 |
| Isäni Berliinin matkalla vuonna 2013 |
Isäni oli evakko. Hänen synnyinkotinsa oli Viipurinläänin Pyhäjärvellä Laatokkaan rajoittuneella tilalla.
Olen käynyt kolme kertaa Kannaksella tutustumassa isäni suvun asuinsijoihin. .
Isäni kotipaikalla on nyt vain peltoa. Viimeksi käydessämme kaivelimme maata ja löysimme mahdollisesti Kukkojen talon nurkkakivet. Jokin tiilikin löytyi. Isäni oli mukana ja arvioi sen olleen saunarakennuksesta. Hän ei halunnut ottaa sitä muistoksi, vaikka oli syntynyt kyseisessä saunassa.
Paikalla oli siististi kasattuna maataloustyövälineitä. Isäni arvioi niiden olevan kotinsa jäämistöä. Kun kävimme paikalla seuraavan kerran, ne olivat hävinneet.
Evakkojen päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Ei ole vielä varmaa, vakiintuuko tämä liputuspäiväksi. Evakkous on niin merkittävä osa Suomen historiaa, että muistopäivä on perusteltu, vaikka nämä pakolaiset ovat jo melkein kaikki poistuneet keskuudestamme.
Evakkous jätti syvän jäljen isäni isääni, mutta ei hän asiaa juuri valitellut. Eräällä matkallamme Kannakselle serkkuni haastatteli isääni tästä aiheesta. Isäni liikuttui tilanteessa.
Tilanne oli varsin erikoinen. Olimme liikkeellä tilausajobussilla. Olimme ajamassa metsätietä Kuoppalammelle, jossa isäni kävi lapsena sisarustensa kanssa uimassa. Bussista hajosi niin sanottu palje eikä matkaa voitu jatkaa. Kuljettajamme Matti lähti selvittämään asiaa ja me jäimme odottamaan. Viimein hän saapui takaisin parhaat päivänsä nähneellä venäläisellä linjurilla. Mistä lienee saanut sen käsiinsä. Sillä pääsimme majapaikkaamme. Matti oli tilannut rajalle uuden palkeen, kävi sen hakemassa ja meni sitten asentamaan sen paikalleen. Kun aamulla odottelimme taksikyytiä aamiaispaikkaan, Matti ajoi bussin juhlallisesti paikalle. Osa oli jo mennyt, mutta tässä oli jäännösjoukolle kyyti. Matti oli hyvin kokenut matkailukuljettaja Venäjällä. Hänellä ei mennyt sormi suuhun nytkään.
Minä ja osa porukasta kävi kävellen Kuoppalammella ja pitihän paikan uimakelpoisuuskin todeta. Isäni ei jaksanut lähteä patikoimaan. Isäni oli kertonut heidän kopukkaleikeistään Kuoppalammella. Ymmärtääkseni he olivat ratsastaneet vedessä joillain tukeilla tai vastaavilla.
Kun evakot olivat palanneet ensimmäisestä diasporastaan, metsistä löytyi talvisodan jäljiltä kaikenlaista. Niinpä joku oli heittänyt Kuoppalammella käsikranaatin veteen. Pojilla oli varmaan silmät loistaneet, mutta onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut.
Talvisodan aikana karjalaisten oli lähdettävä turvaan sodan alta. Isäni perhe päätyi Alavudelle, jossa iso pesue joutui majoittumaan hyvin pieneen asuntoon. Ukkini onnistui hankkimaan Alajärven Menkijärveltä paremman kortteerin. Sinne siis. Ukki sai ilmeisesti moitteita tapahtuneesta, koska hän oli toiminut ohi virallisen järjestelmän.
Tuli välirauha ja ennen pitkään sota syttyi taas. Suomalaiset taistelivat saksalaisten rinnalla. Eteneminen onnistui ja menetettyjä alueita saatiin taas haltuun. Vähitellen evakkoja alettiin päästää kotikonnuilleen. Isäni perhe muutti takaisin kotiinsa, joka oli säilynyt. Jostakin syystä seiniä oli tapetoitu saksalaisilla lehdillä.
Elämä palasi entiseen uomaansa. Maata viljeltiin, Laatokalta kalastettiin ja karjaa hoidettiin.
Sotaonni kääntyi ja Kukkojen ole taas lähdettävä turvaan. Isäni tuli kävellen Vpl. Pyhäjärveltä Jyväskylään. Saimaalla olivat sentään saaneet ponttoonikyytiä.
Kukot asettuivat ensin Muurameen. Aikanaan he löysivät itselleen uuden tilan Jämijärveltä ja asettuivat sinne. Karjalainen isäni tutustui satakuntalaiseen äitiini ja sen seurauksena minäkin tässä tätä kirjoittelen.
Isäni vanhemmat olivat avioliittonsa alussa eläneet yhteistaloutta Riiskassa asuvien ukkini vanhempien kanssa. Isoukki oli aikoinaan ostanut Rantakylästä tilan, jonne isovanhempani asettuivat. Kahdesta sijainnista huolimatta yhteistalous jatkui. Siinä oli omat hankaluutensa, mikä harmitti erityisesti mummoani.
Jossakin vaiheessa he onnistuivat lunastamaan Rantakylän paikan itselleen.
Kun elämä on asettunut raiteilleen, voi vain kuvitella sitä murheen määrää, minkä pakolaisen kohtalo aiheutti.
Evakkojen sijoittaminen Kanta-Suomeen oli valtava operaatio, joka toteutettiin kaksi kertaa. Kotikonnut jouduttiin jättämään kiireessä. Tavaraa saatiin mukaan, mitä saatiin. Tämä kaikki on myös osoitus hallinnon valtavasta suorituskyvystä hädän hetkellä.
Kun koti oli jouduttu jättämään, oltiin muiden armoilla. Ruokaa ja majoitusta tarvittiin. Evakkoja sekä suvaittiin että ei suvaittu.
Se, että käytännössä kaikki evakot siirrettiin ja kotoutettiin Kanta-Suomeen voi kuulostaa kauniilta ja jalolta hankkeelta. Tosiasiassa maan johdolle ja varmaan monelle muullekin olisi sopinut, että evakot olisivat jääneet sijoilleen ja sopeutuneet tilanteeseen. Suomalaiset olivat yrittäneet tinkiä, että evakot saisivat jäädä ainakin vuodeksi koteihinsa ja muuttaneetkin halutessaan palata.
Se ei Stalinille ja Molotoville käynyt. He halusivat alueen tyhjänä.
Vaikka evakot olivat suomalaisia, tilanteeseen sopeutuminen ei ollut täysin mutkatonta. Ryssiteltiinkin. Murre kuulosti vieraalta. Luulen, että evakot tunsivat olevansa kutsumattomia vieraita. Kaikesta huolimatta operaatio oli suuri menestys ja evakon poikana minunkin on syytä olla kiitollinen siitä, että tilanteeseen mukauduttiin.
Toisin kuin monissa nykyisissä pakolaiskriiseissä, evakot olivat samaa kansaa. Kieltä ymmärrettiin ja tavat olivat suunnilleen samanlaiset.
Toki sodan jälkeen muuallakin tapahtui samantapaisia väestönsiirtoja. Puolalaisia muutti Neuvostoliitolle menetetyiltä alueilta emämaahan. Puolassa oli ollut paljon saksankielisiä, joista suuri osa muutti uuden rajan taakse länteen.
Jos kantasuomalaiset eivät olisi suostuneet maaluovutuksiin, olisivat evakotkin ehkä joutuneet ainakin tilapäisesti leiriolosuhteisiin. Pitkittyessään tilanne olisi voinut mutkistua. Tällainen tuskin oli kovin todennäköistä.
Isäni ei ole koskaan puhunut kotona karjalanmurretta, jota isovanhempani haastoivat. Luulen, että hän on halunnut sulautua mahdollisimman hyvin uuteen kotiseutuun. Saattaa olla, että sukunimen vaihtamisessa Kukosta Honkalaan on ollut kyse samasta asiasta.
#evakot #evakkous #pakolaiset #sota #talvisota #jatkosota #karjala #väestönsiirto #siirtoväki #stalin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti