Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 14. helmikuuta 2015

Nizzaan


Tänään pääni päätti ruveta mylläämään tapaani vetää kursseja. Tiedä sitten, olisiko työn loppuminen vähäksi aikaa aiheuttanut tällaista. Virike lähti kirjasta, jonka olen lukenut, mutta jota lueskelin tänäänkin. Aiheena oli kestävä kehitys yritystoiminnassa. Luin sitä toiseen blogiini (Tulevaisuuden lasten puolesta) kirjoittamaani artikkelia - Ympäristöystävällinen yritys kestää - varten. Mieleeni juolahti ajatuksia, joita minulla on ollut ennenkin, mutta jotka alkoivat nyt selkeytyä kokonaisuudeksi. Ehkäpä palaan niihin myöhemmin tässä blogissani - tai toisessa.

Lähdemme huomenna Nizzaan. Toivottavasti paikanvaihdos rauhoittaa päätäni. Paikasta en tiedä paljoakaan. Nimi moikaa glamouria korvissani. Niin ei kuulemma ole. Vaimo on siellä käynyt ja sanoo, että tavallisia talliaisia siellä kaduilla kävelee.

Lomalla matkakin tekee hyvää. Lentokentältä lähtien tuntee olevansa irti arjesta. Ei voi uppoutua tavanomaisiin askareihin. Ei ole kotona eikä ole vielä perillä. Minulle, joka olen melkein maaninen puuhastelija, jo menomatka tekee hyvää. Vähän kuin olisi töpseli pois seinästä.

Oleellista on, että osaan mitoittaa voimani oikein. Taidenähtävyyksiä Nizzan seudulla on riittämiin, Vencen kappelissa Matissen teoksia, Chagall -, Matisse -, Renoir - ja Leger -museot ja niin edelleen.

Saatan piirrellä, jos siltä tuntuu. Toivottavasti osaan ottaa aktiviteetit kävelyjeni lailla, olla ahnehtimatta ja pitää vauhti leppoisana.

Toivon, että palattuamme olo olisi hieman elpynyt.

Ai niin. Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Ei kommentteja: