Autolla Rivieralle – Kielistä Kölniin

 

Aamuinen Kiel

Apua – mistä bensaa?

Laiva saapui matkustajan kannalta lempeästi yhdeksän tienoilla Kielin satamaan.

Järjestely tuntui hyvältä. Teimme matkaa myös nukkuessamme. 

Oli sattuneesta syystä helppo löytää Mercedes-daamimme laivan uumenista. 

Ensimmäinen etappimme oli suunnata Atoon, joka osoittautui varaosaliikkeeksi. Tarvitsemme vinjetin tuulilasiimme oikeuttamaan ajamisen Saksan kaupunkien keskustoissa. 

Myyjä oli sitä mieltä, että sellaista ei ole luvallista myydä ulkomaalaisille, mutta onneksi toinen tiesi paremmin. 

Niinpä peitimme ajonäköalaamme vihreällä tarralla. Oranssi on Ranskan vastaava ja keltainen on jokin sveitsiläisten keksimä tiemaksu. 

Pääsimme tien päälle.

Aikamme ajettuamme alkoi tulla tankkaamisen tarve. Daamimme bensamittari on hieman suurpiirteinen. Näyttää, että onhan tässä vielä menovettä, mutta sitten yhtäkkiä neula vajoaa. 

Googlailimme huoltoasemia. Ensimmäinen oli huti, koska tarjoiltiin vain sähköä ja siitä ei daamimme välitä ja omaan tarpeeseen kehittää sitä itse. 

Yhtä huoltoasemaa ei näkynyt väylän reunamilla. Ajattelin, että on jossakin syrjässä ja ajoin ohi. 

Seuraava tarjokas oli valtaväylästä erillään. Annoin Googlen opastaa sinne. Se olikin jollakin teollisuusalueella ja sieltä sai vain naftaa, ilmeisesti mieluiten rekoille. Kysyin neuvoa yhdeltä kuskilta. Väitti ei tietävänsä, eikä ilmeisesti kiinnostanutkaan. 

Otin nyt sihtiini sen, jonka ohi olimme ajaneet. Mittari näytti jo huolestuttavan keltaista. Vaimo pelkäsi ja mietti, mitä tehdään, jos loppuu. Sanoin, että matka ei ole niin pitkä, ettenkö voisi hakea kävellen bensaa. Vaimon käsityksen mukaan moottoritiellä ei saa kävellä. Pitäisi tehdä jokin hälytys. 

Onneksi selvisimme johonkin kylään, jossa oli peräti kaksi huoltoasemaa. 

Eikun tankki täyteen.

Huomasin, että bensatankin korkki oli jäänyt edelliselle tankkauspaikalle Ruotsiin. 

En viitsinyt kertoa heti vaimolle. 

Eipä tuo juuri haittaa. Ranskassa voin sitten etsiä korkin. Bensavarkautta ei korkillinenkaan  tankki estä. Tuskinpa tavaraa juuri ulos läikkyy. 

Kävimme tankkaamassa itseämme jossakin tien varren rastipaikoista ja suuntasimme sitten Leverkuseniin, jonka nimestä ei tule mieleen kuin jalkapallo. Vaimoni aikoi ostaa joitakin lääkkeenomaisia tuotteita ja hän oli jättänyt tilauksen Leverkusenissa olevaan apteekkiin. Hän oli kysynyt asiasta jollakin suomalaissaksalaisten ryhmässä ja paikassa työskentelevä suomalainen oli vastannut. 

Leverkusenissa odotti paketti valmiina. 

Köln, jossa meitä odotti majoitus Landrischer Hof -hotellissa, oli jo lähellä. Sinne sitten. Kaupunki valikoitui etapiksi, koska halusimme vierailla Kölnin tuomiokirkossa. Etäältä sen majesteettisen hahmon näimme jo tullessamme. 

Auto parkkihalliin.

Matkalla parkkihallista hotelliin viihdytti kulkijaa Kandinsky seinältä. 

Hotelli oli oikein hyvä, mutta valitettavasti vaimoni kannalta kovin porraspitoinen.

Hotellin lähtettyvillä oli varsinainen ravintolakeskittymä. Osa ravintoloista oli aivan täynnä. Ne näyttivät olevan paikkoja, johon tullaan kavereiden kanssa viihtymään. En halunnut käyttää runsaasti aikaa ruuan odottomiseen. Kebab-paikoissa oli hiljaista. Samoin intialaistyylisessä, johon asetuimme. 

Bon appétit

#matkailu #ranska #provence #autollaeurooppaan #antibes #köln #saksa #sveitsi #automatkailu #kiel #kölnintuomiokirkko #moottoritie #auto