Uskotaan hyvään, kaikesta huolimatta

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Tunnuslauseeni, joka on tuossa blogini oikeassa reunassa, kuuluu "Hyvinkin voi käydä." Elämässäni on ollut hankalia vaiheita, mutta aina niistä on jotenkin selvitty, jopa leukemiasta. Mielestäni tuo lause sisältää sopivasti optimismia. 

Ukrainan sotaa ajatellessa näkymät ovat helposti synkät. Myönteinen yllätys on kuitenkin ollut se, että länsi on yhdistynyt Ukrainan tueksi ja tämä on pystynyt pistämään kampoihin hämmästyttävän hyvin. Sota voi kuitenkin jatkua vuosikausia. Voi olla, että lännen halu auttaa laimenee. Riskinä on, että kriisi eskaloituu maailmansodaksi. 

Hyvin kävisi, jos sota loppuisi juuri nyt, tappaminen lakkaisi ja maat löytäisivät pysyvän sovun. Reilua olisi, että Venäjä korvaisi aiheuttamansa tuhon. Venäläisten kannalta myös maan siirtyminen demokratiaan olisi hyvin toivottavaa. 

Tämä on utopiaa. 

Voiko silti käydä hyvin?

Historiassa on hetkiä, jolloin suuria mullistuksia on tapahtunut aivan yhtäkkiä. Neuvostoliiton romahdus oli sellainen. Samoin rautaesiripun sortuminen. 

Jos joku olisi kirjoittanut romaanin, jossa näyttelijä olisi esittänyt opettajaa, joka voitti presidentinvaalit, ja sitten hänestä tulikin oikeasti presidentti, vieläpä sankari, joka johtaa uljaasti maan armeijaa suurta vihollista vastaan, mahdollinen kustantaja olisi luultavasti pitänyt teoksen juonta epäuskottavana. Tosi on tarua ihmeellisempää. Näin kävi.

Kukaan ei voi tietää, miten tästä päästään eteenpäin. 

Ilmassa on maailmansodan tuntua, mutta toivoa ei saa heittää, vaikka usko rauhaan olisi heikko kuten minulla (editoitu). 

Jotakin ratkaisevaa ja yllättävää voi tapahtua. 

Mutta on myös valmistauduttava siihen, että tilanne huononee.