa jatkossa vain syöpäkontrolleihin liittyvistä käytänteistä ja kokemuksista. Muut teeman kuuluisivat muihin blogeihin. Tähän liittyy se ongelma, että kokemukseni mukaan harvakseen päivittyvän blogin lukijat katoavat. Tämä on ymmärrettävää, koska on turhauttavaa käydä usein toteamassa ettei blogissa ole mitään uutta.

Blogin kirjoittaja saa voimaa siitä, että blogi on suosittu, mikä puolestaan edellyttää tiheää päivittymistä. Usean eri aiheita käsittelevän blogin ahkera täydentäminen on hyvin työlästä.

Blogilista panee sinne ilmoitetut blogit suosituimmuusjärjestykseen. Hyville sijoille voi päästä sekä yhdellä että useammalla teemalla. Jälkimmäisessä tapauksessa usea teema ilmeisesti sopii hyvin monen lukijan mielenkiintoihin. Elämäntyyli yhdistää.

Syöpäpotilaana eläminen ja syövästä toipuminen ei sovi oikein mihinkään elämäntyyliin, joten yksiaiheisuus on perusteltua. Olen nyt hieman poispilattu, koska tämän blogin suosio nousi nopeasti korkealle. Aihe ja kysyntä kohtasivat. Kestää yleensä pitkään, että tavanomaisempi blogi löytää lukijakuntansa. Leppoistamista (slow life) käsittelevä blogini saavutti parhaimmillaan yli sata jäsentä, mutta se vei paljon aikaa. Jäsenistö tarkoittaa naamariviä, joka löytyy jostakin kohtaa blogia. Kyseiset lukijat ovat kirjautuneet blogin jäseniksi. Kyseinen blogi ei kuitenkaan saavuttanut koskaan tämän blogin sivunlatauslukemia. Tämä blogi on siis suositumpi.

Yksi mahdollisuus olisi muuttaa tämän blogin nimi vaikkapa Rakkaaksi tai Rikkaaksi elämäksi. Sen sisällöksi voisin määrittää muutaman teeman, joista yksi olisi syöpä ja siihen liittyvä. Tämä teema toivoakseni vähitellen kuolisi pois.

Voisi olla myös yksiaiheinen pääblogi, josta olisi linkkejä muihin blogeihin, mutta kokemukseni mukaan harva klikkaa näitä linkkejä.

Oman taiteen tekemisestä minulla on FB-ryhmä, joka toimii aika hyvin. Siellä on enimmäkseen kuvia keskeneräisistä ja valmiista töistäni. Blogi mahdollistaisi teemojen laajemman käsittelyn. Taidehistoriablogini sisältö sopisi mukaan. 

Olisin kovin otettu, jos saisin taas kommentteja teiltä.   
 


9 kommenttia:

Mips kirjoitti...

Mielestäni tämä on prikulleen sellainen kun pitääkin, persoonallinen, humoristinen, vaihteleva ja välillä vakavakin - ihmiselämän näköinen. Veikkaan että suuri latausmäärä johtuu tavastasi kirjoittaa ei niinkän syöpäaiheesta. Tiedän miltä sinusta tuntuu, itse kirjoitan ulkomailla asumisen haasteista, mutta rajallistahan sekin on, keksiä asioita mistä kirjoittaa. Siksi sekoitan kaikkia aiheita juuri niin kuin lystään. Mielestäni se voisi sopia sinunkin blogiin. :)

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Mips kommentistasi! Lämmittää mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuukausia sitten löysin blogiisi Kotimaa24-sivun linkin kautta. Siitä asti olen lukenut, siis koukuttunut, mutta tämä on ensimmäinen kommenttini.
Toivon, että jatkat kirjoittamista. Sinulla on mukava tyyli, huomioit elämää kiinnostavalla tavalla. Huumori on myös hyvää; meinasi aamukahvit pärskähtää, kun katsoin nuo farkkukuvat - muotibloggarin (inhoan myös sanaa blogaaja) päivän asuhan se siinä! :)
Mielestäni kiinnostavia blogeja ovat ne, jotka käsittelevät kaikenlaista elämää. En itse jaksa lukea vain yhtä asiaa (rakentamista, vaatteita, ruokaa, sisustamista...) Itse asiassa ihminen, hänen toimintansa ja ajatuksensa ovat mielenkiintoisin aihe, koska niistä voi löytää yhtymäkohtia omaan eloon.
Ihmisellä on perustunteet ja toimintamallit olipa sitten mies, nainen, rikas, köyhä, nuori, vanha.

Toiveeni siis on, että tämä blogi edelleen jatkaisi!

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan edellisiä kommentoijia. Sinulla erinomainen taito kirjoittamallakin "maalata" elämääsi. Lukijat lukevat ja kukin oman taustansa ja kokemuksensa mukaan tekstejä tulkitsevat. Joillekin jotkut asiat ovat tirkistelyä. Miksiköhän. Olisi hienoa, jos jatkaisit tätä samaa blogia, uusia aiheita mukaan vaan!

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa. Kiitos hienosta blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Isäni sairastuttua alkukesästä syöpään googlailin tietoa, kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Silloin blogisi tuli vastaan, luin alusta alkaen ja olen tähän päivään saakka seurannut. Blogisi ansiosta olen ajatuksissa osannut kulkea ikään kuin hieman isäni sairautta edellä, koska olet niin avoimesti ja laajasti kuvannut polkuasi. Olen löytänyt monta yhtäläisyyttä, jotka on tullut isänikin kohdalla vastaan. Toivon jatkoa samalla tyylillä, avoimuudella ja juuri niistä aiheista, jotka sinusta tuntuvat tärkeiltä tuoda julki.

Heikki Honkala kirjoitti...

Sydämelliset kiitokset teille kaikille kommentoijille lämpimän kannustavista viesteistänne!

Anonyymi kirjoitti...

Minä luen aina blogisi iltasaduksi itselleni. Tykkään tosi paljon tästä blogista :). Toivon todella, ettei iltalukemiset lopu ja arvostan suuresti rohkeuttasi kirjoittaa elämän kipeistäkin asioista. Mielestäni avoimuutesi kertoo siitä, että olet vahva ja rohkea ihminen ja uskallat katsoa ja käsitellä asioita sellaisenaan, kun ne ovat. Tsemppiä jatkoon!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos!! Kommenttisi lämmittää kovasti mieltäni.