Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Honkalan matkakomedia, episodi 9: Matkakonflikti, Johann Sebastian Bachin Tuomaskirkko ja epätoivottu välähdys

 

Ajoimme eilen Berliinistä Leipzigiin tapaamaan tätä suurta barokkimusiikin mestaria.

Olemme Saksan sydänmailla, entisessä DDR:ssä. Englantia puhutaan yllättävän vähän. Kun ajoimme tässä nykyisin entisessä maassa, saimme kokea matkan menneisyyteen. 

Nyt täällä risteilevät leveät baanat, joilla ei trabantteja näy. 

Saksan valtio tukee maan autoteollisuutta sallimalla joillakin paikoin valtateitä rajoittamattoman nopeuden. Kelpaa bemareilla ja audeilla päästellä. 

Minäkin innostuin päästämään poikamaisuuteni irti ja nauttimaan harvoin koetuista nopeuksista. Ai että se oli kivaa. Oli kuin olisin jonkun superkoukuttavan pelin puikoissa. 

Valitettavasti tästä nautinnoista oli seuraamuksia. Eräs tarkkakorvainen matkakumppani ei nauttinut ollenkaan. Hän pelkäsi. Kuuntelin aikani reklamaatiopuhetta ja annoin sitten periksi. Saara olisi sallinut nopeudet 120:n ja 140:n haarukassa, mutta sehän olisi kuin aloittaisi tiukan laihdutuskuurin juuri sillä hetkellä, kun on päässyt juhlapäivällispöytään. 

Minä reagoin meidän tyhmänpulskeiden aviopuolisoiden tapaan ja aloin körötellä satasta. Siitäkin tuli reklamaatioita.  Jatkoin sitten jotakin tylsää kompromissivauhtia. 

Saavuimme Leipzigiin Tuomaskirkon lähettyville. 

Pääset nyt mukaan Bachin jalanjäljille, kun laitan runsaasti kuvia ja muutaman videon kokemuksestamme. En osaa paljoakaan kommentoida näkemääni, mutta Leipzigiin Johann Sebastian Bach muutti noin 38-vuotiaana vuonna 1723 ja asui kaupungissa loppuelämänsä. Hän kuoli vuonna 1750. 

Ja nyt Bachin työmaalle.



Siinä sen torni.




Pihapiiriä




















Bachin hauta








Alttaritilan kahtapuolta on seinillä muotokuvia kirkon papeista ties kuinka pitkältä.




Tässä ilmeisesti viimeisin eläkelöitynyt.






Liekö jonkun mesenaatin tai muun merkkimiehen lahja kirkolle. Varmasti tekeminen vaatinut ammattimieheltä lukemattomia tunteja. 
 


Lahjoittaja?


























Ilmeisesti mitkään kirkon uruista ei ole Bachin ajoilta, mutta käsittääkseni ainakin jonkun niistä valmistuksessa on otettu jotenkin Bachin musiikki huomioon. 






































Tämän epitaafin eli hyvästijäton henkilöt ovat kuolleet vuosina 1524 ja 1526 eli Tukholman verilöylyn aikoihin. Tuon tapahtumnn jälkeen Vaasa-suku otti vallan ja Ruotsista alkoi kehittyä oikea kuningaskunta. 

Jos tuo epitaafi on ollut aina tässä, itse Johann Sebastian on sitä tutkaillut. 
























Ymmärsin, että nämä instrumentit ovat Bachin ajoilta.












Onkohan peräti aito dokumentti vuodelta 1733. Johann Sebastian ja Anna Magdalena siinä mainitaan. 










Kävimme syömässä ja lähdimme ajamaan kohti Weimaria. 

Olimme taas vaimoni kanssa samalla aaltopituudella. 

Olimme jo kohdekaupungin alueella, kun meidät kuvattiin pyytämättämme. Kadun varressa räpsähti. Mielestäni rajoitus oli ollut seitsemän kymppiä, jota olin ajanut. Olisivatko hyväkkäät panneet loukun heti, kun tultiin viiden kympin alueelle? Oma moka kuitenkin. Täällä pimeydessä on papan hankala nähdä riittävästi. 

Perästä kuuluu, sanoi saksofonintekijä. 




#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi  #sakko #video #kuvakertomus #bach #johannsebastianbach #annamagdalenabach #vauhti #liikennerajoitus #nopeusrajoitus #ylinopeus #moottoritie #leipzig #weimar #kuvat











3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista kuvista.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan Teillä mielenkiintoista matkalla Ranskaan. Hyvää ja Siunattua Vuotta 2025.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! Mukavaa, että kuvat tuntuvat kiinnostavilta. Kiitos ja teille molemmille oikein hyvää uutta vuotta!