Honkalan matkakomedia, episodi 9: Matkakonflikti, Johann Sebastian Bachin Tuomaskirkko ja epätoivottu välähdys

 

Ajoimme eilen Berliinistä Leipzigiin tapaamaan tätä suurta barokkimusiikin mestaria.

Olemme Saksan sydänmailla, entisessä DDR:ssä. Englantia puhutaan yllättävän vähän. Kun ajoimme tässä nykyisin entisessä maassa, saimme kokea matkan menneisyyteen. 

Nyt täällä risteilevät leveät baanat, joilla ei trabantteja näy. 

Saksan valtio tukee maan autoteollisuutta sallimalla joillakin paikoin valtateitä rajoittamattoman nopeuden. Kelpaa bemareilla ja audeilla päästellä. 

Minäkin innostuin päästämään poikamaisuuteni irti ja nauttimaan harvoin koetuista nopeuksista. Ai että se oli kivaa. Oli kuin olisin jonkun superkoukuttavan pelin puikoissa. 

Valitettavasti tästä nautinnoista oli seuraamuksia. Eräs tarkkakorvainen matkakumppani ei nauttinut ollenkaan. Hän pelkäsi. Kuuntelin aikani reklamaatiopuhetta ja annoin sitten periksi. Saara olisi sallinut nopeudet 120:n ja 140:n haarukassa, mutta sehän olisi kuin aloittaisi tiukan laihdutuskuurin juuri sillä hetkellä, kun on päässyt juhlapäivällispöytään. 

Minä reagoin meidän tyhmänpulskeiden aviopuolisoiden tapaan ja aloin körötellä satasta. Siitäkin tuli reklamaatioita.  Jatkoin sitten jotakin tylsää kompromissivauhtia. 

Saavuimme Leipzigiin Tuomaskirkon lähettyville. 

Pääset nyt mukaan Bachin jalanjäljille, kun laitan runsaasti kuvia ja muutaman videon kokemuksestamme. En osaa paljoakaan kommentoida näkemääni, mutta Leipzigiin Johann Sebastian Bach muutti noin 38-vuotiaana vuonna 1723 ja asui kaupungissa loppuelämänsä. Hän kuoli vuonna 1750. 

Ja nyt Bachin työmaalle.

Siinä sen torni.

Pihapiiriä

Bachin hauta

Alttaritilan kahtapuolta on seinillä muotokuvia kirkon papeista ties kuinka pitkältä.

Tässä ilmeisesti viimeisin eläkelöitynyt.

Liekö jonkun mesenaatin tai muun merkkimiehen lahja kirkolle. Varmasti tekeminen vaatinut ammattimieheltä lukemattomia tunteja. 

 

Lahjoittaja?

Ilmeisesti mitkään kirkon uruista ei ole Bachin ajoilta, mutta käsittääkseni ainakin jonkun niistä valmistuksessa on otettu jotenkin Bachin musiikki huomioon. 

Tämän epitaafin eli hyvästijäton henkilöt ovat kuolleet vuosina 1524 ja 1526 eli Tukholman verilöylyn aikoihin. Tuon tapahtumnn jälkeen Vaasa-suku otti vallan ja Ruotsista alkoi kehittyä oikea kuningaskunta. 

Jos tuo epitaafi on ollut aina tässä, itse Johann Sebastian on sitä tutkaillut. 

Ymmärsin, että nämä instrumentit ovat Bachin ajoilta.

Onkohan peräti aito dokumentti vuodelta 1733. Johann Sebastian ja Anna Magdalena siinä mainitaan. 

Kävimme syömässä ja lähdimme ajamaan kohti Weimaria. 

Olimme taas vaimoni kanssa samalla aaltopituudella. 

Olimme jo kohdekaupungin alueella, kun meidät kuvattiin pyytämättämme. Kadun varressa räpsähti. Mielestäni rajoitus oli ollut seitsemän kymppiä, jota olin ajanut. Olisivatko hyväkkäät panneet loukun heti, kun tultiin viiden kympin alueelle? Oma moka kuitenkin. Täällä pimeydessä on papan hankala nähdä riittävästi. 

Perästä kuuluu, sanoi saksofonintekijä. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi  #sakko #video #kuvakertomus #bach #johannsebastianbach #annamagdalenabach #vauhti #liikennerajoitus #nopeusrajoitus #ylinopeus #moottoritie #leipzig #weimar #kuvat

Honkalan matkakomedia, episodi 8: Tanssiva karhu ja taas kaksi välikohtausta

 

Kävin joulupäivän iltana katsomassa joulutorin elämää ja valaistusta.

Välähdyksiä ja tunnelmia kuvina ja videoina. 

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Otsolla lanttilautanen, joten taitaa hänkin olla yksityisyrittäjä joulumurkkinoilla.

Valitettavasti kaikilla ei ole joulu Berliinissäkään. En viitsinyt katsoa tarkemmin, mutta elossa oli. 

Lähdimme tapaninpäivän illalla ajelulle. Halusimme nähdä vielä jouluvaloja. Menimme joulutorin ohi ja sitten päätimme suunnata Brandenburgin torille. 

Seisoimme valoissa Kudammilla. Aivan automme eteen tuli ehkä nelikymppinen nainen, joka räyhäsi meille hirvittävästi jostakin. Emme saaneet selvää. Ajattelin kuvata häntä, mutta Saara varoitti. Saattaisi siitä vain yltyä. 

Seisoimme siinä jonkun aikaa. Takana odottavat autot pysyivät myös rauhallisina. Sitten hän siirtyi sivuun ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Nainen oli pukeutunut aivan asiallisesti. Voi olla, että hän oli nauttinut jotakin epäsuotavaa. 

Brandenburgin torille emme päässeet lähellekään autolla. Lähdimme ajamaan itäänpäin. Pysähdyin valoihin. Pimeydessä on vaikea erottaa kaistoja tiellä. Olin ehkä ajanut hieman liian pitkälle, enkä nähnyt valoja. Ajattelin, että tie on varmaan vapaa ja lähdin. 

Takanamme alkoi leiskua siniset valot. Ajoin tien reunaan. Poliisi tuli huomauttamaan, että ajoin punaisia päin. Juttelin siinä hetken. Kerroin olevani Suomesta. Oli pimeää, enkä nähnyt. Hän pyysi ajokortin ja autopaperit. Kehotti minua istumaan autoon ja palasi poliisiautoon. Sanoi tulevansa kohta. 

Hän oli varmaan huomannut ajokortista, että ukko on seitsemänkymppinen ulkomaalainen ja ajaa vieraassa kaupungissa. Oli varmasti huomannut myös Saaran kyynärsauvat. 

Hän kehotti minua olemaan ajamatta punaisia päin. Jos ei näe, kannattaa pysähtyä. Aivan nätisti puhutteli eikä sakkoja antanut. 

Poliisi oli varmaan joulumielellä. 

Mutta minä olin taas joutunut poliisin kanssa tekemisiin. Poliisin tuttu alan olla. 

Brandenburgin torilla ei ilmeisesti ollut mitään nähtävää. Kuulimme myöhemmin, että siellä tehdään valmisteluja uudenvuoden pileisiin. Ilmeisesti siksi liikenne estetty. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #joulu #joulu joulupäivä #joulutori #poliisi #video #kuvakertomus

 

Honkalan matkakomedia, episodi 7: Iloa ja surua joulutorilla

 Poikkesin joulutorille matkalla poliisiasemalta toiselle jouluaattona.

 

Liu'uta kuvaa alaspäin, niin tori tulee näkyviin.

 

Joulupuotikylä on Breitscheidplatzilla. Tämä on ikoninen paikka, koska sillä on merkillinen Keisari Wilhelmin muistokirkko. Alkuperäisen rakennutti isoisänsä muistoksi Saksan viimeinen keisari Wilhelm II (muuten kuningatar Victorian lapsenlapsi), joka joutui pakenemaan Hollantiin ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Kerrotaan, että hän oli siellä ollessaan erityisen viehättynyt halkojen hakkaamiseen. 

Breitscheidplatz on myös surullisen kuuluisa. Tästä lisää alempana. 

Kuvakaappaus Google Mapsista

Kirkko tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Raunioitunut torni päätettiin jättää pystyyn ja viereen rakennettiin mutterin muotoinen kirkkosalirakennus ja vastakkaiselle puolelle niin ikään mutterin muotoinen, mutta kapea ja korkea, kellotorni. 

Nyt torikierrokselle: 

Näillä veistoksissa halutaan kenties tulkita jotenkin paikan historiaa?

Poikkesin kirkkosalissa. 

Täällä olen käynyt ennenkin. Paikka viehättää karulla kauneudellaan. Pimeän aikana, kun kirkko sisältä valaistu, ruudut näkyvät värillisinä ulospäin. 

Kirkon viereinen portaikko on pyhitetty vuonna 2016 paikalla tapahtuneen terrori-iskun muistolle. 

Tunisialainen mies ajoi rekalla ihmisjoukkoon illalla 19. joulukuuta vuonna 2016. 12 ihmistä kuoli ja 48 loukkaantui. Seitsemän saksalaista, yksi tšekki, ukrainalainen, italialainen, israelilainen ja puolalainen menettivät henkensä. 

Jatkoin matkaa. 

Nurmijärvellä asunut kohtasi seitsemän saksalaista karhuveljestä, jotka kenties kannattelevat koko maailmaa. 

Loppukevennys:

Erich-setä ottaa tulijat lämpimästi vastaan kädet levällään halaukseen.

Sitten Erich lähtee.

Ilmielävä Honecker se siinä mennä viipottaa. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #historia #joulu #jouluaatto #joulutori #poliisi #poliisilaitos #hinaus #autonsiirto #wilhelm #kirkko #muistokirkko #veistos #patsas #video