Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 30. elokuuta 2014

Pelottaa

Huolia

Olen huolissani palautuuko terveyteni ennalleen. Olen nyt noin puolessa välissä hoitojen loppumisesta suunniteltuun työhön paluuseen ja olen yhä kovin väsynyt. En ole enää yhtä luottavainen kuin hoitojen aikana. Väsymys rassaa psyykeä, mikä ilmenee turhana tarkkuutena.

Minulla on kevätlukukaudella kunnon annos opetusta. Se hieman stressaa mieltä.

Minun on kai harkittava vakavasti osa-aikaeläkettä, mihin minulla on mahdollisuus ensi vuonna. Hakuprosessi pitäisi kuulemma käynnistää puolta vuotta aikaisemmin joten aika pian pitäisi ruveta toimiin. Sitä en tiedä voiko syövän seurauksena päätyä jopa sairauseläkkeelle. Jokin diagnoosi tarvittaisiin. Olisikohan kemoaivo sellainen? Se tarkoittaa aivojen lievää tulehdustilaa. Kokonaistulehdusarvoni eli CRP oli viime mittauksessa <3 eli normaali. Toivottavasti se merkitsee sitä, että tulehdusta ei aivoissakaan ole.

Eläkkeelle jääminen merkitsisi suurta muutosta elämään aikaisemmin kuin olen ajatuksissani varautunut.

Unirytmini ei oli kohdallaan, mikä lisää omalta osaltaan väsymystä. Eilen menin nukkumaan ennen kymmentä, mutta kun en ollut saanut unta puoleen yöhön mennessä, jouduin taas turvautumaan unilääkkeeseen. Tänä aamuna nukuin ehkä liian pitkään ajatellen illan nukahtamista.

Raamatun Simson menetti voimansa, kun hänen tukkansa leikattiin. Täytyy toivoa, että voimani ovat palautuneet, jos ja kun tukkani on palautunut entisen vahvuiseksi.

Jotain positiivistakin on terveyden suhteen tapahtunut. Sääreni ovat vahvistuneet.

Sitä sun tätä

Vaimoni on huomannut, että täkäläisissä vesipulloissa on kuplavettä sisältävissä sininen ja tavallista vettä sisältävissä punainen korkki. Liekö Suomessa samoin? Ehkä emme ole vain huomanneet.

Asuinhuoneessamme on kaikki huonekalut seinätauluja myöten Ikeasta lukuunottamatta yhtä vanhaa pöytää. Keittiön kaapistokin on luultavasti ikealainen. Onhan tämä tuttua ja turvallista, mutta on ikävää, jos koko maailma ikeasoituu.

Jostakin syystä mieleeni tuli muisto vuosien takaa. Yksi pojistamme - silloin vielä nappula - kysyi minulta, että kun sinä kuolet, saanko minä tuon auton. Olisihan se teoriassa ollut mahdollista, jollei kyseessä olisi ollut työsuhdeauto. 

Unkarilaista huumoria?

Kävimme tiistaina vaihtamassa raitsikkaa paikassa, jonka nimi on Moskovan aukio. Siellä on rakennus, joka on ilmeisesti matkahuolto tms. Tyyli on ehtaa neukkua. Mieleeni on tullut, että unkarilaiset ovat jättäneet silkkaa satiirisuuttaan tuon rakennuksen paikoilleen, koska paikan nimi on Moskovan aukio.










10 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ainakin unilääkkeitten yhteinen sivuoire on, että ei koskaan tunne itseään oikein virkeäksi jos niitä käyttää. Ja varmaan sitä väsyneempi, mitä enemmän niitä käyttää, koska osa niistä jää varmaan joka kerta kehoon ja näin ollen tämä määrä kasvaa koko ajan mitä enenmmän niitä käyttää Terv. Kerttu

Maria kirjoitti...

Yksi lääkärin suosittelema ohje unettomuuteen on, että jättäis kokonaan kahvin pois ja lisää liikuntaa. - Mutta yksi vaihtoehto olis kofeeiiniton kahvi. (Jos ei lähikaupassa ole sitä,voit pyytää tilaamaan sitä)Kaikki vanhemmat ihmiset ei kestä kofeeiinia ja sitä on olemassa kahvia ilman kofeeiinia. - Kun ikää tulee lisää sitä voi joutua ajattelemaan mm. elämän- mutta myös ravinnon muutosta- Ps. Itsellä tämä kofeeiiniton kahvi auttoi niin paljon että ei tarvitse lääkkeitä nukkumiseen kuin joskus vaan. - Oletko kokeillut Meltoonia nukkumisvaikeuksiin. Jotku käyttää sitä , ja ymmärtääkseni sitä saa Suomesta apteekista ilman reseptiä. Jos yksi asia ei sovi, niin kannattaisko kokeilla jotakin muuta, - Lukemalla ja googlettamalla saa lisätietoa, mutta kyllä sen ymmärtää että jos väsyy että ei jaksa ja joskus ne keinot voi olla aika vähissä, teki sitä niin tai näin... Jaksamista! Terv. Kerttu

anne kirjoitti...

Luin juuri että aikuisen ihanteellinen nukkuma-aika olisi seitsemän tuntia. Yllättävän vähän. Jos siis nukkuu vaikkapa puoliyöstä kymmeneen, siinä on kolme tuntia seuraavan yön unta. Ja jos nukahtaa päivällä niin... eli kuten lasten kohdalla, reippaasti aamulla ylös!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Minulla oli kans vaikea saada energiaa takaisin rankkojen syöpähoitojen jälkeen. Puoli vuotta olin aivan tööt ja vielä sen jälkeenkin väsynyt. Edelleen joudun miettimään jaksamistani enemmän kuin aiemmin, vaikka olen vielä aika nuori. Jaksan kyllä, mutta levittävä on. Voimia sinulle. Tämä blogi on vakavasta aiheesta huolimatta riemastuttava. Kirjoitat niin kauniisti. -toinen toipilas -

Heikki Honkala kirjoitti...

Minunkin kokemukseni on, että ainakin aamupäivät ovat tokkuraisia unilääkkeen seurauksena.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Kerttu näistä vinkeistäsi. Tunnistan itsessäni kahvin negatiivisen vaikutuksen nukahtamiseen. Kotona meillä onkin kofeiinitonta kahvia iltoja varten. Saattaisi tosiaan olla paikallaan siirtyä käyttämään pelkästään sitä. Työpaikalla tosin pitäisi olla oma keitin. Nyt toipilaana juon vain yhden kupin päivässä. Voisin kokeilla, saisiko täällä senkin ravintoloista ja kahviloista kofeiinittomana. Melatoniinia meillä on mukanakin täällä. Minun kokemukseni tosin ovat vähäiset. Viime yönä otin yhden unilääkkeen kera. Voisihan sitä yksinkin kokeilla. Mukavaa syksyä sinulle ja voimia! Heikki

Heikki Honkala kirjoitti...

Minä olen kuullut, että kahdeksan tuntia olisi useimmille sopiva määrä. Seitsemälläkin varmaan terveenä selviää. Olet varmasti oikeassa, että riittävän varhain (ja säännöllisesti samaan aikaan) herääminen on tehokas keino unettomuuteen. Minun unentarpeeni on ollut syöpähoidoista johtuen poikkeuksellisen suuri, mutta se on ilmeisesti vähentynyt, kun on tullut näitä nukahtamisvaikeuksia. Säännöllisellä heräämisellä sekin varmaan selviäisi. Matkoilla vähän hankalaa, kun pitää yrittää varmistaa voimat päivän turistikoitoksiin. Tuohon konstiin minun on ennen pitkää turvauduttava.

Heikki Honkala kirjoitti...

Hei Toinen toipilas! Mukava saada sinulta vertaistukea ja kiitos kannustavasta palautteestasi. On todella hyvä tietää, että minun on varauduttava samankaltaiseen voimien säätelyyn kuin sinunkin. Hyvää syksyä sinulle! Heikki

Anonyymi kirjoitti...

Samanlaisia kokemuksia minullakin ollut syöpähoitojen jälkeen. Väsyttää, ei jaksa oikein mitään. Univaikeuksia, ihan kuin olisi syöpähoitojen aikana nukkunut monen vuoden unet varastoon. Silloinhan sitä tuli nukuttua paljon. Huonot yöunet väsyttää päivällä. Tuntuu, että kierre on valmis. Kiitos tästä blogistasi! Kirjoitat hyvin, tätä lukee todella mielellään. Syksyn jatkoa!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos mukavasta palautteesta. Hyvä tietää, että kokemukseni eivät ole epänormaaleja syöpähoitojen jälkeen.