Eilinen kiertomatkamme, jonka päänähtävyytenä oli Tarquinian muinainen etruskien nekropoli

 

Matkan varrelta Vetrallasta

Tarquinian kuolleiden kaupunki on hyvin vaikuttava, mutta aivan eri tavoin kuin Cerveterin vastaava. 

Täällä haudat ovat maan alla ja niissä on hyvin säilyneitä ja värikkäitä maalauksia seinillä. 

Suunnilleen tällainen oli eilinen kierroksemme. 

Italia on hämmästyttävä maa. Täällä on menneisyys - kaukainenkin - näkyvästi läsnä. 

Tässä on esimerkki kahden tuhannen vuoden takaisesta taidokkaasta infrastruktuurista. Ei rakennettu Suomeen tuolloin akvedukteja, eikä juuri muitakaan ihmiselon tuottamia rakenteita. 

Se vika noissa muinaisissa juomavesiväylissä oli, että niiden pinnoituksessa käytettiin lyijyä, joka ei todellakaan ole terveellistä. 

Tässä on kiertoajelumme pääkohde. Tarquinian nekropoli näyttää aivan erilaiselta kuin Cerveterin etruskikalmisto. Täällä kammiot ovat maan alla. Noiden pömpeleiden kautta pääsee portaikkoa alas katsomaan holvia lasin takaa.

 

Ennen viheriölle menoa kävimme lounaalla paikallisessa kuppilassa. 

Otin Saaralle kaksi kontrollikuvaa vessan siisteydestä.

Vihreää valoa tuli. 

 

Nekropoli on korkealla paikalla, josta näkyy huikaiseva näkymä itäsuuntaan. 

 Tästä videosta saat käsityksen avaruuden tunteesta. 

Jatkoimme matkaa Civitavecchiaan, joka on Tyrrhenanmeren rannalla satamakaupunki. Kyseinen Välimeren osa on saanut nimensä etruskien kreikankielisestä nimestä tyrrhēnoi. 

Kuvassa oleva Fortezza Michelangelo valmistui vuonna 1535 turvaamaan satamaa ja ihmisiä merirosvoilta. Noihin aikoihin oli Pohjolassa kulunut kymmenen vuotta Tukholman verilöylystä, jossa Tanskan kuningas teloitutti Ruotsin vallasherroja. Tämä johti tapahtumiin, joiden seurauksena Kustaa Vaasa otti vallan ja alkoi kehittää maataan kovakouraisesti. Hän korvasi katolisen uskon luterilaisuudella ja takavarikoi kirkon omaisuutta maksaakseen sotavelkoja. 

Tämän linnoituksen nimi ei viittaa kuuluisaan kuuluisaan renesanssineroon, joka ei ollut vielä syntynytkään, vaan linnan rakentajasta Michelangelo Buonarrotista. 

Tosin renesanssineromme oli nimeltään Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni, joten olisivatko sukulaisia.  

Linnoituksen liput liehuivat puolitangossa juuri edesmenneen paavin muistoksi.

Linnoituksen pohjoispuolella on vilkkaan näköinen satama. 

Kävimme syömässä aivan fortezzan lähellä. Jostakin kumman syystä Kuukkeli ohjasi meidät jonkin laivan matkustajien ilmoittautumispömpeleille. Kartan mukaan niiden takana on liikenneympyrä. Vasemmanpuolimmaisesta luukusta näytettiin ajavan läpi noin vain. 

No sinne. Kopin isäntä huitoi meitä eteenpäin. 

Saavuimme sitten portille, josta olisimme päässeet aivan ruokapaikkamme viereen. Tämän pömpelin operaattori laski kuitenkin puomin eteemme ja viittoi kiukkuisesti meitä palaamaan takaisin. Huusin hänelle, että olemme turisteja tms. 

Ei auttanut. Palattava oli. 

En ymmärrä, mitä vahinkoa olisi syntynyt, jos olisimme päässeet puomin toiselle puolelle ruokailemaan? 

Kuukkeli neuvoi meidät toista kautta melkein samaan pisteeseen. 

Ajoimme sitten meren rantamia Cerveteriin ja sieltä Trevignanoon. 

Italian lempeän keväiset maisemat hivelevät sielua. Täällä on niin kaunista. 

#historia #antiikki #italia #museo #reliikki #matkailu #loma #rooma #roomalaiset #nekropoli #etruskit #amfiteatteri #tarquinia #hautausmaa #linnoitus #civitavecchia