 |
Kuva Nebraska Department of Education Pixabaystä |
Elämä on jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Täydellisiä ratkaisuja löytyy kuitenkaan tuskin mihinkään.
Nyt kun Suomi on tekemässä tulevaisuutensa kannalta hyvin merkityksellistä turvallisuuspäätöstä, saatetaan esittää whataboutistisia vasta-argumentteja. Voidaan viitata esimerkiksi Irakin sotaan. On totta, että Yhdysvallat hyökkäsi maahan heikoin perustein, mutta mutta kyseessä ei ollut Nato-operaatio.
Saatetaan myös todeta, että esimerkiksi Unkarin, joka kuuluu Natoon, ihmisoikeustilanne on huono. Tämäkin on totta.
On esitetty, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, lisäisi jännitystä Pohjolassa. Sekin pitää todennäköisesti paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että Natoon ei ole koskaan hyökätty. Kun jännitys lisääntyy, mutta samalla oman maan turvallisuus lisääntyy, on syytä priorisoida oman maan etua. Pohjola eräänlaisena Naton etuvartiona on kuitenkin varsin vahva pidäke Venäjää vastaan.
Nato-jäsenyyttä harkittaessa pitää miettiä, mitkä seikat ovat olennaisia. Kaiken lähtökohtana on oman maan turvallisuuden varmistaminen. Itänaapurimme käyttäytyy arvaamattomasti, sen aikeita on vaikea järkiperusteisesti ennakoida ja sen puheisiin ei voi luottaa. Ukrainassa tapahtuu hirvittävyyksiä, jollaisia ei ikipäivänä haluaisi omaan maahan.
Olen syvästi suomettumisen ajan ihminen ja Natoon liittyminen kieltämättä arveluttaa. Hyvät välit itään ovat olleet hyväksi koettu tae turvallisuudesta. Tilanne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. ja mitä ilmeisemmin pitkäaikaisesti. On syytä toimia rohkeasti, kun tilanne sitä vaatii. Aikoinaan Suomi irtautui aika nopeasti YYA-sopimuksesta ja liittyi pian Euroopan Unioniin.
Keskittykäämme siis olennaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti