Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 3. tammikuuta 2020

Kemoaivo etsii piikittäjää Antibesissa

Minulle soitettiin aamulla Tyksin hemapolilta. Luulin kännykän herättelevän minua, mutta kun kuulin hiljaista puhetta, ymmärsin vastata.

Minulle kerrottiin, että testosteronitasoni on alhaalla. Verikoe otettiin 11.12.  ja sen jälkeen olen käynyt hematologin puheilla. Silloin kaikki oli kunnossa, mutta ehkä tulokset eivät olleet tältä osin vielä valmiit. Parempi myöhään ...

Piti selvittää, onko piikitysväli ollut määrättyä yhtä kuukautta pidempi, mikä selittäisi alhaisen tason. Muussa tapauksessa väliä olisi ehkä tihennettävä kolmeen viikkoon. Viimevuotinen almanakkani on Suomessa, joten soitin Keskustan terveysasemalle Turkuun. Linjalla oli jonossa yli 40 henkilöä. Valitsin takaisinsoiton, joka on ennenkin toiminut hyvin.

Selvisi, että olen käynyt piikillä viimeksi 7.11. ja sitä ennen 1.10.2019. Venynyt väli, mutta sitä seuraava vasta onkin, koska joulukuun käynti on unohtunut kokonaan. Hienoa, että pidetään huolta.

Minulle kerrottiin myös päivä, jolta olin siirtänyt piikityksen esteen vuoksi, ja se uusi aika, johon en ollut tullut. Kemoaivo tunnustaa unohduksen.

Testosteronituotannostani tuhottiin puolet, kun ensimmäisen syöpäni kotipesä poistettiin. Täydennystarve todettiin joskus viime kesänä.

Minulla on kolme piikkipakkausta mukanani, mutta ruiskeen antajalla pitää olla sairaanhoitajan koulutus. Saara oli saanut Rivieran suomalaiset -ryhmän kautta suosituksen tiettyyn meitä lähellä Antibesissa olevaan laboratorioon. Sinne menimme.

Bonjour. Excusez-moi, mes je parle lentement. Pouvez-vous me donner une injection? Minulla oli ruiskelaatikko mukana. Tässä paikassa ei alkeellisen ranskan puhuminen herättänyt sympatiaa, mutta sain käyntikortin, jonka osoitteeseen minua kehotettiin menemään. Ymmärsivät kuitenkin.

Toinen asiakas ryhtyi asianajajakseni. Hän vaihdatti kortin toiseen, jonka osoitteen pitäisi olla lähempänä meitä. Hän tarjoutui myös soittamaan ja varmistamaan, että paikka on auki. Myöntymiseni jälkeen hän soitti, mutta asiaan ei saatu varmuutta. Ilmeisesti sieltä vastasi nauha.

Saara meni asioille ja minä lähdin Infirmiere Liberaleen. Liike ei ollut katutasossa, mutta seinässä oli kyltti. En päässyt porttikongin ovesta sisään. Yritin soittaa, mutta en onnistunut.

Etsin kännykkäni karttaohjelmalla lisää laboratorioita. Lähdin Laboratorie Barlaan. Ohjelma kuljetti minua sinne ja tänne. Lopulta se väitti minun olevan perillä, mutta paikalla ei ollut mitään merkkejä laboratoriosta eikä muistakaan liikkeistä.

Menin erääseen apteekkiin kysymään neuvoa. Sain taas käyntikortin Infirmiere Liberaleen. Nyt onnistuin saamaan yhteyden numeroon, mutta siitä vastasi automaatti. Kello lähestyi neljää. Taitaa jäädä piikki saamatta tähän hätään. Maanantai on loppiainen.

Päätin suoda itselleni kofeiinittoman kahvin. Istuin ulkopaikalle erääseen kahvilaan. Seinään oli kirjoitettu liitutaululle yhden, kahden ja kolmen jäätelöpallon hinnat. Yritin tilata tarjoilijapojalta yhtä kahvini seuraksi. Kuulin, ettei niitä ole saatavilla talvella. Paikalliset ilmeisesti arvaavat, ettei kyseiseen liitutauluun pidä uskoa tähän aikaan. Sain kahvin seuraksi kuitenkin tavallista runsaamman annoksen suklaata. Jätin euron verran tippiä.

Olin ajatellut käydä lenkillä tänään, mutta päätin korvata sen vähintään 10.000 askeleen kävelyllä. Kännykkäni mittaa niitä. Osa oli jo koossa. Suuntasin rantaan.

Kaupungilla oli paljon turisteja, keski-ikäisiä pariskuntia toppatakeissaan kuten me. Joillakin oli lapsia mukana.

Saavuin satamaan, jossa oli miljoonaluokan veneitä kylki kyljessä. Ilma tuntui tihkuvan testosteronia. Minulla oli sitä taskussakin, mutta kun pitäisi saada verenkiertoon. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta kalliiden veneiden nimistä? Yhdessä oli huumoria: Plan B.




Näiden paattien omistajilla ei ole huviveneitä läheisessä muskelivenesatamassa
Jatkoin rantaa kaakkoon ja ennen pitkää tunsin dé-jé vu:ta, joka ei ollut oikeaa, koska olen käynyt paikalla kaksi vuotta sitten. Vierailimme silloin paikallisessa Picasso-museossa.


Oikeanpuoleinen torni kuuluu Picasso-museoon
Palasin asuntoomme. Tein pienen ylimääräisen lenkin, jotta sain askelmat kokoon.


Ei kommentteja: