Eikö tuntuisi ihanalta popsia pussillinen karkkia! Noin iso annos jo puistattaa, ainakin minua. Eipä silti, ei moinen ahmiminen haittaa, jos sellaista tapahtuu harvakseen.
Olen keksinyt tavan imitoida karkkipussillisen syömistä. Lohkotaan pienehkö omena (150 g) pieniksi palasiksi, jotka laitetaan teelautaselle. Aikamoinen pino, vai mitä? Otetaan lautaselle myös teelusikallinen (noin 5 g) hunajaa.
Nautitaan omenan paloja rauhallisesti jokaista huolellisesti pureskellen. Joihinkin paloihin sipaistaan vähän hunajaa. Kohta saattaa jo kyllästyttää. Näitä karkkeja on niin paljon!
Omenassa on noin 60 kilokaloria ja viidessä grammassa hunajaa noin 17 kilokaloria.
Jos lounas on tavallisesti puolilta päivin ja päivällinen kuuden tienoissa, voisi niiden välissä syödä kolme tuollaista "omenahunajakarkkiannosta" ja oltaisiin vasta suunnilleeen yhden tavanomaisen välipalan lukemissa.
Älä ota näitä vinkkejäni kovin tosissasi. En ole ravintoterapeutti.
Olen vain huomannut, että voin pettää itseäni syömään vähemmän. Tosin iltapala on minulle yhä haaste. Silloin syöminen meinaa lähteä lapasesta. Tulee helposti mieleen, että pitää syödä runsaasti ettei tule nälkä ennen nukahtamista. Sorrun helposti. Saatan retkahtaa syömään kourakaupalla mysliä, eikä siinä ole kaikki.
Minun on keksittävä jokin erityinen itsepetosjuoni iltoja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti