Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Keskustelen nuoren Heikki Honkalan kanssa

Kun luen päiväkirjaani vuosilta 1976-1977, tunnen keskustelevani nuoren itseni kanssa. Juttukumppanini on hyvin tuttu, mutta täysin identtisiä emme ole. On mukava tutustua paremmin. Kumppanillani on elämä edessä, kun taas minulla se on takana, jos hiukan kärjistetään.



Nuori Heikki vaikuttaa aika jyrkältä mielipiteissään. Hän kommentoi politiikkaa hyvin kiihkeästi sekä maan sisäisellä että globaalilla tasolla. Minä en pysty vaikuttamaan hänen asenteisiinsa, mutta hän saattaa antaa minulle ajattelemisen aihetta.

Nuorukainen eli erilaisessa maailmassa kuin minä nyt. En ole kuitenkaan matkustanut eri planeetalle tässä välissä. Teknisessä kehityksessä on tapahtunut valtava harppaus, mutta se tuntuu aika pinnalliselta muutokselta. Me ihmiset olemme yhä samanlaisia menneisyydestä hypänneitä, luultavasti nykynuoretkin.

Nykynuoria kutsutaan diginatiiveiksi ja ajassa on monenlaisia muutoksen tuulia. Nuorten tiedetään silti haaveilevan perheestä ja aika perinteisestä elämästä.




Aistin Heikin tekstissä nuoruuden intoa, jollaista minulla ei enää ole. Se olikin tarpeen, sillä hän rakensi vaimonsa kanssa portaita tulevaisuuteen.

Nuori Heikki kirjoittaa muun päiväkirjatekstinsä oheen hyvin universaaleja aiheita pohtivia mietelmiä. Minä eläkeläis-Heikki huomaan olevani monesta asiasta samaa mieltä nuorukaisen kanssa. Nuori Heikki näyttää saavuttaneen jonkinlaisen osin muuttumattoman peruseetoksen. Onko hänen kehityksensä jumiutunut?


Heikki ja hänen vaimonsa ovat muuttaneet Turusta Vantaalle. Heikki suorittaa viimeisiä tenttejään Turun kauppakorkeakouluun ja etsii ahkerasti töitä. Elatus tuottaa huolta, koska työtä ei löydy eikä vaimonkaan työmahdollisuudet päiväkodeissa näytä lupaavilta. Heikki ja Saara odottavat onnellisina ensimmäistä lastaan.

Huomaan, että varttuneena Heikkinä en osaisi juurikaan neuvoa nuorta alter egoani. Hän keskittää työnhakunsa markkinatutkimusalan yrityksiin, mikä vaikuttaa hyvältä idealta. Työtä hän ei kuitenkaan saa. Ehkä hän olisi voinut tutkailla jo tuolloin kauppaopettajan tehtäviä, mutta siihen hän ei ollut silloin valmis.

Miten Heikin ja Saaran käy?





Ei kommentteja: