Vasa-museossa tutkimassa kovaonnista sotalaivaa

 

Edessä pienoismalli ja takana aito. 


Valtavan aluksen neitsytmatka oli kuin kananlento. Pituutta sille tuli runsaan kilometrin, ehkä kahden, verran. 

Tiedätkö mihin paikkaan  se upposi Tukholmassa vuonna 1628? Kohta kerron. 

Olen käynyt tutustumassa kyseiseen laivaan 70-luvulla. Silloin se oli "kasa lankkuja". Museon nimi oli Vasavarvet. Rakennus oli oikeastaan tilapäinen konservointilaitos. 

Tässä uudessa rakennuksessa on nähtävää on vaikka koko päiväksi. 

Siinä se on.

Tuonne se upposi, Tukholman korjaustelakan edustalle vastapäätä Vikingin terminaalia.

Luultavasti rannoilla on ollut tukholmalaisia todistamassa spektaakkelia. 

 

Kolmekymmenvuotinen sota oli meneillään. Ruotsia hallitsi Kustaa II Adolf, "Pohjoisen Leijona", soturikuningas.

Vasa oli tarkoitettu valtakunnan sotilaallisen ja poliittisen mahdin symboliksi. 

Tällainen alus piti tietenkin koristella yltäpäältä erilaisin "krumeluurein". 

Nyt alus näyttää synkältä, mutta aikoinaan se on ollut kaunis ja värikäs näky. Erityisesti ahterissa ei ole säästelty käsityötä ja maaleja.   

Onneksi media oli ikuistamassa rakennusvaihetta.

Tällaisilta koristelut näyttivät maalattuina. 

Laiva saatiin nostetuksi merenpinnalle vuonna 1961. 

Viking-terminaalin tienoilla on pikkuruinen sukeltajan patsas. Oletan sen kunnioittavan Vasan nostamisoperaatioon osallistuneiden sukeltajien työtä. 

Miehistöä tarvittiin runsaasti. 

Onnettomuudessa menehtyi noin 30 henkeä. Ranta ei ollut kovin kaukana. 

Makea vesi on hyvä säilytysympäristö. 

Purje

Näihin veistoksiin liittyy varmasti kaikenlaisia tarinoita ja muuta kulttuurista taustaa kirjaksi asti. Luultavasti joku on sellaisen kirjoittanutkin. 

Vasa-laiva upposi suunnitteluvirheiden vuoksi. Alus oli epävakaa. Kiville ei ollut riittävästi tilaa pohjalla, tykit painoivat liikaa yms. 

Kustaa II Adolf

Wikimedia Commons

Kukkaistervehdys kaikille naisille Ruotsista - saa näitä miehetkin katsoa

 

"Ei niitä kukaan pakota niihin veneisiin"

 

Kuva Charly Gutmann Pixabaystä

Näin saattaa joku kommentoida, jos on puhe Välimeren surullisista tapahtumista.

Onko tilanne näin yksinkertainen?

Kun vain saadaan kaikki afrikkalaiset pakolaiset pysymään mantereellaan, kaikki on hyvin?

Kesäkuun lopussa upposi Joonianmereen vene. Ilmeisesti satoja pakolaisia hukkui. Annetaanko tällaisen tapahtua tarkoituksellisesti: "Mitäs yrittävät tänne! Onpa taas vähemmeän."

Eräs työkaverini totesi kauan sitten tyyliin "Hyvä vaan, että neekerit Afrikassa tappavat toisiaan."

Näin EU:

EU pääsi sopimukseen Tunisian kanssa Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrän rajoittamisessa

Sopimuksen taloudellisia yksityiskohtia ei kerrottu, mutta kesäkuussa EU oli tarjonnut Tunisialle noin miljardin euron tukea.

Lääkärit ilman rajoja -järjestön kotisivut antavat kuvaa, millaisista olosuhteista pakolaiset tulevat. Tässä linkkejä tarinoihin:

Väkivallan keskellä lapsilla on unelmia Keski-Afrikan tasavallassa: "Isona minusta tulee presidentti"

Lainaus: “Kapinalliset murhasivat isän Liwassa. Olin hänen kanssaan, kun luoti meni hänen päänsä läpi. Aloin heti auttaa ja yritin herättää hänet, mutta äiti tarttui kädestäni kiinni, ja juoksimme metsään turvaan.”

Pelko ja epätoivo ajavat yrittämään matkaa Välimeren yli. "Meidät palkattiin keräämään meressä kelluvia kuolleita ruumiita"

Lainauksia: “Luulin ensin, että Libya olisi kotiani parempi paikka, mutta lopulta se oli paljon pahempi. Libyassa ei ole ihmisoikeuksia tai tasavertaisia oikeuksia. Kukaan ei ole siellä turvassa”, Emenike selittää. “Kun saavuimme Libyaan, meidät myytiin. Joidenkin kuukausien jälkeen poliisit vapauttivat meidät vain sulkeakseen meidät vankilaan Tripolissa. Toukokuussa jotkut ihmiset yrittivät paeta pidätyskeskuksesta, ja vartijat alkoivat ampua. He ampuivat jopa niitä, jotka eivät yrittäneet paeta. Osa ihmisistä kuoli, ja minä sain osuman nilkkaani.”

Kylä vailla tukea - "Ainoa desifiointiaine synnytyksessä oli sitruuna"

Lainaus: ”Väkivaltaisuuksien ja joukkomurhien takia jouduin pakenemaan ja piiloutumaan kuukausiksi. Meillä ei ollut paljoa ruokaa, ja tyttäreni sairastui vakavasti. Kun pääsimme vihdoin palaamaan kotiin, kylässä ei ollut lainkaan ruokaa. Tyttäreni kärsi aliravitsemuksesta. Menimme terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut enää mitään, ja sairaanhoitajat olivat kaikki paenneet Bangassouhin. Sinä yönä tyttäreni kuoli. Naapurini auttoivat minua hautaamaan hänet muutaman metrin päähän kodistamme.”

Afrikassa on hätä. EU haluaa pitää pakolaiset Välimeren eteläpuolella. Luultavasti paine tulee vain lisääntymään. 

Jokainen tapaus on todennäköisesti yksilöllinen. Osa on äärimmäisessä ahdingossa, mutta varmaan joillakin ongelmat ovat lievempiä. On ymmärrettävää, että liikkeelle lähdetään monin erilaisin motiivein. 

Kuva stokpic Pixabaystä

Uskovaisena tiedän miten lähimmäisiin pitää suhtautua. Pakolaisetkin ovat lähimmäisiämme. Vai olenko vääärässä?

Johannes Kastaja antaa osviittaa: 

10Ihmiset kysyivät häneltä: »Mitä meidän sitten tulee tehdä?» 11

Hän vastasi heille: »Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.» (Luukas 3: 10-11)

Ihmisten olisi hyvä saada elää kotiseudullaan ja niin varmasti moni haluaisikin. Jos kuitenkin kotona joutuu olemaan jatkuvassa hengenvaarassa, mitä muuta voi tehdä kuin lähteä pakoon?

Jos Eurooppa avaisi kaikki rajansa, seuraisi luultavasti täydellinen kaaos. Sitä emme luonnollisesti halua, mutta pitäisikö meidän? Kysymys on ihmishengistä. 

Hyvä ratkaisu olisi, jos kriisialueille voitaisiin saada rauha ja järjestynyt yhteiskunta. Tuskin kuitenkaan voimme tilanteelle juuri mitään ja jos voisimme, aikaa kuluisi ja ihmisiä kuolisi ennen kuin olosuhteet saataisiin säällisiksi. 

Yhteiskunnat haluavat suojata itseään ja siksi aitoja pystytetään. Kehitysapua alennetaan ainakin Suomessa. 

Kuva Mo Metalartist Pixabaystä

Minun ymmärrykseni ei riitä tämän ongelman ratkaisemiseen eikä se tietenkään ole minun käsissäni. 

Miten voin helpottaa omaa ahdistustani?

Rukoilla voin. Kenties vaikuttaa mielipiteisiin. Pohtia tätäkin näkökulmaa äänestyspäätöksiä tehdessäni. Tukea jotakin luotettavaa järjestöä, joka toimii hädän vähentämiseksi. 

Psyykata itseäni hyväksymään rajalliset mahdollisuuteni asiassa. 

Kuva Tumisu Pixabaystä

Mitä mieltä sinä olet?

 

 

Jotakin kauheaa täytyy olla tapahtunut, mutta Ruotsi vaikenee?

 

Weris on ilmeisesti kuollut, mutta miten ja missä?

Tällä paikalla täällä Farstan metroaseman edessä tapahtui kesäkuun alkupuolella ampumavälikohtaus, jossa neljään henkilöön osuttiin automaattiaseella. 15-vuotias Elias kuoli paikalla ja 43-vuotias Testafamichal Beraki myöhemmin saamiinsa vammoihin. 

Kun kävin paikalla, kukkia ei ollut enää maassa. 

Löysin sitten aivan läheltä, radan toiselle puolelle vievästä tunnelista, Weriksen muistoasetelman. Toinen tapaus, täällä Farstassa?

Kukat näyttivät niin tuoreilta, että ne oli luultavasti laskettu tähän samana päivänä. 

Pari kolme maahanmuuttajataustaistakin kävi ihmettelmässä asetelmaa. 

Olin hyvin surullinen, koska ajattelin tämänkin liittyvän Ruotsin jengiväkivaltaan. Olin ajatellut tehdä pidemmän lenkin, mutta annoin itselleni luvan palata majapaikkaamme. 

Halusin selvittää, mitä on tapahtunut, ja aloin googlailla. 

En löytänyt juuri mitään. 

Löysin tekstin, jossa puhuttiin kadonneesta Weriksesta, josta ajauduin Missing people -sivulle, mutta en löytänyt etsimääni. 

Ajauduin myös Flasback-sivulle, mutta sille olisi pitänyt kirjautua. 

Ihmettelin, miksi media ei tiedä tapauksesta mitään?

Löysin Tik Tok -videon, jossa maahanmuuttajataustainen mies sanoo kahden tummaihoisen tytön tulleen murhatuksi ja että media vaikenee. Sanoi johtuvan rasismista. Videossa näkyy Weriksen kuva. Kuka se toinen oli?

Farstan aseman edessä tapahtuneesta attentaatista media on kuitenkin raportoinut.

Kuva NoName_13 Pixabaystä

Kukaan ei tekisi tuollaista muistoasetelmaa, ellei joku olisi todella kuollut. Siitä näkee, että se on tehty raskain sydämin. 

Rekisteröidyin Flashback-sivuille

(Weris, 24 år försvunnen i Stockholm 2023-06-29), jolla olevassa keskusteluketjussa    spekuloitiin asiaa. Huumeet, itsemurha, murha ...?

Vaikuttaa siltä, että hänet oli kirjattu Missing people -sivulle ja sittemmin poistettu, mikä tarkoittanee, että hänet on löydetty elävänä tai kuolleena, muistoasetelmasta päätellen kuolleena. 

Ketjussa arveltiin, että mediahiljaisuus viittaa itsemurhaan, mikä vaikuttaa uskottavalta. Voi siihen kai olla muukin syy, ehkä "tutkinnallinen".

Mitään varmaa ei kadunmies pysty asiasta sanomaan. Surullista, että 24-vuotias neito on kuollut. 

Aikaisempi tapaus liittynee jengiriitoihin tms. jotka tuntuvat usein liittyvän maahanmuuttajataustaisiin.  Minua kiinnostaa, mistä tämä ilmiö johtuu.

Täällä Farstassa ja muuallakin näkee runsaasti maahanmuuttajataustaisia, myös erilaisissa tilanteissa palvelemassa asiakkaita. Eräässä radio-ohjelmassa sanottiin, että ilman maahanmuuttajia sairaalat hiljenisivät. 

Istuimme vaimoni kanssa eräänä päivänä Kungträdgårdissa, kun selkiemme takaa kuului kovaa melua. Kaksi vartijaa ja poliisia juoksi kahta maahanmuuttajataustaista kiinni ja onnistuivat pysäyttämään heidät. Yksi vartija/poliisipari alkoi kuulustella yhtä ja toinen toista. 

Toinen vartijoista näytti myös maahanmuuttajataustaiselta. 

Toinen kuuleminen päättyi aika pian ja kolmikko lähti pois. Toinen jatkui ja jatkui ainakin siihen saakka, kun mekin poistuimme paikalta. 

Näistä tapauksista piirtyy jonkinlainen kuva Ruotsin katuväkivaltaongelmasta. Liittyykö aiheeseen sopeutumattomuutta, rasismia, näköalattomuutta, kulttuurien törmäyksiä ...?

Jos Weris kuoli itsemurhaan, voisiko siinäkin syynä olla ulkopuolisuuden tunteet, kiusaaminen tai muu vastaava. 

Mitä täällä ja Suomessakin voitaisiin tehdä toisin?

Surullinen huokaus molempien tapausten uhrien muistolle.

 

 

Kesäpäivän tunnelmia Djurgårdenista

 

Victorian synttäreitä liputetaan

Sitten Djurgårdeniin. Tässä välähdyksiä sieltä.

Ektorp eli Waldemarsudden kahvila

Erikoisen syvä onnen kokemus

 

Ette arvaa, kuka veisti Helsingin yliopiston kokoelmiin kuuluvan Henrik Gabriel Porthanin muotokuvan. 

Vierailimme tiistaina vaimoni kanssa "pyhillä paikoilla" Sergelin torilla ja Kungsträgårdenissa Tukholman keskustassa. 

Me olimme nuoria kesätyöläisiä Tukholmassa vuonna 1974. Tutustuimme ja yhteinen taival jatkuu yhä, 49 vuoden kuluttua.

Sergelin tori ja ympäristö on tismalleen samannäköinen kuin vuonna 1974. 

Koin hämmentävää onnen tunnetta. Kokemuksen täytyy tulla jostakin alitajunnasta. Ehkä siirryin jotenkin menneisyyteen. 

Johtuiko tunne myös siitä, että mukanani sama rakastettuni? Ehkä tähän paikkaan kiteytyy alku sille kaikelle, mitä elämämme on ollut lapsinemme,  lastenlapsinemme ja kaikkinemme. 

Ilman tuota historiaa, minä ja vaimoni emme olisi olleet sunnuntaina Gloryn kannella heiluttamassa ohi purjehtiville rakkaillemme. 

Sergelin torin seutu on itse asiassa jotenkin rujo. Tuo mieleen Berliinin Alexanderplatzin ddr-estetiikan, aikansa lapsi. 

Tuolla jossakin taaempana Maria soitti ja lauloi hengellistä musiikkia. Hänellä oli massiivinen soittopeli mukanaan. Hän oli osa torin tunnelmaa. Täällä näet Marian vaikuttavan näköisen varustuksen. 

Ei ole Maria enää keskuudessamme. 

Tässä Maria vanhana tositoimissa.

10 s.

Åhléns on aivan samannäköinen kuin silloin kauan sitten.

Tätä ei ollut vielä, kun Kekkonen oli voimissaan. Tai jos oli, ei ollut punainen.

6 s.

Altaan keskellä oleva Kristallvertikalaccent (Edvin Öhrström) oli vihitty kevättalvella 1974, mitä emme tienneet.

Jostakin tämäkin tori on saanut nimensä: Johan Tobias Sergel

Kulttuuritalo, vanha tuttu.

12 s. 

Sisältä jotenkin yhtä kolkko kuin ennenkin. Ehkä on ajateltu ajankohtaisten dekoreerausten kuten julisteiden piristävän tunnelmaa. 

Sergelin torin ja Hötorgetin välissä olevat korkeat talot ovat yhä paikallaan kuin palikat rivissä. Kasvojenkohotusta on taidettu saada. 

Sitten Hamngatania pitkin kohti Kungsträdgårdenia. 

Niin, aivan. Porthanin muotokuvan veisti tietenkin Johan Tobias Sergel.

Ses igen!

Kohtasimme läheisiämme merellä - me Viking Gloryssa ja he purjeveneessä

 

Tuolla se on.

Lähestyy

Hei hei rakkaat!

Tapahtui eilen Tukholman saaristossa, kun olimme matkalla Farstaan. Keskimmäinen poikamme tuli vaimoineen ja lapsineen vastaan. 

Meillä on viime vuoden toisinto meneillään. Vaihdoimme taas asuntoa erään Tukholmassa asuvan suomalaisen kanssa. 

Vaimoni sai kontaktin Facebookin kautta. Hyvin sujuu. Jätimme hänen seurueelleen hieman muonaa, että pääsevät alkuun. Hän ruokki meidät illalla ja paikalle oli tullut meitä tervehtimään hänen viimevuotinen matkakaverinsa. '

Hän matkustaa seurueineen tänään Gloryn sisaraluksella Gracella Turkuun. 

Olemme taas vaimoni kanssa kaupungissa, jossa tapasimme vuonna 1974.

Kuva Mikael Good Pixabaystä



Heja Sverige!