 |
| Kuva Pam Simon Pixabaystä |
En pysty enää ahmimaan kuin kursorisesti tietoja Ukrainan tilanteesta niin kuin jaksoin sodan alkuvaiheessa. Järkyttävyyksiinkin tuntuu tottuvan. Butšan hirvittävät territeot ja muut vastaavat "läpimurrot" ovat aluksi kauhistaneet ja sitten muuttuneet vähemmän säväyttäviksi.
En jaksa enää kuunnella upseerien analyyseja sotatapahtumista.
Tällaiseen ei saa tottua.
Ukraina ei saa hävitä.
Ukrainalaisten kohtalo synnytti miltei rakkauden tunnetta kyseistä maata ja sen kansaa kohtaan. Sympatiaa tunnen vieläkin, mutta se on jonkin verran laimentunut.
Haluan silti kulkea ukrainalaisten rinnalla heidän hirvittävässä kohtalossaan. Mitä voin tehdä? No ainakin tuotan teoksia Ukrainan teemasta. Voisinko myydä niitä Ukrainan hyväksi? Miten verottaja suhtautuisi asiaan. Senkin voi selvittää.
Tavaroiden lajitteluhommaa Ukrainan pakolaisten hyväksi saattaisi olla tarjolla. En ole kovin käytännöllinen, joten asia mietityttää. Voisin kuitenkin soittaa ja kysyä, josko voisin tehdä jotakin muuta - esimerkiksi kuljettaa pakolaisia majapaikkoihin.
Yllä olevalla videolla laulavat Ukrainan kansallishymnin luultavasti ukrainalaiset lapset. On siellä jokunen aikuinenkin. Video on ladattu Youtubeen 28.2.2022 eli aivan sodan alussa. En tiedä, milloin hymni on filmattu.
Mitä näille suloisille lapsille nyt kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti