Kirjoitin äskettäin Sally Salmisen teoksesta "Meren saari". Olen nyt lukenut vajaat puolet saman kirjailijan romaanista "Kalastajakylän prinssi", jonka tapahtumat sijoittuvat Bretagneen.
Kyttyräselkäinen ja ontuva nuori nainen Marie-Jeanne löytää rantavedestä henkitoreissaan olevan miehen, joka on ilmeisesti selvinnyt jostakin haaksirikon tehneestä laivasta. Mies on menettänyt muistinsa niin, ettei muista edes nimeään. Eräs perhe ottaa miehen asumaan luonaan. Hänelle annetaan etu- ja sukunimi (Efflam Kelou). Perheen isä ajattelee miehen tuovan onnea.
Merestä pelastettu mies puhuu kummallisesti. Hänen lauseensa kuulostavat raamatullisilta. Onkohan hänellä messiaskompleksi?
Jostakin syystä kyläläiset epäilevät, että Efflam on prinssi.
Marie-Jeanne on ilmeisesti vähintään ihastunut Eflamiin.
Eräs kalastaja ottaa Efflamin mukaan merelle, mutta ei tästä ole hyötyä. Leipomon työtkään eivät suju. Sitten paikallinen puuseppä ottaa "prinssin" apulaisekseen ja käy ilmi, että tämä osaa homman jopa paremmin kuin itse mestari. Onkohan tässä viittaus Jeesuksen maallisen isän ammattiin?
Salminen on taitava kertoja. Hän osaa kuvata merellisiä tunnelmia ja punoa kalastajakylän elämän episodeja.
Tarinan juoni edistyy aika hitaasti. Kuvaus on rikasta, mutta mielestäni tämä romaani ei ole "Katriinan" veroinen. En ole kuitenkaan lukenut kirjaa kokonaan, joten mieli voi muuttua.
Tarina on epäuskottava, mutta saahan se fiktiossa ollakin.
Lainaamani kirja on minua vanhempi. Se on painettu vuonna 1953 (alkuperäisessä tekstissä oli virheellisesti 1954). Siinä on 462 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti