Suomen ja Ukrainan sotalapset

 

Kuva Alexa Pixabaystä

Ukrainan sota poikkeaa Suomen viimeksi kokemista sodista siinä, että Ukrainasta on lähtenyt valtavasti aikuisia pakolaisia länteen. Lapsia on myös lähtenyt runsaasti, käsittääkseni yleensä äidin kanssa. Toki turvaan siirrytään paljon myös maan sisällä. Näin myös Karjalasta ja muualta tulleet evakot Suomessa.  

Maastamme siirtyi paljon pikkumiehiä ja -naisia ns. sotalapsiksi erityisesti Ruotsiin. Lapset kuljetettiin ilman vanhempiaan ja he saattoivat vieraantua kodistaan. On varmasti ollut raastavaa sekä mennä että palata. 

Miksi suomalaiset äidit eivät voineet lähteä mukaan? Yksi syy saattaa olla se, että perheet olivat isompia. Varmaankin yleensä matkaan lähetettiin nuorimmat. Isommista lapsista saattoi olla hyötyä käytännön toimista, kun äideillä oli paljon työtä. Kenties ajateltiin myös, että pienet lapset sopeutuvat nopeammin vieraskieliseen ympäristöön. Ehkä ei haluttu myöskään kuormittaa naapurimaata suuremmalla lapsimäärällä. 

Luulen, että äidit jäivät myös siksi, että heitä tarvittiin tekemään myös ne työt, jotka rintamamiehiltä jäivät. 

Osa Ukrainasta tulleista pakolaisista jää luultavasti pysyvästi ulkomaille. Äidin ja lasten on helpompi integroitua yhdessä uuteen kotimaahan. Henkiin jääneet isät seurannevat perässä, kun tilanne on ohi. 

On hienoa, että Ukrainasta lapset pääsevät evakkoon äitiensä kanssa. Luultavasti traumat jäävät vähäisemmiksi kuin sotalapsilla, mutta niitä varmasti jää. 

Ilmeisesti Ukrainassa on rintamalla niin pieni osa miehistä, että yhteiskunnan pyörät saadaan pidettyä riittävästi vauhdissa. Toki naisistakin on vain osa evakossa. 

Ukrainastakin on luultavasti lähtenyt sotalapsia, mutta eri suuntaan. Osa ukrainalaisista on siirtynyt tai siirretty Venäjän puolelle. Heidän kohtalostaan ei taida helposti saada tietoja. On kuitenkin sanottu, että lapsia annettaisiin adoptoitavaksi, varmaankin kunnon putinistikoteihin. Määristä on vaikea sanoa mitään, mutta tällaisia sotalapsia uskottavasti on. 

Slava Ukrayini!