Tämä tuleva kesä on kahdeksas ja viimeinen kerta, kun sukukuntamme kokoontuu viettämään yhdessä lomaa Turun saariston Nordskatassa olevaan huvilaan.
Parhaimmillaan väkeä on ollut kolmisenkymmentä.
Lastenlapset ovat saaneet viettää aikaa serkkujensa kanssa. Suhteet ovat syventyneet. Hyvin on mennyt.
Heinäkuulle oli taas viikko varattuna meille.
Äskettäin saimme tiedon, että Lavari on myyty ja varauksemme peruuntuu. Se ei sovi ostajalle.
Todella hyvin meitä palvellut isäntäpari Jaana ja Reijo on luvannut meille lohduksi ilmaisen viikon kesäkuussa. Kaikki eivät tuolloin pääse paikalle, mutta käytämme mielellämme saamamme tarjouksen.
Saamamme lohtutarjous kertoo paljon isäntäparista. He ovat olleet hyvin reiluja, suurpiirteisiä ja auttavaisia. Kerran lomaillessamme talossa oli jokin hajuhaittoja tuottava ongelma. Korvaukseksi saimme ilmaisviikon seuraavaksi vuodeksi. Tuolloin lomailimme poikkeuksellisesti kaksi viikkoa.
Olemme yrittäneet löytää korvaavaa kohdetta heinäkuulle, mutta tähän aikaan keväästä vapaita aikoja on rajallisesti. Etsinnässä huomaa myös, kuinka erinomainen paikka Lavari oli meille. Lavarin vuokraa ei meille hinnoiteltu pääluvun mukaan. Erillisiä maksuja ei ollut. Jos saimme ahkerina saunojina puuvaraston vähiin, uusi halkokuorma tuli paikalle eikä laskua tullut.
Paikka on aivan meren äärellä. Lapset ovat juosseet saunan ja meren väliä. Pienimpiä on ollut helppo vahtia. Olemme saaneet olla omassa rauhassa, vaikka vieressä on saaristoalussatama.
Harmi ettemme tienneet paikan olevan myynnissä. Olisimme ehkä voineet ostaa sen yhdessä sukukunnan lomapaikaksi.
Emme luultavasti löydä yhtä hyvin meille sopivaa paikkaa tilalle. Mökkikylistä voi vuokrata muutaman asumuksen, mutta yhdessä oleminen olisi kovin eri luonteista. Kukin pesue majailisi enimmäkseen omissa oloissaan. Yhteisruokailua olisi hankala järjestää. Paikalla olisi luultavasti muitakin eikä traditioksi tullutta "aarteenetsintää" eikä viime kesänä alkanutta pellehyppykisaa varmaankaan tulisi enää järjestetyksi.
Villa Lavari ei ollut omamme, mutta se tuntui melkein omalta, vaikka ylläpitohuolia ei ollut. Tuttuun paikkaan kiintyy.
Olen kuitenkin hyvin onnellinen näistä kokoontumisista Lavarissa. On paljon mukavia muistoja.
Olen yrittänyt tehdä valokuva kirjaa suvulle parin kesän muistoista. Nyt sen luonne varmaan muuttuu. Siitä tullee Villa Lavarin tarina.
Täytyy muistaa, että "hyvinkin voi käydä". Ehkäpä uusi "Lavari" vielä löytyy.
Tässä ylistykseni Villa Lavarin ihanuudesta toissa kesältä:
 |
| Villa Lavari |
Perhekunnallemme on syntynyt kuin itsestään kesämökkikonsepti, jolla syntyy yhteisiä muistoja, mutta meidän ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja mökkiin.
Olemme olleet kuutena kesänä peräkkäin Villa Lavarissa, joka sijaitsee Norrskatassa Turun saaristossa. Yleensä olemme viikon, paitsi kerran olimme kaksi. Viikko tuntuu sopivalta jaksolta.
Meitä on 31 henkeä, vaimoni, minä ja viisi pesuetta. Tilaa tarvitaan ja sitä Lavarissa on. Kuten kuvasta näkyy, huvila on aivan meren äärellä.
Meidän ei tarvitse pitää huolta mökistä. Kuitenkin tuntuu kuin olisi omassa paikassa, kun kaikki on käynyt tutuksi. Jos tulee huolia, isäntäpari asuu samassa saaressa. Kesäpaikan ylläpidosta meidän ei tarvitse murehtia, joten täällä ei ole tekemättömiä töitä odottamassa.
Jos vaimollani ja minulla olisi kesämökki, se olisi aika pieni ja kukin pesue olisi siellä yleensä erikseen. Nyt serkukset tutustuvat toisiinsa. Samanikäiset viihtyvät hyvin keskenään. Lomalla tapahtuneita sattumuksia voidaan muistella vuosien kuluttua. Vaimoni ja minä saamme viettää laatuaikaa rakkaittemme kanssa.
Ruokaa laitetaan siten, että kukin perhekunta - me eläkeläiset mukaan lukien - otamme tehdäksemme vuorollamme lounaan tai päivällisen koko porukalle. Näin voi ottaa rennosti muulloin, mutta omalla vuorolla on tietysti puuhaa, koska jäljetkin pitää siivota. Me seniorit olemme oppineet keventämään osuuttamme. Tänä vuonna olemme tarjonneet purkkihernekeittoa ja valmislasagnea.
Sauna lämpenee joka päivä. Lapset viihtyvät meressä. Lauta- ym. -pelejä pelataan. Tikkaa heitetään. Yhtenä vuonna yhdellä pesueella oli optimistijolla mukanaan. Joskus joku porukka tulee purjeveneellä, jossa heillä oli majoitus. Tänä vuonna yhdellä perheellä on yöpaikkanaan asuntovaunu.
On tullut perinteeksi, että lastenpuolelta saadaan aarteenetsintätehtävä, jota sitten ratkomme laumana kulkien. Eri paikkoihin on piilotettu vinkkilappuja, joista kustakin voi päätellä, missä on seuraava rasti.
Minä kuvaan ahkerasti videoita touhuistamme. Editoin niitä elokuviksi, mutta nyt olen jäänyt jälkeen. Pitää skarpata. Lapset katsovat videoita mielellään kanssani. Filmit vahvistavat muistoja. Olemme katsoneet porukalla myös diakuvia niiltä ajoilta, jolloin lapsemme olivat pieniä.
Me vaimoni kanssa nukumme yhdessä yläkerran huoneessa. Sinne on hyvä vetäytyä huilaamaan, kun hulina alkaa väsyttää. Päivisin väki viihtyy ulkona ja alakerrassa.
Väkimäärä tietenkin vaihtelee, kun kukin sovittelee olemisiaan muuhun elämäänsä. Viime ja toissa vuonna korona ei haitannut, mutta tänä vuonna ilmaantui ensin yksi tapaus, sitten toinen, kolmas ja lopulta neljäs. Taidamme olla koronalingossa. Koronan takia yksi pesue joutui perumaan tämänkertaisen tulonsa.
Viikkovuokra on toista tonnia. Kun maksajia on useita, tuntuu, että vähällä saa paljon.
Ensi vuoden viikko on jo varattu.
Kuva on parin vuoden takaa.
#matkailu #loma #kesä #kesäloma #perhe #suku #lapset #lastenlapset #meri #turunsaaristo #honkalat #ranta #uiminen #yhteisöllisyys #isovanhemmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti