Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 26. huhtikuuta 2018

Mistä olen poissa?

Majailemme muutaman päivän Helsingissä. Olemme vuokranneet Tänään olemme käymässä Loviisan Isnäsissä. Vierailimme paikallisessa koulussa, jossa on meneillään isovanhempien viikko. Kaksi lastenlastamme käyvät kyseistä koulua ja tyttäremme toimii siellä opettajana.

Pienessä maalaiskoulussa tuntui olevan oikein leppoisa tunnelma ja samalla tekemisen meininki. En tiedä, vaikuttiko läsnäolomme, mutta oppilaat tuntuivat oikein kilteiltä.


Pohdin orientaatiotani, kun ajoin eilen Helsingissä. Tuntui hyvältä olla entisessä kotikaupungissa, vaikka viihdyn toki Turussakin. Mietin miksi oleminen tuntui erilaiselta kuin ennen muuttoamme, vaikka maisemat ovat läpeensä tutut. Olo tuntui jotenkin  irralliselta. Koko psykofysiikkani tiedosti, että olen vain käymässä.

Ilmeisesti ihminen kokee olemisensa suhteessa siihen, missä koti on. Kotoa poissa oleminen on kuin epävakaustila, joka odottaa palautumista ennalleen. Koen tällaisen jostakin syystä voimakkaammin silloin, kun olen hoitamassa asioita jossakin päin Turun keskustaa. Vaikka minulla ei olisi mihinkään kiirettä eikä mitään kiireisiä tekemisiä kotona odottamassa, minulla on jonkinlainen velvollisuuden tapainen tunne siitä, että minun pitää kohta palata kotiin.

Minun on vaikea sanoa, johtuuko tuo tunne kaupunkikierroksella kotoa toisaalla olemisesta johtuvasta epätasapainosta vai siitä, että alitajuntani kehottaa minua säästämään aikaa ja joutumaan eteenpäin. Ehkä nämä molemmat patistavat minua kotiin. Tarvitsen harjoitusta flaneerauksen taidossa.

Orientaatiomme taitaa olla samanlainen kuin eläimillä. Olemme joko pesässä tai muualla. Lintu lennähtää pesästään ruokaa hakemaan. Kotona on lepo ja rauha, muualla on toimeliaisuus. Tämä on toki raju yleistys.

Eläkeläinen saattaa kokea jumittuvansa kotiin. Työhön ei tarvitse lähteä.

Olimme äskettäin tapaamassa erästä ystäväpariskuntaamme keskellä arkipäivää. Valittelin omaa jaksamattomuuttani. Työt on tehty, minulle sanottiin.

Se kolahti. Työt on tehty, niin se on. Ystävä sen minulle kirkasti. Se oli ystävänpalvelus.






Ei kommentteja: