Olen tullut äitiini siinä, että syön mielelläni päivittäiset ateriani suht koht säännöllisesti: aamiainen kun olen herännyt, lounaan puolilta päivin, välipalan/päiväkahvin kolmelta, päivällisen kuuden tienoissa ja iltapalan aika myöhään, jotta ei ehtisi tulla nälkä ennen nukahtamista.
Yritän syödä kullakin aterialla vain sen verran, että ehdin seuraavaan ilman selvää nälän tunnetta. Olen huomannut, että selviän myös ilman välipalaa.
Painoni on pudonnut aika monta kiloa. Se, että mahani tuntuu aterioidessani täyttyvän aikaisempaa nopeammin, viitannee siihen, että pudotus on pysyvää.
Painoindeksini on viimeisimmän punnituksen mukaan 28,2, mikä tarkoittaa lievää ylipainoa. Jos painoni laskee pikku hiljaa ihannealueelle, ihan hyvä, mutta pitäisikö isoisällä olla vähän pehmustetta vyötäröllä (tiedän, se on vaarallista), jotta lapsenlapset voivat olla sylissäni mukavammin.
Yritän noudattaa omaa dieettiäni, mutta samalla koetan ottaa asian kohtuullisen rennosti.
Dieetissäni tuskin on mitään, mitä ei olisi jo keksitty. Dieettini on on muovautunut kokemuksieni, aiheesta lukemieni artikkeleiden sekä aikoinaan käyttämäni Kiloklubin oppien perustalta.
Alla artikkelisarjan ensimmäinen osa, jonka olen julkaissut vain Facebookissa.
Hessun dieetti, osa 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti