Jouluessee

 

Tuntematon,  Bryssel
Wikimedia Commons

Tämän joulun edeltävinä päivinä minua on vaivannut minulle valjennut ajatus, joka toisaalta kauhistuttaa ja toisaalta saa minut tuntemaan ääretöntä kiitollisuutta. 

Keskustelin asiasta ChatGPT:n kanssa. Se arvioi, että kullakin meistä sukupolvikadot huomioon ottaen täytyy olla satojatuhansia esivanhempia laskien siitä, kun ihmisiksi katsottavia olentoja on ilmaantunut. Tämä on tietenkin luonnontieteellinen päätelmä. 

Sukupolvikato tarkoittaa sitä, että sama henkilö on sukupuussani useammassa kuin yhdessä kohdassa. 

Kaikkien noiden pariskuntien on pitänyt kohdata juuri toisensa ja saada hedelmöittymisen aikaan juuri tietyllä hetkellä. Lisäksi miljoonien kandidaattien kilpailussa on juuri tietyn tarjokkaan pitänyt tavoittaa munasolu ensimmäisenä. 

Hedelmöittymiseni todennäköisyys voinut olla ehkä 0, miljoona nollaa 1. On ollut lähes mahdotonta, että minä olen tässä nyt tätä esseetä kirjoittamassa. 

Lisäksi kaikkien esivanhempieni on pitänyt selvitä kaikista kulkutaudeista, sodista, vainoista ynnä muista melskeistä hengissä vähintään lisääntymiskyvyn saavuttamiseen saakka. 

Suuren osan maailmanhistoriasta on pitänyt toteutua juuri siten kuin se on tapahtunut. 

Kaikkien minuun johdattaneiden mutaatioiden on myös pitänyt tapahtua. 

Minun ei pitäisi kokea syyllisyyttä, mutta en voi olla tuntematta ristiriitaista murhetta siitä, että erään papin (siis myös esi-isäni) on pitänyt tehdä hyvin vakava rikos, jotta minä voin olla tässä. Musertava 

tieto tästä saa minut tuntemaan itseni hyvin hyvin pieneksi. Onko minulla edes oikeutta elämään.

Kaikki tämä olisi omiaan käännyttämään minut eksistentialistiksi eli uskomaan kaiken sattumanvaraisuuteen.

Sitä ei psyykeni ehkä kestäisi. Heikkona ihmisenä tuntisin suurta turvattomuutta. 

Tarvitsen uskoa, toivoa, armoa ja rakkautta. 

Niitä ei kuitenkaan voi ostaa.

"Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja kaikki olennot, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän ne vielä voimassa pitää."

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,

kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea,

niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.

Minä lopetan,

mutta tiedän: sinä olet kanssani."

Olin menettänyt uskoni hyvin nuorena. Onneksi Jumala rakkaudessaan siunasi minua etsikkoajalla, joka johdatti minut saamaan palaamisen armon. Se ei ole omaa ansiotani vaan Jumalan lahjaa.

Minulla on todennäköisesti edessäni paljon vähemmän kuin takana. 

Näinä levottomina aikoina heikko uskoni kehottaa minua ajattelemaan, että kaikki mennyt on Jumalan sallimaa. Uskon sisältämä täydellinen armo antaa minulle toivoa matkalla kohti omaa henkilökohtaista maailmanloppuani. Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on uskoa mahdottomaan. Ei minulla ole muutakaan turvaa. 

Olen huono tuntemaan ja ilmaisemaan kiitollisuutta. Ymmärrys menneisyyden kannaltani musertavasta ehdottomuudesta saa minut tuntemaan suunnatonta kiitollisuutta elämästäni. 

Tänään muistelemme Jeesusta, joka lunasti meille ansaitsemattoman armon kaikesta tekemästämme.  

Oikein hyvää joulun jatkoa teille kaikille 💖

#joulu #usko #jeesus #lunastus #suku #sukupuu #esivanhemmat #joulupäivä #armo #toivo #rakkaus #pelastus