Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

torstai 14. elokuuta 2014

Jalat kannattelevat huonosti, matkasuunnitelmat muuttuvat ja juhlasketsejä

Kävin tapaamassa uutta työterveyslääkäriämme tänään. Halusi tutustua ensi viikon palaveria varten. Silloin on tarkoitus suunnitella isommalla kokoonpanolla paluutani työhön.

Tämäkin kokenut lääkäri painotti ettei pidä palata liian nopeasti sorvin ääreen.

Sain sairauslomaa lisää syyskuun loppuun saakka. Kävin viemässä todistuksen työpaikalleni. Oli mukava tavata samalla muutamaa työkaveriani.

Kävimme eilen iltapuolella vaimon kanssa Akateemisessa kuluttamassa saamiamme Stockan lahjakortteja. Ostin omallani Sukututkimuksen käsikirjan. Joskus tulee varmaan taas puuska siihenkin asiaan. Silloin saattaa olla tällaiselle lähdekirjalle käyttöä. Kirjastosta lainattavia romaaneja ei kannata ostaa hyllyyn seisomaan.

Sama kokemus sekä eiliseltä että tämän päiväiseltä reissulta oli, että jalat väsyivät. Surkastunut lihaksisto ei jaksa kannatella. Hyvä, että kuitenkin tuli vähän treenattua.

Tänään nukuin neljä tuntia iltapäivällä. Väsymystä riittää.

Lomasuunnitelma Pariisiin taitaa romuttua. Tulee kalliiksi näin lyhyellä varoitusajalla. Rakkauden pääkaupunki olisi hyvä valinta kahdelle uuvahtaneelle urvelolle. Taidamme mennä Berliiniin. Mukava paikka sekin, mutta ei yhtä romanttinen.

Tässä osa sketseistä, joita vanhin poikani kirjoitti juhlaa varten. Esitettiin siellä. Näköisiä ovat.


Hessu ja Saara

 Mitä yhteistä on japanilaisella turistilla ja Heikki Honkalalla? (Kysymys
 esitetään kuvaten samalla)
 Hänellä on videokamera dokumentoimassa lähes jokaista elettyä hetkeä. Tällä
 tavoin. Ja kuten varmaan moni meistä on se todennut, se ei riitä.
 Ensinnäkin kuusikymppisen käsi jo väsyy ja tarvitaan jalusta. (Kamera
 viedään samalla jalustalleen) Pyöriihän kamera nyt varmasti? Ei viittis
 haaskata hyvää hetkeä dokumentoimatta.
 Mutta, eihän pelkkä kamera riitä. Tarvitaan tietotekniikkaa usean laitteen
 ja softan verran. Editointiohjelmia, kuvankäsittelyä ja sen semmosta.
 Näissä ei aina oikeen pysy perässä, mutta pääasia että itse pysyy.

H: Ärh! mihin mä hukkasin ne kuvat? (Etsii kuumeisesti kadonnutta
 tiedostoa yhtäaikaisesti kolmelta läppäriltä)
 S: mitkä kuvat? (Istuu omalla koneellaan tuskastuneen näkösenä)
 H: no ne kuvat.
 S: niin ne. Tää elämänkertakurssi, on kyllä täys kökkö.
 H: niin. (Etsii edelleen kuviaan) kelvoton! Mihin ne nyt meni.

 Kuten tiedämme, tuki vaimolta tietoteknisissä asioissa on vaivatonta. Ja
 toisinpäin. Tekstinkäsittelyohjelma ja Saara Vaherjoki-Honkala lisättynä
 miehensä vankkaan tukeen tuottaa elämänkertaa ja viittä gradua ja
 runosuonta tasaisena virtana.

 S: Voi ei! Mihin ne nyt meni!
 H: mutinaa...
 S: Eijeijei. Mä en jaksa enää yhtään tätä. Hessu tuu kattomaan.
 H: joo...(jatkaa omiaan)
 S: Nyt tää sekos. Mitä mä teen? Ei voi olla totta.
 H: Hmh.
 S: Nää kaikki hävis. Mitä mä teen? Kuus sataa sivua tekstiä. Tuu äkkiä.
 H: Noh. (Laahautuu tuskastuttavan hitaasti paikalle)
 S: mulla oli tossa word auki mut kaikki hävis.
 H: Miksi ne hävis? Mitä sä painoit?
 S: en mitään. Ne vaan hävis.
 H: höh. (Tuumailee) en tiedä.
 S: (tuskailee) mitä mä teen. Mä soitan jojalle.
 H: no soita. (palaa sijoillensa silminnähden ilahtuneena ideasta)

 Jojahan ole aina kovin hyvin tavoitettavissa, mutta onhan poikia
 enemmänkin. Miku viimeistään vastaa aina.

 S: miku, mun pitää palauttaa tää puolen tunnin päästä ja kirjottaa viel
 yhteenveto ennen sitä.
 M: ööh, siis täh?
 S: Tää tietokone sekos. Tää on ihan P! Mitä mä teen kun mun..
 M: joojoo, mutta siis mikä on nyt ongelma?
 S: mä teen tätä kirjoitelmaa ja kaikki yhtäkkiä katos.
 M: wordillako kirjotat?
 S: niin niin mikä tää nyt on, siis joo word.
 M: mitä sä teit? Painotko jotain?
 S: en mitään. Kai.
 M: no koitapa painaa control ja z.
 S: mitä se auttaa?
 M: paina nyt vaan. Control ensin pohjaan ja samaan aikaan sitten z.
 S: control z
 S: oho, se tuli takas! Ihanaa, mitä tossa tapahtui. Kiitos miku!
 M: joo, paina muuten viel control ja s.

2 kommenttia:

Mips kirjoitti...

Aivan valloittavia ovat kaikki sketsit. Hekottelen itsekseni. Ei voi olla totta, että voikin muistuttaa niin elävästi omaa elämänmenoa mieheni rinnalla, vaikka käsikirjoittajat ovat eri. :D. Hyvää paranemista!

Vuokko Kangas kirjoitti...

Hoh hoh hoo! Jotenkin niin suloista ja auvoista!