Harjaannutin korviani erottamaan musiikin tulkintaa

Klassisen musiikin sivistykseni ei ole erityisen syvä, mutta olen saanut lapsena pianotunteja ja oppinut nuotit. Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, mutta kun olen kovin monesta asiasta innostuva, olen yrittänyt priorisoida asioita ja antanut harrastuksissani etusijaa maalaamiselle ja kirjoittamiselle. 

Soitto- ja nuotinlukutaitoni ovat vaipuneet kohmeeseen vuosikymmenten saatossa.  

Nyt olen sivistänyt itseäni kuuntelemalla Johann Sebastian Bachin kahta sarjaa "Hyvin viritetty klaveeri 1 ja 2" (Das wohltemperierte Klavier). Kummassakin sarjassa on yksi preludi ja fuuga kaikissa 24 savellajista. Keskityin ensimmäisen sarjan ensimmäiseen preludiin. 

Joku saattaa muistaa, kuin uppouduin Matteus passioon pääsiäisen tienoissa. Kts. tekstit  Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta ja Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan. 

Preludi on Wikipedian mukaan ... "musiikkikappale, jolla yleensä ei ole tarkkaan määriteltyä sisäistä rakennetta ja joka on yleensä lyhyehkö, mutta voi olla laajakin. Sana tarkoittaa varsinaisesti alkusoittoa. Alkuperäinen instrumentaalipreludi kehittyi lyhyistä improvisoiduista musiikkikappaleista, joita esittäjä soitti ennen varsinaisen esityksen alkua ”lämmitelläkseen” ja esimerkiksi tarkistaakseen soittimen oikean virityksen"

Fuuga puolestaan "... on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty polyfoninen musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillään jopa kymmenen." 

Jos kuuntelen jonkin sinfonian, se kuulostaa korvissani samanlaiselta riippumatta siitä, mikä orkesteri sen esitti ja kuka sitä johti. 

Olen oppinut tulkinnan merkitystä kuuntelemalla Youtubesta eri pianistien esityksiä erityisesti mainituista "virityssarjoista" ensimmäisen ensimmäistä preludia (tulipa monimutkainen virke). Pääset kuuntelemaan noita äänityksia seuraavista linkeistä. 

András Schiff

Evelyne Crochet

Glenn Gould

Tatiana Nicolayena

Tämä on ollut minulle hyvä harjoitus. Tulkinnat ovat todella yksilöllisiä. Seuraavassa vaikututelmiani. 

Shiff soittaa minusta kappaleen jotenkin tasapaksusti. Nicolayenan tulkinta on helmeilevä. Loppu hidastuu ja katoaa sitten kauniisti kaukaisuuteen. Hän käyttää runsaasti pedaalia. Omaleimaisen Gouldin tulkinta on rouheaa kuin maitolaiturin rakentamista laudoista ja kakkosnelosista. Mistähän tuokin vertaus tuli mieleeni. Gouldin terävän näpsäyttävät staccatot saavat teoksen  kuulostamaan kuin eri kappaleelta. Hänen omintakeinen tapansa hyräillä vienosti soittaessaan kuuluu tässäkin. 

Crochet on minun suosikkini näistä neljästä. Hän soittaa minusta preludin muita nopeammin ja hänen tulkintansa on muita dynaamisempi.