Isäni syntymäkunta Viipurinläänin Pyhäjärvi on Karjalankannaksella, jonka Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721 osana Vanha Suomea. Kannakselaiset esivanhempani ovat siten olleet tsaarin alamaisia jo Uudenkaupungin ja Haminan rauhan (1809) välisenä aikana.
Maakunnassa toteutettiin vuonna 1797 sotaväenottojärjestelmä, jossa 14-21 -vuotiaita miehiä otettiin sotureiksi armeijaan. Palveluaika oli 25 vuotta. Ilmeisesti harva palasi kotiin.
Isoukkini Antti Kukon isoisä onnistui välttämään rekrytoinnin piileskelemässä "navetas sonna sisäs". Perimätiedon mukaan kasaa olisi tökitty pistimellä tai pistimin, mutta osumaa ei tullut.
Oletan, että kyse on Antin isänpuoleisesta isoisästä Juhosta (Johan Kucko 1794-1877), josta Kukkojen suku II kertoo seuraavasti: "...oli isänsä kuollessa 12-vuotias, kasvoi mieheksi vanhemman veljensä Simon ollessa isäntänä, avioitui 19-vuotiaana 18-vuotiaan saaprulaistytön kanssa. Kärsi raipparangaistuksen elokuussa 1823, tuli isännäksi "väkeviin juomiin" kuolleen vanhemman veljensä jälkeen v. 1830. Opetti vanhoilla päivillään lastenlapsilleen pitkän elämän tuomaa elämänviisautta, ..."
En tiedä jatkuivatko sotaväenotot Haminan rauhan (1809) jälkeen. Jos ei, kyseinen episodi lienee tapahtunut ennen Suomen sotaa tai sen aikana. Juho on mahdollisesti ollut vasta nuorukainen. Karkureiden tilalle pyrittiin ottamaan muita. Näin ollen Juhon onnistunut piiloutuminen on ehkä aiheuttanut jonkun hänen kaverinsa joutumisen sotaväkeen.
Juhon isä oli mahdollisesti jo kuollut ennen tätä rekrytointiyritystä. Kun isoveli oli isäntänä, saattaa pikkuveli valikoitua helposti rekryytiksi. Voi vain kuvitella, miltä äidistä on tuntunut, kun poikaa on etsitty.
Lähteet:
Artikkeli "Vieraan vallan sotapalveluksesta kieltäytyminen tuttua Suomessakin" Vpl. Pyhäjärvi -lehdessä.
Perimätieto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti